Kallista lystiä

Taannoin syksyllä blogissani lupasin ilmoittaa vaalibudjettini sitten kun sen tiedän.
Palautin eilen vaalirahoitusilmoitukseni. Nyt siis tiedän summan.
Rahaa paloi törkeän paljon, 1178 euroa. 150 euroa sain tukea ay-liikkeen vasemmistoryhmiltä.
Kaikki muu meni omasta pussista. Rahat menivät lennäkin painamiseen ja jakeluun, sekä lehti-ilmoituksiin.
Tuon rahan olisin toki voinut käyttää muuhunkin, luultavasti hyödyllisempäänkin.
Olisin kaiketi valtuustoon päässyt pienemmälläkin panostuksella ja puolet pienemmälläkin äänimäärällä.
Pidin kuitenkin tärkeänä, että saan mahdollisimman paljon ääniä. Sen pyrkimyksen toteutumisen varmistamiseksi piti hankkia näkyvyyttä, eikä sitä saanut ilmaiseksi. Ajattelin myös niin, että kaikki minulle tulevat äänet hyödyttävät koko porukkaa ja lisäävät paikkamääräämme.
Kateeksi käy niitä, joiden ei tarvitse tehdä mitään saadakseen jättipotin ääniä. Joidenkin kohdalla tuntuu riittävän, että on mukava mies ja osaa puhua iloisesti vartin verran yhteen putkeen leppoisia sanomatta mitään. Äänestäjäkin saa vastinetta äänelleen, mikäli haluaa edustajakseen nami-nami-miehen.
Kehujakin on jaettava. Perssuomalaisten Nurmo sai toiseksi eniten ääniä Valkeakoskella. Ne äänet hän on mielestäni täysin ansainnut. Mikko on taitava (pelin)poliitikko. Mikko on ahkera ja loistava puhuja. Muutosta perussuomalaiset eivät kuitenkaan tuo sen paremmin koskin, kuin valtakunnan politiikkaankaan, vaikka ”oppositiona” esiintyvätkin.
Muutosvoimat ovat muualla, vasemmalla.