Kielimielipide

Ennen muinoin meitä haluttiin ruotsalaistaa. Kartanonherrat ja tehtailijat olivat valtaosin ruotsinkielisiä, samoin virkamiehet. Kansa puhui omaa kieltänsä. Sen jälkeen astui kuvaan venäläistämispyrkimykset. Nykyisin virkakielenä on kyllä suomi, mutta onko se sittenkään oikeaa suomea? Moniko saa kunnolla tolkkua mitä virallisissa papereissa lukee tai mitä virkamiehemme haluavat sanoa? Surkeinta on, että myös useimmat poliitikot ovat oppineet puhumaan tuota suomea muistuttavaa kieltä, joka tavalliselle kansalaiselle on melko käsittämätöntä.
Olen joskus ennenkin kirjoittanut tuosta virallisesta slangista ja nyt näyttää myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskus kiinnittäneen asiaan huomiota vaatien seuraavaan hallitusohjelmaan "virkakielen politiikkaohjelmaa". Koulutusta selkeään ja ymmärrettävään kielenkäyttöön tulisi ehdottomasti viranomaisille järjestää, jotta kansalaisten oikeusturva ei vaarantuisi. Vähintäänkin pitäisi jakaa kaikille kansalaisille suomi-virasto-suomi-sanakirja.
Melkoisen kyseenalaista on myös nykyinen tapa nimetä laitoksia ym. uudelleen, useimmiten ulkomaisilla nimillä.
Sellainen tuntuu lähinnä naurettavalta. Onko englanti, tai joku muu vieras kieli, jotenkin hienompaa kuin suomi? Mieleen tulee väkisinkin ajatus, että noiden nimien käyttöön ottajat kärsivät alemmuudentunnosta? Mitä järkeä esimerkiksi oli antaa Tampereen yliopistollisen sairaalan aivohalvausyksikölle nimi Stroke Unit? Saakohan siellä nyt parempaa hoitoa kun nimikin on noin kansainvälinen? Muitakin nimihirviöitä on helppo löytää, kuten Destia (tielaitos), Itella (posti) tai Talentia (ammattijärjestö). Puhutaan suomea ...tana.