Kalmakoura

Tätäkö tämä nyt on, normaalien ihmisten peruselämä, perjantaipullo ja lauantaikrapula?
Raskaan työviikon jälkeen tekee mieli rentoutua. Se vain on raskasta puuhaa, myös meille miehille, jotka maailman raskauden olemme tottuneet osamme mukaisesti kantamaan. Vaan kun on kossua nassussa, niin nassun virne on kosaniaaninen. Se ei tunnu pahalta, saati maailma. Tulevaisuuden muassaan tuoma totuus on tyyten toisenlainen.
Krapula on kaikkien olojen isoveli. Se valvoo, valvottaa, ei anna anteeksi, tuomitsee, kiusaa, panettelee, panettaa, janottaa, vie vähäisetkin voimat, repii päätä, raastaa jumalaista kehoani ja tunkee kalmaiset kouransa sisimpääni etsien piinapisteitä. Inhan vistottava vastus, mutta ei voittamaton. Empiiristen tutkimusteni mukaan sitä voi yrittää parannella sillä millä se on tullutkin, mutta se on tarkkaa puuhaa. Krapulan parantaminen on yhtä vaikeaa kuin ripulissa piereminen. Lienee siis turha yrittääkään, vaan parempi on lähteä pihalle puuhastelemaan jotain hyödyllistä, vaikka lapsille hiekkalaatikkoa. Tämä on näitä päiviä, jolloin tulee mieleen vahva vakaumus tulevaisuuden ajattelun tärkeydestä. Huomenna olen viisaampi. Ja tulevaisuudessa tosi viisas?