Keskustan vaihtoehdot

Tämän päivän paikallislehdessä Valkeakosken Keskusta kertoi olevansa vahvasti ja vankkumatta kouluja puolustamassa kertoen, että koulujen lakkauttamisia ei saa käyttää säästökeinona, jos koululla riittää oppilaita. Perustelutkin olivat asiallisia ja oikeita, pienen koululaisen ja lasten vanhempien lähtökohdista esitettyjä. Tuolla tavalla minäkin olen perustellut itselleni ja muille koulujen säilyttämisen tärkeyttä.
Mielenkiinnolla odotan, miten Keskustalaiset äänestävät Leppälän koulun lakkautuksen tullessa kevään mittaan päätettäväksi lautakunnassa, hallituksessa ja valtuustossa.
Syksyllä Eerolan koulua likvidoitaessa Keskusta oli valmis lakkauttamaan Eerolan koulun ja viimeksi lautakunnassa Keskustan edustaja hyväksyi Sointulan koulun lakkautuksen.
Nyt on kaksi vaihtoehtoa. Keskusta Valkeakoskella on joko järkiintynyt, tai sitten he vain politikoivat. Vastauksen saamme kevään kuluessa.

Valikoitua elvytystä

Tämä nyt on jo hivenen vanhaa asiaa, vaikka toki vaikuttaakin nyt ja vastaisuudessa.
Puran tuntojani silti. Hallitus jakoi tässä männä viikoilla elvytysrahaa laman torjumiseksi. Se raha kiersi Valkeakosken kaukaa, senttiäkään ei tullut. On kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on se, että hallitus ei ymmärtänyt kaupunkimme tilannetta. Täällähän on pikapuoliin työttömyysprosentti jossain 15 ja 20 välillä. Eikö se ole tarpeeksi? Voi myös pohtia sitä, että eivätkö kaupunkimme ”isät” ole osanneet riittävän vakuuttavasti kertoa karua todellisuutta?
Toinen vaihtoehto on se , että hallitus ei tippaakaan piitannut synkistä työttömyysluvuista ja kaupungin inhasti heikkenevästä taloustilanteesta. Saattaa olla myös niin, että valtapolitiikka oli pelissä vahvasti mukana ja tukirahoja jaettiin valtapuolueiden, Keskustan, Kokoomuksen ja Vihreiden tärkeille alueille. Valkeakoski ei kuulu niihin.
Kiitos annettakoon niille, joille se kuuluu.
Täällä olisi ollut melkoinen määrä sopivia kohteita, joihin elvytysrahoja olisi voinut järkevästi sijoittaa. Kaupungilta lähetettiin hallitukselle melkoinen lista sopivista kohteista.
Pienin ei varmastikaan ole Kuitu Finland, mutta sen sijaan halvin ja vaikuttavin. Täällä olisi myös riittänyt esim. kouluja ja päiväkoteja, joita olisi voinut nopeutetulla aikataululla peruskorjata. Se olisi tuonut työtä ja tulevaisuutta. Sitä ei hallitus halunnut Valkeakoskelle tarjota. Tätähän äänestäjät kai viime eduskuntavaaleissa halusivat, vai halusivatko? Turha katua enää, mutta viisastua voi aina.

Suurliitto tulee

Kemianliitossa ja Metalliliitossa on nyt sitten jäsenäänestys suurliittohankkeesta (TEAM) päättynyt ja tulos on selvä. Molemmissa liitoissa äänestäneiden selkeä enemmistö asettui kannattamaan suurliittoa. Äänestysaktiivisuus jäi vain kovin matalaksi, alle 30 % kummassakin liitossa. Kun äänestäneiden määrä jää noinkin pieneksi, ei se anna hyvää kuvaa jäsenten aktiivisuudesta. Luulen, että suurin syy äänestämättömyyteen on ollut koko hankkeen etäiseksi kokeminen. Jäsenistö ei varmaan paljoa edes ajatellut koko asiaa, eikä ymmärtänyt sen kauaskantoista merkitystä tulevaan edunvalvontaa, työehtosopimuksiin ym. Itse äänestin suurliittohanketta vastaan. Hävisin, mutta elämä jatkuu.

Sointulan koulu loppuu

Kuulin juuri, että kasvatus- ja opetuslautakunta päätti siirtää Sointulan koulun oppilaat Sorrilaan lukuvuodeksi 2009-2010. Ei ole vaikea ennustaa, että tuo "väliaikainen" siirto jää pysyväksi. Käytännössä siis koulu on lakkautettu, koska siellä ei enää ensi syksynä ole oppilaita eikä opettajia.
Sointulan koulu on hallinnollisesti yhdistetty Sorrilan kouluun, johon vedoten päätöksen teki lautakunta väittäen, että kyseessä ei ole koulun lakkautus. Mikähän sitten oli kyseessä?
Onko koulu, jossa ei ole opettajia eikä oppilaita enää koulu? Tässä taas kierrettiin sujuvasti se, aivan kuten Eerolan kohdallakin, että koulun lakkautuksesta voi päättää ainoastaan valtuusto.
Sointulan koulun lakkautusta vastusti ainoastaan Vasemmistoliiton edustaja.
Muistuupa mieleeni viime syksy ennen kunnallisvaaleja. Silloin kaikki olivat herttaisen yksimielisiä siitä, että kouluverkkoon ei tule puuttua. Nyt nähtiin noiden puheiden arvo. Vasemmistoliiton sana piti, muiden ei.
Seuraavana on vuorossa Leppälä ja kenties Rauhala. Noita kouluja ei onneksi ole hallinnollisesti yhdistetty mihinkään muuhun kouluun, joten sitä veruketta ei voida lakkautuksen keppihevosena käyttää. Päätöksen tekee valtuusto. Toivoa sopii, että valtuustosta löytyy hivenen enemmän ryhtiä seistä vaalilauseiden takana. Lasten vanhempien olisi syytä pikaisesti aktivoitua puolustamaan kouluja. Se on auttanut ennenkin ja uskon sen auttavan nytkin.

Rauhan Kokoomus??

Ei näytä Kokoomuksen mainonnassa röyhkeydellä olevan mitään rajaa.
Katselin eilen iltapäivälehden ”Hei, me puhutaan ulkopolitiikkaa” –mainosta, jossa Kokoomuksen nimeen on ympätty rauhan merkki. Irvokasta, sillä Kokoomus on kaikkea muuta kuin antimilitaristinen puolue. Kokoomushan haluaa kasvattaa armeijan määrärahoja normaalia inflaatiotarkistusta enemmän, viedä maamme Natoon ja sen myötä sotaseikkailuihin ympäri maailmaa. Hurmahenkisyys ja kiväärikiima ei ole Kokoomuksesta vuosikymmenien kuluessa mihinkään kadonnut. Kokoomus on aina tuntenut viehtymystä sotaseikkailuihin, ennen Saksan rinnalla, ja nyt Naton. Kaikki tuo isänmaallisuuden nimissä vieraita valtaherroja kumarrellen. Kokoomus on aina halunnut pitää parempaa huolta Pasi-panssariautosta kuin Pasi-työttömästä. Umpiporvarillinen rautaa rajalle-politiikka ei oikeasti muuksi muutu, vaikka sitä kuinka pestäisiin Peace-pulverilla.

Koulut vaarassa

Teinpä toissapäivänä henkilökohtaista historiaa käymällä ensimmäistä kertaa elämässäni kuntosalilla ja nyt on sitten paikat hivenen kipeinä. Kokemus sinällään ei ollut huono, varsin outo kylläkin. Ensi viikolla pitää mennä taas ja kohta olenkin sitten sairaan kovassa kunnossa.
Koulumaailmasta kuuluu huonoja uutisia. Kaupungin heikentyvä talous on johtamassa säästökuureihin kaikilla tulosalueilla, juustohöylää hiotaan.
Koulutoimi on jo tähänkin elänyt varsin niukoilla varoilla ja kun nyt sitten pitäisi vielä säästää, niin tulevat esitykset ovat sen mukaisia. Ensi viikon tiistaina on lautakunnan listalla esitys Sointulan koulun oppilaiden siirrosta Sorrilaan ”väliaikaisesti”. Epäilen tuon väliaikaisuuden muodostuvan lopulliseksi. Kevään mittaan tullee esille myös Leppälän koulun lakkautus.
Etenkään Leppälässä ei oppilaiden vähyydestä ole kyse, vaan puhtaasti säästötoimista.
Ikävästi Leppälässä sattui vesivahinko muutamia viikkoja sitten ja nyt onkin hyvä vedota siihen, että on niin kovin kallista remontoida koulua edes putkien osalta. Hinta-arviota remontista ei tosin ole esitetty. Jos nuo koulujen lakkautukset toteutuvat, niin mahtaa Sorrila käydä melkoisen ahtaaksi. Perin juurin vaikeaa on niellä tuollaisia ehdotuksia, enkä nielekään.

Kivääri-Kokoomus

Porvarihallituksen arvot käyvät päivä päivältä selkeämmiksi. Nyt hallitus haluaa kasvattaa armeijan määrärahoja pari prosenttia vuosittain normaaleja inflaatiokorotuksia enemmän. Vaihtoehtona varustelumenojen kasvattamiselle esitetään Nato-jäsenyyttä. Siis kolera tai rutto, valitse niistä.
Tämä tuntuu etenkin Kokoomukselle olevan erityinen sydämen asia, mutta näyttääpä tuo porvarillinen pyssypolitiikka kelpaavan muillekin hallituskumppaneille. Vihreät vähän vikisevät, mutta taipunevat kuitenkin hallituskipeydessään mihin vain, mitä Kokoomus esittää. Samaa kiemurtelua oli eilen havaittavissa myös Perussuomalaisissa. Mieli olisi tehnyt myöntyä korotuksiin, mutta hivenen Soinia pelottanee suoraselkäisen suomalaisen miehen maineen menetys. Perussuomalaisten kantaa asehankintoihin ei ainakaan selventänyt Veltto-Virtasen puheenvuoro kveenien asemasta Norjassa.
Kun esim. eläkkeisiin, työttömyyspäivärahoihin tai muihin köyhien elämää helpottaviin tukiin on esitetty korotuksia, ei hallitukselta, eikä etenkään Kokoomukselta, ole ymmärrystä löytynyt. Ei muka ole ollut varaa noihin korotuksiin. Porvarillinen arvomaailma on tullut selväksi, köyhistä viis kunhan rautaa armeijalla piisaa.

Karjala takaisin

Aina ajoittain putkahtaa jollain palstalla esiin jonkun mielipide karjalan palauttamisesta, historian vääryyksien oikaisusta tai sotasyyllisten kunnian palauttamisesta. Olisi viisasta olla provosoitumatta ja ärsyyntymättä moisista keskusteluista. En vain osaa. Tuollainen keskustelu tuntuu jotenkin niin täysin turhanaikaiselta, vanhojen kalmojen kaivelulta ja huru-ukkojen touhulta. Erityisesti hämmästyttää, että sitä harrastavat jotkut nuoretkin, lähinnä Kokoomus-piireissä. Eikö Kokoomusnuorilla ole mitään muuta annettavaa tähän päivään? Aivan oma lukunsa on ProKarelia-poppoo, jota nyt ei mitenkään voi pitää tässä maailmassa elävänä sakkina, onneksi pienenä.
Vääryyksien oikaisupuheet saavat, kummallista kyllä, myös lievää ymmärrystä ihan järkevinäkin pitämiltäni ihmisiltä. Ovatkohan he ajatelleet asiaa aivan riittävän syvällisesti, vai toimivatko vain tunnepohjalta? Epäilen molempia. Luulen myös, että harva tuntee historiaa, edes lähihistoriaa, kovinkaan tarkasti. Tietämys perustunee lähinnä iltapäivälehtiin ja uskomuksiin.
En voi kuin suositella edes pintapuolista toista maailmansotaa edeltävän ajan historian tutkailua, sen ajan hengen selvittämistä kaikkine suur-Suomi uhoineen, natsi-Saksan ihailuineen ja sapelinkalisteluineen naapuriamme kohtaan. Siinä ehkä se viattomuuden tunne karisee.
Meillä tänä päivänä on varmasti suurempia ongelmia. 700 000 ihmistä elää köyhyydessä, vanhusten hoito tökkii, terveyskeskusten toiminta on kehnoa, jne. Siinä Kokoomusnuorille haastetta, jos kiinnostaa. Ilmeisesti ei.
Intoilijoille vielä historiaan nojautuen: Sitä saa, mitä tilaa.
Minä haluan Karjalan takaisin vain pulloittain.

Kiitos!

Suuret kiitokset kaikille minua merkkipäivänäni muistaneille. Olen ikäni puuhastellut ay-liikkeessä, Vasemmistoliitossa ja kaupungin luottamustehtävissä. Tuntuu hyvältä havaita, että se on noteerattu. Koska en ole vielä niin älyttömän vanha mies, etteikö minulla vielä olisi annettavaa noille kaikille tahoille, niin lupaan tässä ja nyt, että puuhastelen vastaisuudessakin noiden asioiden parissa kykyjeni mukaan. Tuskinpa muuten osaisin elääkään. Henkilökohtaista etuahan noista puuhista ei heru. Välillä onkin käynyt mielessä, että olenko jotenkin perverssi, kun viitsin kantaa omien murheideni lisäksi myös muiden murheita. Luonnevika? Joskus saa kiitoksen ja se on kultaakin kalliimpaa, lämmittää mieltä ja auttaa jaksamaan.
Erityisen mukavaa oli myös havaita, että entiset työkaverit muistivat. Kiitos heille. En ihan paska äijä kai siis ole.
Sen asian kuitenkin olen päättänyt, että enää en juhli viiskymppisiä. Se on rankkaa puuhaa tässä iässä.

Köhää kotikulmilla

Kotikulma-jutussa on nyt syyttäjä vihdoinkin tehnyt ratkaisunsa. Yksi sai syytteen ja muut vapautettiin. Hyvä, että asia vihdoinkin etenee ja että sentään kaikkia ei vapautettu. Aikanaan näemme millainen tuomio tulee.
Muutoin olo ei ole hääppöinen. Ei ole krapula, mutta flunssa raastaa rakasta kehoa. Tässähän on kohta kuukausi mennyt enemmän tai vähemmän räkäisenä, köhäisenä ja muuten vain puoli-ihmisrauniona. Alkaa jo kyrsimään. Tällä kertaa näin lyhyt tarina, eikä siinäkään mitään erityisen tärkeää asiaa.

Suurliittoäänestys

Kemianliitossa ja Metalliliitossa on meneillään äänestys mahdollisen suurliiton, TEAM:n, perustamisesta. Kemianliitossa äänestys on sitova, metallissa neuvoa antava.
Suurliitossa olisivat mukana kemian ja metallin lisäksi Viestintäliitto, Puu- ja erityisalojen liitto sekä Rautatieläisten liitto. Siis aika sekalainen seurakunta.
Eniten epäilyttää Metalliliiton mukana olo, koska metalli muodostaa likimain puolet koko suurliiton jäsenistöstä. Metallissa on myös eläkeläisiä enemmän kuin esim. Kemianliitossa on jäseniä. Noilla metallin eläkeläisillä on äänioikeus metallin vaaleissa ja myös kaavaillun suurliiton vaaleissa jonkin aikaa.
Metallin ollessa ehdottoman dominoiva, ei liene epäselvää pienten kumppaneiden tuleva rooli, puhumattakaan pienten kumppaneiden jo nyt pienistä sopimusaloista, kuten esim. kenkäalasta. Teamista tulisi melkoisen byrokraattinen koneisto, pieni Sak. Siinä tuskin tavallisen duunarin ääni juurikaan kuuluisi. Jopa keskisuurtenkin ammattiosastojen ääni hukkuisi moniportaisen liittokoneiston rattaisiin. Ison liiton pomot todellakin olisivat isoja pomoja, kaukana duunarin arjesta. Käyttäkää hyvät ihmiset äänioikeuttanne, ruksatkaa ei-ruutuun rasti ja viekää kirje postiin. Oman etunne tähden.

Tasa-arvoa ja yhteistyötä

Tämän päivän Aamulehteä näyttää harmittavan Vasemmistoliiton haluttomuus mennä demareiden syliin kuoliaaksi paijattavaksi. Ylänurkan kirjoittajan mielestä Vasemmistoliitto on ylimielinen ja töykeä torjuessaan demaripomo Urpilaisen kosiskelun yhteisestä rintamasta eurovaaleissa. Urpilaisen tarjous olisi edellyttänyt loikkausta europarlamentin demariryhmään. Eihän nyt sellainen ”yhteistyö” tietenkään käy. Tasapuoliselta, vilpittömältä ja Vasemmistoliiton itsenäisyyden säilyttävältä pohjalta lähtevä yhteistyö on toki aina mahdollista. Kirjoitus on toki ymmärrettävä, koska Aamulehti ei ole koskaan suvainnut Vasemmistoliiton olemassaoloa. Se on joko vaiettu kuoliaaksi, tai pilkattu milloin milläkin konstilla.
Vasemmistoliitto tekee historiaa laatimalla ensimmäisenä puolueena Suomessa miespoliittisen ohjelman. Hyvä juttu, näin saamme tasa-arvokeskusteluun uuden näkökulman.
Kummallista kyllä, tasa-arvo mielletään Suomessa useinkin vain suppeasti naisten asemaa koskevaksi naisten höpinäksi. Koskee asia miehiäkin.
Pari esimerkkiä. Epäkohtia miesten kannalta katsottuna on vaikkapa pakollinen asevelvollisuus. Sen pitäisi olla molemmille sukupuolille pakollista, tai sitten vapaaehtoista. Kummallista on sekin, miksi naiset eivät armeijassa joudu leikkaamaan hiuksiaan lyhyiksi, kuten miehet.
Usein kuulee miesten valittavan kohteluaan lastensa huoltajuus- ja tapaamiskiistoissa. Asenneilmapiiri on edelleenkin sellainen, että huonompikin äiti on parempi huoltaja kuin hyvä isä. Ei tunnuta edelleenkään uskottavan, että isä voi ja haluaa rakastaa lapsiaan ja on kykenevä pitämään heistä hyvää huolta. Sohaisinko muurahaispesään?

Luovutus

Eipä näytä Kuidun jatkohankkeet etenevän. Nyt sitten Pekkarinen siirsi asian ympäristöministeriön huoleksi. Ratkaisu tuntuu oudolta ajatellen tehtaan käynnistämistä. Ilmeisesti on niin, että käynnistämisajatuksista on ministeriössä luovuttu ja nyt murehditaan enää ympäristöriskejä. Mahdollisuuksia ministerillä muuhunkin olisi, halua ei ilmeisesti niinkään.
Suurin ja akuutein ongelma ympäristön kannalta on rikkihiili, jota Säterillä on melkoisesti. Ennemmin antaisin lapsen käsiin kilon dynamiittia, kuin kilon rikkihiiltä. Helpoin, ja ennen kaikkea taloudellisin ratkaisu, olisi laittaa tehdas käymään ja käyttää rikkihiili pois. Siinä ei olisi riskejä sen enempää kuin aiemminkaan tehtaan vielä ollessa normaalissa toiminnassa. Hyvää bisnestähän se varmaankaan ei olisi, mutta todennäköisesti kulut saataisiin peitettyä valmistettavan lopputuotteen myynnillä. Samalla tulisi lisäaikaa etsiä jatkajaa. Käyvää tehdasta on helpompi myydä, kuin sellaista josta valot on sammutettu. Jos tuo rikkihiilimäärä aiotaan muulla tavoin hävittää, esim. Ekokemillä, niin se maksanee useita miljoonia. Jos ei työpaikat ja kaupunkimme tulevaisuus ministereitä kiinnostakaan, niin edes ympäristöasioiden taloudellisen hoidon vuoksi ministeriöissä kannattaisi vielä harkita asiaa vakavasti.
Mikä sitten tulee olemaan tehdaskiinteistön ja maa-alueiden kohtalo, onkin jo vaikeampi kysymys. Jääkö laitos rapistumaan ja ennen pitkää sortumaan niille sijoilleen aikojen kuluessa? Joskus kai alue on siivottava. Silloin puhutaankin sitten jo kymmenistä miljoonista. Kuka sen maksaa?