keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Laskun maksua?

Eilinen Kauhajoen tragedia herätti muutamia ajatuksia, enemmän kysymyksiä ja vähemmän vastauksia. Mikä saa ihmiset tekemään nykyään tällaista, ja ennen kaikkea, miten vastaavat tapaukset voidaan estää?
Vielä kymmenkunta vuotta sitten en olisi voinut uskoa tällaista tapahtuvaksi Suomessa.
Mikä, tai mitä on muuttunut? Olisiko tämä nyt laskun maksua kaikista niistä lamavuosista seuranneesta, ja vieläkin jatkuvasta säästöpolitiikasta, joka on leikannut nuorten hyvinvointia ylläpitäviä resursseja, terveydenhoitoa, koulupsykologeja ym.? Tällä kysymyksellä ei tarkoitukseni ole politikoida, olivathan vasuritkin 90-luvulla mukana tekemässä noita säästöpäätöksiä. Tänään on kuitenkin aika toinen ja talous kunnossa. Tosiasia on, ettei ole tarpeeksi mahdollisuuksia hoitaa mielenterveyden ongelmia, ennen kuin ongelmat uhkaavat muuttua katastrofin asteelle.
Monet perheet voivat huonosti, ja silloin monet lapsetkin voivat huonosti.
Lienee jonkinlainen merkitys myös sillä, että monet ovat enemmän tai vähemmän irrallaan yhteiskunnasta, todellisuudesta, inhimillisyydestä, kuluttaen aikaansa samanhenkisen kaveripiirin seurassa netissä. Ajan henki on vahvasti itsekeskeinen, kilpailuhenkinen ja pärjäämispainotteinen.
Onko tällaisesta Amerikasta alkaneesta ammuskeluilmiöstä tullut jonkinlainen sairas muoti, jossa kilpaillaan siitä, kuka saa nimensä historiaan eniten kavereitaan lahdanneena asesankarina?
Pahinta on, että pelkään samanlaisia tapauksia tulevan eteemme vastaisuudessakin.
Olisi syytä kiireesti ja huomattavasti tiukentaa aselakia.
Resursseja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi on lisättävä.
Noista toimista voisi aloittaa.
Eilen olin Sorrilan koulussa järjestetyssä suuressa koulukeskustelussa panelistina.
Päivä olisi voinut olla sopivampikin.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

ihan vaan tuohon aselain tiukentamiseen halusin kommentoida. Ihminen joka tahtoo aseen sen myös saa. Ns. pimeitä aseita kyllä liikkuu markkinoilla niitä haluaville ja tähän ei kyllä aselain tiukennus muutosta tuo. Pikemminkin lain tiukennus voisi vain lisätä noita "pimeiden aseiden" kauppaa, ainakin mielenkiintoa sitä kohtaan. Mielestäni Suomen nykyinen aselaki on riittävä, ei niitä nytkään sentään marketeissa myydä, kuten tuolla Ameriikan maalla.
Ja selvennykseksi; ei, en ole aseiden kannattaja millään muotoa!

Anonyymi kirjoitti...

Ei aseiden kieltämisellä tappamista lopeteta. Tällähetkelläkin käydään insuliinisurmista oikeudenkäyntiä. Ihminen joka haluaa tappaa ja pahaa toiselle tehdä, löytää kyllä siihen keinon.
Jotakin muuta meidän on löydettävä tähän ilmiöön. Onko se ihmisen hyvä hoito, vahvistaminen jo vauvasta lähtien ottamaan vastaan elämän erilaisuudet. Olisko vahva itsetunto mitä?
t Leila

Anonyymi kirjoitti...

Et kai ihan tosissaan voi olla, ettei voi puuttua 90-luvun säästökuuri päätöksiin sillä perustein että vasuritkin oli sitä toteuttamassa?
Kyllä silloinkin muutamissa piireissä asiaa pelättiin, mitä se tuo tullessaan. Väärässä ei ollut mm.silloinen Kotipalveluohjaaja, Werlin. Hän pisti kyllä hanttiin esim. ennaltaehkäisevän kotihoidon lopettamispäätöstä. Ehkä silloinkaan kaikilla ei ollut tajua ajatella asioita eteenpäin.
t Leila

Anonyymi kirjoitti...

Hei Harri,

Olen samaa mieltä kanssasi, että aselakia/-lakeja tulisi ehdottomasti tarkistaa/täsmentää yhdessä kenttätyötä tekevien poliisien kanssa. Lakien tulee olla myös täysin yksiselitteisiä. Sen jälkeen kattava koulutus, jotta kaikki aseita myöntävät viranomaiset ovat tietoisia lain/lakien sisällöstä ja hengestä.

Toinen konkreettinen toimenpide tulisi olla koulujen luokkayhteisöjen säilyttäminen. Yhtenäiset luokat tulisi olla vielä lukioasteella.

On tietenkin selvää, että pelkät kiellot eivät yksinonomaan ongelmia ratkaise. Mutta kynnys kasvaa vaikeusasteen lisääntyessä ja joku voi jopa ehtiä väliin.

Tärkeintähän tietenkin olisi puuttua syihin, ei pelkästään seurauksiin.

Väkivallan syyt ovat kuitenkin syvällä yhteiskunnassamme, tässä järjestelmässä. Tarvitsisimme suvaitsevaisuutta, erilaisuuden ja erinäköisyyden sietoa, yhteisöllisyyttä! Mutta samalla ympäröivä yhteiskunta, tämä kapitalistinen järjestelmä, huutaa yksilöllisyyden perään. Tarvitaan voittajia! Kilpailu vaatii sankareita, suuria egoja, narsisteja, joille muiden voittaminen on edellytys huipulle pääsyyn.

Rahasta on tullut ihmisarvon mitta ja sen palvonnasta uskonto. Mitäpä muutakaan koulumaailma lapsille jo pienestä pitäen opettaa, kuin olla parempi kuin muut. Vain niin olet hyväksyttävä. Siinä kilpailussa ei kaikki pärjää, kun pelimerkitkin on usein jaettu epäoikeudenmukaisesti.

Se on kovaa peliä, jota kaikki eivät kestä. Seuraa ulkopuolisuutta, turhautumista, katkeroitumista, joka purkautuu joko pelkästään itsetuhoisesti tai samalla ympäristöä silmittämästi tuhoten.

Jokohan investointipankkien sosialisointi USA:ssa olisi ensimmäinen askel ryöstökapitalismin inhimillistämisessä?

Mykkä Todistaja