Aikaa on kohta

Pikku hiljaa pitää totutella tulevaan runsaaseen laatuaikaan. Tai ainakin aikaan.
Laatu riippuu pitkälti rahasta.
Päivä on kulunut sekalaisissa ajatuksissa tulevasta. Tuleva on sekavaa ja ajatukset sen mukaisia. Siis ei mitään. Siinä välissä, kun on kerinnyt asioita pohtimaan ilman puhelimessa oloa, on ajatukset ollut mitä on, helpottuneita ja negatiivisia isolla ännällä.
Puhelin on soinut. Sitä vartenhan sen on Nokia keksinyt. Vai kuka se oli?
Mikä musta tulee isona? Iso isoisä? Iso mulkku? Iso jotain?
Voiko olla Suomessa niin päätöntä työnantajaa, että palkkaisi viisikymppisen lähes ammattitaidottoman äijän töihin? Noteerattavaa ammattitaitoahan mulla on vain trukinajotaito. Ja kun muistetaan se, että olen vasuri ay-aktiivi, jonka tarvii olla työmaalta poissa yhteiskunnallisten asioiden hoidon takia tuon tuostakin, niin kuka piru sellaisen työntekijän haluaisi palkata? Sen täytyisi olla joko hyväntahtoinen hölmö, muuten vain hölmö, harvinaisen asiallinen työnantaja tai sitten pitää käydä mahdottoman hyvä tuuri.
Säkällä ei elämässä pärjää, paitsi sattumalta. Sattumia on sopassakin harvassa.
Laatuaikaa siis riittänee eläkkeelle asti ja siitä eteenpäin.
Työministeri Tarja Gronbergille terveisiä, ettei se hänen pelkäämänsä työvoimapula ihan äkkiä iskenytkään koko voimallaan ainakaan Valkeakoskelle, jos muuallekaan. Jos nyt viherministeri jotain oikeasta elämästä ymmärtää..
Vituttaminen on homojen hommaa, enkä siihen ala. Anteeksi homot, en halunnut vittuilla teille, vaan yleisesti käyttää universaaleja kielikuvia. Fak, isolla faalla.