Varattomien ruokailusta

Vuorelan Kari perusti aikanaan varattomien ruokailun, nykyiseltä nimeltään Toivon talo.
Kari toimi monet vuodet ruokapaikan vetäjänä, josta suuri kunnioitus hänelle.
Karilla oli vahva periaate, että ruokailusta ei maksua peritä, ei edes nimellistä. Nyt lehdessä kerrottiin alettavan periä euron hintaista maksua. Vanha periaate on siis heitetty roskakoriin.
Euro on pieni raha useimmille meistä. Joillekin se kuitenkin on iso raha. Jopa niin iso, että saattaa syöminen jäädä väliin.
Tuleepa mieleen eräs vanha työkaverini, joka takavuosina sai lopputilin. Omaa syytään tosin kun työt häiritsivät juopottelua. Sittemmin hänellä on ollut aikaa kännäillä, rahaa ei ehkä niinkään. Päivät kuluivat katse maassa matkaten, jos vaikka löytyisi pitkä tupakin jämä. Näytti aika surkealta. Pitkään aikaan häntä ei ole näkynyt enkä tiedä, missä mies nykyisin on.
Kaikki ruokapaikkaa käyttävät eivät suinkaan ole juoppoja. Joukossa on monenlaisia ihmisiä, joita yhdistää varattomuus. Ruokailemassa käy eläkeläisiä, työttömiä, yksinhuoltajia ym.
Seurakunta näemmä on heidän vähäisiä ropojaan vailla.
En tiedä saako paha palkkansa, kuten sananlaskussa sanotaan. Sen tiedän, että pappi saa.