Se siitä

Säteri on nyt sitten konkurssissa. Se siitä sitten.
Ei tuo järin suuri yllätys ollut. Yllättävää oli ainoastaan tapahtumien nopeus.
Elämme hektistä aikaa. Odotin moista uutista vasta kevään korvalla.
Kauhian krapulan kalvaessa kehoa ei oikein osaa asiaan suhtautua kuin lievää vahvemmin kyynisesti. Paskan loppu on törkeä. Kaikkea tässä on vuosien varrella nähnyt ja joskus olen sanonutkin, että konkurssi vielä puuttuu kokemuksista. Nyt olen nähnyt kaiken työelämässä.
Jos nyt edelleen pitäisi jotain ennustaa, niin kristallipalloni kuvat näyttävät aika synkeiltä. Henkilökohtaisesti en vielä osaa arvuutella muuta kuin vyön kiristystä ja toivoa, että joku tarvitsisi trukkikuskia. Tai sitten alan tekemään sanaristikoita ammatikseni.
Elämän laatu toki paranee. Saanpahan vaihteeksi nukkua ihmisten aikaan ja jaksan paremmin keskittyä yhteiskunnallisiin asioihin. Niihin nyt sitten panostan täysillä. Paska juttu vain, että nuo luottamustoimet eivät elätä.
Jos ajatellaan konkurssia koko koskin kannalta, niin on kai aika selvää, että kaupungin budjettia on ajateltava uudelleen. Pelkästään jo tuo rapiat 300 uutta työtöntä pienine päivärahoineen vaikuttavat kaupungin talouteen melkoisesti. Eikä ole kyse pelkästään reilusta 300 ihmisestä, vaan huomattavasti isommasta joukosta. Konkurssissa menettää elinmahdollisuutensa moni muukin firma ja niiden työntekijät.
Positiivista on, että pakkolomat on peruutettu…