Vanhan vihaisen musiikkimiehen sydämeen hiipi nostalginen kaipuu kun kuuntelin tässä aamusella 70- ja 80-luvun suomirockia. Mukavalta kuulosti edelleenkin, vaikka monetkaan tuon ajan tekeleet eivät teknisesti vedä vertoja tämän päivän sinänsä laadukkaille tuotoksille. Se mikä tuossa vanhassa suomi-rockissa viehättää on, että niissä biiseissä on ajatusta. Nuoret vihaiset miehet halusivat paremman maailman. Sanoitukset ovat minulle tärkeitä ja tuohon aikaan haluttiin sanoakin jotain, ottaa kantaa muuhunkin kuin sydänsuruihin. Nykyisin sanoitukset ovat melko tyhjänpäiväisiä. Nykymusiikin tekijöitä ei ilmeisesti kiinnosta mikään oikeasti tärkeä.
torstai 15. huhtikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti