Juutalaisnatsit

Kyllä taas hämmästyttää miten yksi valtio maailmassa voi toimia mistään välittämättä, enkä nyt tarkoita Amerikan Yhdysvaltoja, joka sekin tekee mitä lystää muusta maailmasta piittaamatta.
Israel näemmä saa kaikessa rauhassa pommittaa, tuhota ja tappaa siviilejä kaikessa rauhassa.
Jos joku muu valtio maailmassa toimisi Israelin tapaan, niin USA olisi sen jo laittanut mieleiseensä ojennukseen pommein ja taloudellisin pakottein ja vienyt johtajat Guantanamoon kidutettavaksi. Maailmanpoliisi USA:lle näemmä sopii pitää yllä hampaisiin asti aseistautunutta liipaisinherkkää pikkusheriffiä lähi-idässä, eikä siinä silloin paina hiukkaakaan ihmishenget, inhimillisyys, oikeudenmukaisuus tai muut sellaiset Bushille vieraat arvot.
Rasistivaltio Israel on muodostanut Gazan alueesta maailman suurimman gheton, kuten Länsirannankin kaupungeista. Alueet ovat täysin eristettyjä vailla ruokaa, lääkkeitä, elinmahdollisuuksia, Israelin ajoittain salliman kansainvälisen avun armopalojen varassa. Hidasta hivutusta Varsovan gheton tapaan. Hyvin on Aatun opit muistissa.
Ihmiset elävät toivottomuudessa, ovat eläneet jo vuosikymmeniä. Siitä seuraa vain loputonta vihaa heiltä maan anastaneita kohtaan. Sellaisessa tilanteessa kiviä varmasti heitellään, kun ei tehokkaampia aseita ole. Israelilla on, kiitos USA:n raha- ja aseavun.
Kostona ”luvatun maan sankarit” pommittavat amerikkalaisilla hävittäjillä kouluja, sairaaloita, hallintorakennuksia ym. siviilikohteita raunioiksi. Siviilejä tapetaan raakalaismaisesti sadoittain, mutta yhtään Hamasin taistelijaa ei varmaankaan kuole. Kosto on absurdi, hyttynen yritetään tappaa tykillä.
Eivät toki Hamasin miehetkään mitään rauhanlähettiläitä ole, päinvastoin. Kiihko on kiivasta puolin ja toisin. Vain toisella osapuolella on kykyä tuhota toinen totaalisesti.
Moni ajatteli aikanaan, että Israelista juutalaiset lopulta saavat oman maan itselleen, jossa he voivat elää rauhassa naapuriensa kanssa. Moni ajatteli varmaan myös, että he ovat oppineet jotain aikanaan saamastaan kohtelusta natseilta. Näyttää siltä, että he oppivat ainoastaan natsien menetelmät. Surullista.
Juice lauloi:
Itäisten maiden viisaat miehet
jouluksi saa
sodan julistaa

Hitaalla

On hetkiä, jolloin elämä tuntuu pakenevan viriiliäkin miestä.
Nyt on sellainen hetki. Puhti poissa, tarmo takana, voimat vähissä.
Nyt eletään hitaasti ja hoputta.
Lyhyemmin ilmaistuna tuo tarkoittaa krapulaa.
Se on sitä eilisen hautajaissaunaillan saldoa.
Yleensä vitaliteetti löytää aikanaan tiensä takaisin ”kotiin”, siis rakkaaseen kehooni.
Uskon ja toivon näin käyvän nytkin. Ennemmin tai myöhemmin.
Sitä ennen kärsin norsun lailla.
Sitä varten viina on tehty.

Viimeinen yö

Viimeinen yö Säterillä takana. Se oli varsin lyhyt. Käytiin luovuttamassa avaimet ym. ja lähettiin takaisin kotiin. Nyt saan nukkua yöni rauhassa, ainakin töiden puolesta.
Näytti olevan hautakynttilöitä pikkuportilla, syystäkin.
Huomenna vietämme ”hautajaisia” vuoron kesken Ruokon saunalla. Saatan ottaa oluen, ehkä toisenkin, mikäli maistuu.
Joulu alkaa olla takanapäin taas tältä vuodelta. Kerrankin osasin olla ahtamatta itseäni kohtuuttoman täyteen laatikoita, paistia, kinkkua ym. ruokia. Se ei ole helppoa, hyvä ruoka kun on mainion makuista herättäen lähes vastustamattoman himon mässäilyyn. Ja sitten on olo kuin ilmapallolla. Ja närästää. Ja väsyttää. Kohtuus on mainio hyve. Sen kun muistaisi aina.

Hyvää joulua!

Pukkia odotellessa syödään niin että tuntuu.
Hyvää joulua kaikille!

Kinkkistä touhua

Tänään se sitten luki lehdessä mikä oli salaa tiedetty jo aiemmin Säterillä, eli aasialaiset omistajat ovat kahmineet kaiken irtorahan omiin taskuihinsa. Kyse ei ole ihan pikkusummista.
Kun Säterin liikevaihto oli sadan miljoonan luokkaa, niin noin 30 miljoonaa on aika sairaan paljon. Se raha olisi tarvittu kipeämmin tehtaan ylläpitoon ja kehittämiseen, kuin aasialaisten bisnesmiesten pankkitilien lihottamiseen. Toki heidänkin pitää päivittäinen riisikuppinsa saada…
Yhteiskuntavastuusta he eivät liene kuulleetkaan, vaikka yhteiskunnan palveluja kai hekin tarvitsevat. Eivät firmat ole maailmasta irrallaan, vaikka niin kuvittelevatkin.
Onneksi meillä suomalaisilla on varaa uhrautua kansainvälisen kapitalismin alttarilla.
Kyllähän me pärjäämme. Onhan meillä antelias sosiaaliturva ja työpaikkoja yllin kyllin, jos työministeriä ja maamme hallitusta on uskominen.
Rahaa siis on kupattu niin paljon kuin irti on saatu. Niinhän omistajat tekevät aina ja kaikkialla.
Se kuuluu olennaisesti vapaaseen yritteliäisyyteen. Yhteiskuntavastuu kuuluu juhlapuheisiin.
Yhteiskuntaa tarvitaan vain laskujen maksuun. Voitot ovat yksityisiä, mutta tappiot yhteisiä.

Aikaa on kohta

Pikku hiljaa pitää totutella tulevaan runsaaseen laatuaikaan. Tai ainakin aikaan.
Laatu riippuu pitkälti rahasta.
Päivä on kulunut sekalaisissa ajatuksissa tulevasta. Tuleva on sekavaa ja ajatukset sen mukaisia. Siis ei mitään. Siinä välissä, kun on kerinnyt asioita pohtimaan ilman puhelimessa oloa, on ajatukset ollut mitä on, helpottuneita ja negatiivisia isolla ännällä.
Puhelin on soinut. Sitä vartenhan sen on Nokia keksinyt. Vai kuka se oli?
Mikä musta tulee isona? Iso isoisä? Iso mulkku? Iso jotain?
Voiko olla Suomessa niin päätöntä työnantajaa, että palkkaisi viisikymppisen lähes ammattitaidottoman äijän töihin? Noteerattavaa ammattitaitoahan mulla on vain trukinajotaito. Ja kun muistetaan se, että olen vasuri ay-aktiivi, jonka tarvii olla työmaalta poissa yhteiskunnallisten asioiden hoidon takia tuon tuostakin, niin kuka piru sellaisen työntekijän haluaisi palkata? Sen täytyisi olla joko hyväntahtoinen hölmö, muuten vain hölmö, harvinaisen asiallinen työnantaja tai sitten pitää käydä mahdottoman hyvä tuuri.
Säkällä ei elämässä pärjää, paitsi sattumalta. Sattumia on sopassakin harvassa.
Laatuaikaa siis riittänee eläkkeelle asti ja siitä eteenpäin.
Työministeri Tarja Gronbergille terveisiä, ettei se hänen pelkäämänsä työvoimapula ihan äkkiä iskenytkään koko voimallaan ainakaan Valkeakoskelle, jos muuallekaan. Jos nyt viherministeri jotain oikeasta elämästä ymmärtää..
Vituttaminen on homojen hommaa, enkä siihen ala. Anteeksi homot, en halunnut vittuilla teille, vaan yleisesti käyttää universaaleja kielikuvia. Fak, isolla faalla.

Se siitä

Säteri on nyt sitten konkurssissa. Se siitä sitten.
Ei tuo järin suuri yllätys ollut. Yllättävää oli ainoastaan tapahtumien nopeus.
Elämme hektistä aikaa. Odotin moista uutista vasta kevään korvalla.
Kauhian krapulan kalvaessa kehoa ei oikein osaa asiaan suhtautua kuin lievää vahvemmin kyynisesti. Paskan loppu on törkeä. Kaikkea tässä on vuosien varrella nähnyt ja joskus olen sanonutkin, että konkurssi vielä puuttuu kokemuksista. Nyt olen nähnyt kaiken työelämässä.
Jos nyt edelleen pitäisi jotain ennustaa, niin kristallipalloni kuvat näyttävät aika synkeiltä. Henkilökohtaisesti en vielä osaa arvuutella muuta kuin vyön kiristystä ja toivoa, että joku tarvitsisi trukkikuskia. Tai sitten alan tekemään sanaristikoita ammatikseni.
Elämän laatu toki paranee. Saanpahan vaihteeksi nukkua ihmisten aikaan ja jaksan paremmin keskittyä yhteiskunnallisiin asioihin. Niihin nyt sitten panostan täysillä. Paska juttu vain, että nuo luottamustoimet eivät elätä.
Jos ajatellaan konkurssia koko koskin kannalta, niin on kai aika selvää, että kaupungin budjettia on ajateltava uudelleen. Pelkästään jo tuo rapiat 300 uutta työtöntä pienine päivärahoineen vaikuttavat kaupungin talouteen melkoisesti. Eikä ole kyse pelkästään reilusta 300 ihmisestä, vaan huomattavasti isommasta joukosta. Konkurssissa menettää elinmahdollisuutensa moni muukin firma ja niiden työntekijät.
Positiivista on, että pakkolomat on peruutettu…

Lokatorvi muuttumassa

Olisikohan Valkeakosken Sanomien tyyli muuttumassa? Tuohon johtopäätökseen olen päätynyt viime päivien lehtiä luettuani. Tänään lehti uutisoi Vasemmistoliiton Pirkanmaan piirijärjestön kannanoton ja tekemäni oikaisuvaatimuksen Eerolan koulun lakkautuksesta. Nuo kummatkin asiat olisi aiemmin sivuutettu vaieten.
Hyvä näin. Suunta on oikea. Paikallislehden on syytä pyrkiä tasapuolisuuteen ja antaa palstatilaa eri näkemyksille suosimatta vain joidenkin ryhmien näkemyksiä. Aiemmin kaikki vasureitten tekemiset ja mielipiteet sivuutettiin joko vaieten, tai antamalla niistä vääristynyt negatiivinen kuva. Siihen toki lehdellä on oikeus, mutta järin tyylikästä se ei ole. Kuntalaisilla on oikeus saada tasapuolista tietoa. Se on myös lehden etu.

Yyteet ohi

Nyt on sitten Kuidun yt-neuvottelut käyty ja työnantaja voi tehdä mitä lystää. Lain määräämä muodollisuushan se vain oli. Ehkä parempi onkin puhua yt-neuvottelujen sijaan yt-menettelystä. Toinen suurista linjoista topataan ja melkoinen joukko joutuu jouluna pakkolomalle. Nähtäväksi jää riittääkö nyt ilmoitettu kolme kuukautta. Yrityssaneeraus toki antaa aikalisän, mutta jos vienti ei ala vetämään Ameriikan maahan, niin….
Alkuviikosta kerrottiin uutisissa maamme talouden alkaneen kääntyä laskuun jo keväällä ja alkukesästä. Tuolloin ei hallitus tiennyt, tai ollut tietävinään, käänteestä mitään. Työministerikin vain tuskaili kauhian työvoimapulan uhkaavan pian koko kansantaloutta. Oliko hallitus silloin(kin) pihalla oikeasta elämästä ja heikkenevästä taloustilanteesta, eikö siitä välitetty, vai pimitettiinkö kansalta tarkoituksella tosiasiat? Veikkaan kaikkia kolmea vaihtoehtoa.
Nyt, jos vähänkään viisautta hallitukselta löytyy, niin rahaa pitää laittaa talouden elvytykseen. Rakentamisen ja korjaamisen aika on nyt. Maamme on täynnä huonokuntoisia kouluja, päiväkoteja, vanhainkoteja ym. Rautatie- ja maantieverkosto kaipaa parannusta. Rakentaminen tuo työtä ja sysää koko taloutta liikkeelle. Rahaa elvytykseen löytyy veronkevennyksistä luopumalla, eikä velanottoakaan pidä pelätä. Matti, Jyrki ja Tarja. Tehkää jotain, ennen kuin on myöhäistä.

Varattomien ruokailusta

Vuorelan Kari perusti aikanaan varattomien ruokailun, nykyiseltä nimeltään Toivon talo.
Kari toimi monet vuodet ruokapaikan vetäjänä, josta suuri kunnioitus hänelle.
Karilla oli vahva periaate, että ruokailusta ei maksua peritä, ei edes nimellistä. Nyt lehdessä kerrottiin alettavan periä euron hintaista maksua. Vanha periaate on siis heitetty roskakoriin.
Euro on pieni raha useimmille meistä. Joillekin se kuitenkin on iso raha. Jopa niin iso, että saattaa syöminen jäädä väliin.
Tuleepa mieleen eräs vanha työkaverini, joka takavuosina sai lopputilin. Omaa syytään tosin kun työt häiritsivät juopottelua. Sittemmin hänellä on ollut aikaa kännäillä, rahaa ei ehkä niinkään. Päivät kuluivat katse maassa matkaten, jos vaikka löytyisi pitkä tupakin jämä. Näytti aika surkealta. Pitkään aikaan häntä ei ole näkynyt enkä tiedä, missä mies nykyisin on.
Kaikki ruokapaikkaa käyttävät eivät suinkaan ole juoppoja. Joukossa on monenlaisia ihmisiä, joita yhdistää varattomuus. Ruokailemassa käy eläkeläisiä, työttömiä, yksinhuoltajia ym.
Seurakunta näemmä on heidän vähäisiä ropojaan vailla.
En tiedä saako paha palkkansa, kuten sananlaskussa sanotaan. Sen tiedän, että pappi saa.

Saneeraus

Tänään sitten Kuitu Finland Oy jätti hakemuksen yrityssaneeraukseen.
Ei oikeastaan mikään yllätys. Huono uutinen, vaikkakin parempi kuin konkurssihakemus.
Onko konkurssihakemus seuraava uutinen?
Tunnelma on mikä on, kuten kaikilla muillakin säteriläisillä. Lopun alkua?
Lopun alun alku nähdään aikanaan, ei vielä. Toistaiseksi jatketaan näin.
Henkilökohtaisesti ei tuo ole ainakaan yllätys, eikä aiheuta järin suuria tuntemuksia.
Onpahan pakko sitten pahassa tapauksessa keksiä jotain muuta velkojen maksun hoitoon.
Joskus voi olla positiivista surkeuden loppu. Loppuu ainakin surkeus.
On tämä yhtä duunareitten poskille läimäyttelyä ollut viimeiset vuodet. Työnantaja on tehnyt mitä lystää, vienyt vähitellen kaikki vähäisetkin ylimääräiset edut pois porukan vain hiljaa nuristessa. Oikealla pääluottamusmiehellä olisi ollut töitä.

Kallista lystiä

Taannoin syksyllä blogissani lupasin ilmoittaa vaalibudjettini sitten kun sen tiedän.
Palautin eilen vaalirahoitusilmoitukseni. Nyt siis tiedän summan.
Rahaa paloi törkeän paljon, 1178 euroa. 150 euroa sain tukea ay-liikkeen vasemmistoryhmiltä.
Kaikki muu meni omasta pussista. Rahat menivät lennäkin painamiseen ja jakeluun, sekä lehti-ilmoituksiin.
Tuon rahan olisin toki voinut käyttää muuhunkin, luultavasti hyödyllisempäänkin.
Olisin kaiketi valtuustoon päässyt pienemmälläkin panostuksella ja puolet pienemmälläkin äänimäärällä.
Pidin kuitenkin tärkeänä, että saan mahdollisimman paljon ääniä. Sen pyrkimyksen toteutumisen varmistamiseksi piti hankkia näkyvyyttä, eikä sitä saanut ilmaiseksi. Ajattelin myös niin, että kaikki minulle tulevat äänet hyödyttävät koko porukkaa ja lisäävät paikkamääräämme.
Kateeksi käy niitä, joiden ei tarvitse tehdä mitään saadakseen jättipotin ääniä. Joidenkin kohdalla tuntuu riittävän, että on mukava mies ja osaa puhua iloisesti vartin verran yhteen putkeen leppoisia sanomatta mitään. Äänestäjäkin saa vastinetta äänelleen, mikäli haluaa edustajakseen nami-nami-miehen.
Kehujakin on jaettava. Perssuomalaisten Nurmo sai toiseksi eniten ääniä Valkeakoskella. Ne äänet hän on mielestäni täysin ansainnut. Mikko on taitava (pelin)poliitikko. Mikko on ahkera ja loistava puhuja. Muutosta perussuomalaiset eivät kuitenkaan tuo sen paremmin koskin, kuin valtakunnan politiikkaankaan, vaikka ”oppositiona” esiintyvätkin.
Muutosvoimat ovat muualla, vasemmalla.