Lopultakin taas nettiyhteyteni toimivat. Nuo muutama päivä ilman pääsyä nettiin ja sähköpostiin tuntuivat melkoisen oudoilta. Oli kuin jotain oleellista elämästä olisi puuttunut, vaikka ihan hyvissä sielun ja ruumiin voimissa siitä huolimatta edelleen olen. Niin sitä näemmä oppii pitämään välttämättömänä sellaista, jonka vielä parikymmentä vuotta sitten ajatteli olevan vain mukava pikku ylellisyys ilman sen suurempaa käytännön merkitystä. Maailma muuttuu ja mieli sen mukana. Nyt kaikki taas toimii ja voin elää "normaalia" elämää.
Tuona katkosaikana oli joku anonyymi kommentoinut edellistä kirjoitustani. Selitys julkaisun viivästymiseen tuli siis tässä. Samaista kommentoijaa kiinnosti tietää vasureiden ja kommareiden ero. Vastaan lyhyesti, että oleellisin ero lienee suhtautumisessa demokratiaan.
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Ilman nettiä
Lähettänyt HooAsikainen klo 13:11
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kiitos Harri vastauksestasi!
Kysymykseni oli hieman provosoiva, vaikkakin "totta toinen puoli".
Demokratia on asia, josta KOKO VASEMMISTON tulee kantaa huolta!
Nyt jo viimeistään tulisi kuitenkin haudata leimakirveet. Yhteinen vasemmisto on ainoa varteenotettava vaihtoehto nykyiselle eriarvoisuutta ja epätasa-arvoa korostavalle oikeistolaiselle hegemonialle.
Vasemmistolainen demokratiakäsitys perustuu tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen, jonka käsityksen uskoakseni jakavat niin "vasurit" kuin "kommarit".
Uusliberalismi ja markkinafundamentalismi eivät ole vasemmistolaisuutta, vaikka demarit Lipposen johdolla näin uskottelivat. Nyt sitten puolueen uskottavuus onkin pahasti hakusessa.
Nykyajan globaalin vasemmiston haasteet ovat aivan muualla kuin kaivautumisessa menneisyyden "juoksuhautoihin".
Vasemmistolaisuus on myös yhteistyötä ja tarvittaessa strategista pelisilmää, joka ei sulje pois vaaliliittojakaan. Yksi vasemmistomeppi on parempi kuin ei yhtään tai yhtä vasemmistolaista lisävaltuutettua ei olisi kannattanut väheksyä.
Mitä tarkoittaa siis suhtautumisero demokratiaan? Onko kyse vain kompromissihalukkuuden aste-erosta oikeistolaiseen politiikkaan vai perustuuko näkemyksesi mahdollisesti teoreettisempaan analyysiin?
Mistä johtuu, että nämä jalot aatteet eivät menee kansaan perille. Kaukana ollaan takavuosien kannatuksesta (Vas. + SDP) ja alamäki jatkuu. Joku tässä mättää.
Lähetä kommentti