Loma

Nyt päätin aloittaa kesäloman. Se tulee tarpeeseen, koska tässä on ollut melkoisen tiiviiseen tahtiin kaikenlaisia kokouksia ja muita menoja pitkin kevättä ja alkukesää. Kokouskiintiö alkaa olemaan täysi. Eilen oli kaupunginhallituksen kokous, joka meni yllättävän nopeasti, vajaassa parissa tunnissa. Mahtoikohan vaikuttaa kaipuu kesälaitumille?
Viikonvaihde meni Jyväskylässä Vasemmistoliiton puoluekokouksessa. Oli ilahduttavaa havaita puoluekokousedustajien ikäjakauma; nuorta väkeä oli todella paljon. En tiedä edustajien ikäkeskiarvoa, mutta kovin korkea se ei ole ja siksi ei voidakaan enää mitenkään väittää Vasemmistoliittoa ukkoutuneeksi auringonlaskun puolueeksi. Yleisesti ottaen luonnehtisin kokousta mielenkiintoiseksi, mukavaksi, eteenpäin suuntautuvaksi ja muutoinkin kokonaisuutena arvioiden positiiviseksi. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Inhan ahdasta kokoustilaa enemmälti arvostelematta myös eri asioiden saama painoarvo ei ollut aivan minun mieleeni. Olisin toivonut suurempaa roolia keskusteluissa perinteisille työväenpuolueen arvoille, työlle ja toimeentulolle. Pidän niitä asioita sittenkin merkittävämpinä tavallisten ihmisten elämälle, kuin vaikkapa turkistarhauksen ja ydinvoiman vastustamiskiihkoilua. En pidä vääränä Vasemmiston vihreää linjaa, mutta itselleni punaisuus on tärkeämpää. Punaisuus tarkoittaa minulle suomalaisen duunarin, työttömän, eläkeläisen ja kaikkien vähempiosaisten etujen puolustamista. Nuo Vasemmiston värit eivät ole ristiriidassa keskenään. Vain Vasemmistossa ne voivat yhdistyä. Oikeaa vihreyttä ja oikeaa punaista löytyy vain Vasemmistosta, ei Vihreistä eikä demareista.