Kun nuo itikat eivät runsaudellaan näytä jättävän ajatuksiani rauhaan, niin kerrotaan nyt sitten näin julkisesti noiden kiusankappaleiden päähäni tuomat tuumailut. Ei liene epäilystäkään siitä, etteikö noilla riiviöillä olisi varsin selkeä taktinen ymmärrys säälittävän pienessä päässään. Selitys voi olla se, että toisin kuin ihmiset, itikat käyttävät aivokapasiteettiaan sataprosenttisesti. Juuri koskaan nuo paholaisen penikat eivät käy kimppuun reilusti edestä, vaan aina pyrkivät iskemään herkulliseen lihaani takaa, tai ainakin sivusta. Varsin ovelaa toimintaa noilta Luciferin verikoirilta on ikään kuin koukaten hyökätä alakautta ja takaviistosta nilkkoihin. Siinä aina havahtuu iskuun vasta sitten, kun se on jo myöhäistä. Tuota vaistonvaraista saalistustaitoa ei voi kuin ihailla. Miten voikaan olla mahdollista noin pienillä aivoilla kyetä noinkin taitaviin suorituksiin. Otan viskin ja mietin asiaa tarkemmin.
torstai 10. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ota sinäkin käyttöön itikoitten ymmärtäminen ja kunnioita heidän suvun jatkamis viettiä! Jos aina lätkäset hengiltä itikan, tiedät että evolaatiossa kärsii joku muu, mm. linnut ei saa ravintoa poikasilleen, lakat ei hedelmöity ihaniks marjoiks ym.ym.
Ja mikä parasta, kun annat heidän imeä ittensä täyteen mehuasi, sääästyt siltä ikävältä paukuralta ja kutinalta ihollasi! Molemmat voitte hyvin, sinä pidempään, itikka vain siihen saakka kun munansa laskee kosteaan paikkaan!!
Lähetä kommentti