On hetkiä, jolloin elämä tuntuu pakenevan viriiliäkin miestä.
Nyt on sellainen hetki. Puhti poissa, tarmo takana, voimat vähissä.
Nyt eletään hitaasti ja hoputta.
Lyhyemmin ilmaistuna tuo tarkoittaa krapulaa.
Se on sitä eilisen hautajaissaunaillan saldoa.
Yleensä vitaliteetti löytää aikanaan tiensä takaisin ”kotiin”, siis rakkaaseen kehooni.
Uskon ja toivon näin käyvän nytkin. Ennemmin tai myöhemmin.
Sitä ennen kärsin norsun lailla.
Sitä varten viina on tehty.
sunnuntai 28. joulukuuta 2008
Hitaalla
Lähettänyt HooAsikainen klo 13:29
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti