Kuitu käymään?

Männä viikolla paikallislehti kertoi etusivullaan, että Kuidulle on löytynyt jatkaja. Uutinen on sekä hyvä, että myös yllättävä. En enää aikoihin oikein jaksanut uskoa tuollaisen uutisen ilmaantumiseen, enkä juurikaan edes miettinyt koko asiaa. Näemmä positiivisiakin asioita näinä synkeinä aikoina vielä tapahtuu. Eihän tuo tehdas jatkajan löytymisestä huolimatta käynnisty vielä vähään aikaan, ehkä joskus syksymmällä. Uutisenkin mukaan aika paljon on vielä kysymysmerkkejä matkassa, paljon voi vielä tapahtua ja tilanteet muuttua ja siksipä ei kannatakaan vielä hirveästi hehkutella asiasta. Kyllä silti suupielet väkisinkin vääntäytyvät hymyyn.
Säterin käynnistyminen olisi monille asuntovelkojen, laskujen ja perheen elatuksen kanssa kamppaileville ilouutista positiivisempi asia. Oletukseni on, että vain toinen isoista linjoista käynnistyy, joten kaikkia reilua kolmeasataa siellä tuskin silloin tarvitaan. Olettaisin, että noin parillesadalle työtä olisi tarjolla. Se on melkoinen määrä työttömyyden runtelemassa kaupungissamme. Omalta osaltani en tiedä onko minulle tarjolla työpaikkaa, ja jos sattuisi olemaan, niin minkälainen. Vuorotyö ei enää isommalti houkuttele ihan jo pelkästään jaksamisen takia. 31 vuotta huonosti nukuttuja öitä ja happovaivoja alkaa jo riittämään. Vaihteeksi voisin tehdä normaalia päivätyötä, elää ja nukkua ihmisten aikaan. Viisaampaa kuitenkin miettiä sitä vasta sitten, kun Kuitu käy ja kukkuu ja minua sinne kaivataan, jos kaivataan.