Uskonkiihko

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen varoitteli eilen huolestuneena islamin leviämisen riskeistä, koska siihen näyttää hänen mukaansa liittyvän myös radikaaleja levittäytymispyrkimyksiä ja sharia-lain mukaan tulemista. Räsänen pitää myös vaarallisena, jos Suomeen pääsisi syntymään uskonnollinen tyhjiö, joka sitten voisi täyttyä radikaalin islamin negatiivisella vaikutuksella ja vaatii pitämään huolta omasta arvoperustasta ja kristillisestä kulttuuriperinnöstä. Yrittääköhän Räsänen lausumillaan ratsastaa pelolla kaikkea vierasta kohtaan persujen tapaan? Uskonnollista kiihkoilua esiintyy kaikkien uskontojen parissa, niin islamin, kristinuskon, juutalaisuuden kuin kaikkien muidenkin. Mikään uskonto ei ole siinä suhteessa toistaan pahempi tai parempi. Onko siis syytä pelätä islam-kiihkoilijoita sen enempää kuin kiihkokristittyjäkään? Vaikka se ei tähän päivään luulisi kuuluvankaan, niin kaikenlaiset menneisyyden haamut saavat puolestani innota uskonsa puolesta tarpeidensa mukaan, kunhan eivät yritä pakottaa muita elämään tavallaan.
Räsäsen lausunnoista myös paistaa taustalla merkillinen asenne, että oikeat arvot ja etiikka kuuluvat vain kristillisyyteen. Mikä oikeus kristityillä on omia moralismin vain itselleen? Uskonnotonkin voi toimia eettisesti oikein ja omata korkeat moraaliarvot. Räsäsen pelkäämä uskonnollinen tyhjiö ei muuttaisi mitään ainakaan negatiiviseen suuntaan ja jos joku pelkää tuollaisen tyhjiön syntyä, niin kannattaa kääntyä pappien puoleen ja kysyä miksi evankeliumit ei kiinnosta?