Tasa-arvoa ja yhteistyötä

Tämän päivän Aamulehteä näyttää harmittavan Vasemmistoliiton haluttomuus mennä demareiden syliin kuoliaaksi paijattavaksi. Ylänurkan kirjoittajan mielestä Vasemmistoliitto on ylimielinen ja töykeä torjuessaan demaripomo Urpilaisen kosiskelun yhteisestä rintamasta eurovaaleissa. Urpilaisen tarjous olisi edellyttänyt loikkausta europarlamentin demariryhmään. Eihän nyt sellainen ”yhteistyö” tietenkään käy. Tasapuoliselta, vilpittömältä ja Vasemmistoliiton itsenäisyyden säilyttävältä pohjalta lähtevä yhteistyö on toki aina mahdollista. Kirjoitus on toki ymmärrettävä, koska Aamulehti ei ole koskaan suvainnut Vasemmistoliiton olemassaoloa. Se on joko vaiettu kuoliaaksi, tai pilkattu milloin milläkin konstilla.
Vasemmistoliitto tekee historiaa laatimalla ensimmäisenä puolueena Suomessa miespoliittisen ohjelman. Hyvä juttu, näin saamme tasa-arvokeskusteluun uuden näkökulman.
Kummallista kyllä, tasa-arvo mielletään Suomessa useinkin vain suppeasti naisten asemaa koskevaksi naisten höpinäksi. Koskee asia miehiäkin.
Pari esimerkkiä. Epäkohtia miesten kannalta katsottuna on vaikkapa pakollinen asevelvollisuus. Sen pitäisi olla molemmille sukupuolille pakollista, tai sitten vapaaehtoista. Kummallista on sekin, miksi naiset eivät armeijassa joudu leikkaamaan hiuksiaan lyhyiksi, kuten miehet.
Usein kuulee miesten valittavan kohteluaan lastensa huoltajuus- ja tapaamiskiistoissa. Asenneilmapiiri on edelleenkin sellainen, että huonompikin äiti on parempi huoltaja kuin hyvä isä. Ei tunnuta edelleenkään uskottavan, että isä voi ja haluaa rakastaa lapsiaan ja on kykenevä pitämään heistä hyvää huolta. Sohaisinko muurahaispesään?