Takuutaituri

Pääministeri Vanhanen on ehdottanut 650 euron takuueläkettä kuukaudessa.
Se on hyvä ajatus ja se pitää toteuttaa heti. Vanhanen on kuitenkin lupaillut 650 euron takuueläkkeen toteuttamista vasta ensi vaalikauden alussa, eli aikaisintaan 2012. Vasemmistoliiton puoluesihteeri Sirpa Puhakan mukaan nykyiset minimieläkkeet saavuttavat vuonna 2012 indeksimuutosten vuoksi joka tapauksessa vastaavan tason.
Tämän Vanhanen jätti kertomatta.
Mitään oikeata uutta tasokorotusta ei siis pieniin eläkkeisiin ole tulossa.
Ei ole Matti suotta ministeri, kun hän noin suvereenisti hallitsee pelin politiikan keskustan parhaiden perinteiden mukaisine silmänkääntötemppuineen. Taitava mies.
Äänestäkää vaan jatkossakin Matteja, Tanjoja, Sauleja ja Jyrkejä eduskuntaan. Sitten on taas mukava narista, kun ei mikään muutu ja poliitikot puhuvat paskaa.
Vasureitahan ei voi äänestää, eihän?

Kyllä

Pakko jatkaa eilistä teemaa. Vasurit eivät ole ei-puolue eivätkä kyllä-puolue, sen kummemmin kuin muutkaan puolueet. Vastustamme joitain asioita ja kannatamme joitain asioita, kuten muutkin puolueet. Eihän Kokoomuksellekaan käy köyhien toimeentuloturvan parantaminen, eli he siis ovat ei-puolue. Me kannatamme verohelpotuksia kaikkein köyhimmille. Kokoomus vastustaa niitä. Kokoomus on ei-puolue. Me haluamme hoitaa vanhukset kunnolla yhteiskunnan varoilla. Kokoomus haluaa jättää vanhukset markkinavoimien armoille. Kokoomus on ei-puolue.
Vasurit kannattavat demokratiaa, yhteisvastuuta, solidaarisuutta, ihmisistä välittämistä ja markkinavoimien vapaan mellastamisen suitsimista. Vasemmistoliitto on tavallisen ihmisen asialla, ympäristönsuojelun puolella, demokratian kannalla. Vasemmistoliitto on noissa asioissa kyllä-puolue.
Ei-puolue olemme siinä mielessä, että vastustamme ahneutta, oman edun tavoittelua, köyhien kyykyttämistä, rikkaiden suosimista, tasa-arvon väheksyntää ja valheellisten vaalilupausten antoa. Noita ei-asioita jokainen järkevä ihminen vastustaa. Vasurit ovat siis oikeasti oikeiden asioiden puolella, oikea kyllä-puolue. Myös vaalien välillä.

Mikä mättää?

Vietin pari päivää Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa Helsingissä.
Näin ikääntyvänä ihmisenä on todettava, että ei sitä enää jaksa täysipainoisesti asiaa puhua kahta päivää yöt läpeensä. Meillä kohta viisikymppisillä miehillä hyvien yöunien merkitys alkaa olla kääntäen verrannollinen biletyksen viehätykseen. Tylsää, mutta totta.
Kokous sinällään oli hyvä. Vasuriväki halusi muutosta tapaan tehdä politiikkaa. Politiikan sisältöön ei haluttu muutosta. Vasureiden ajamat asiat ovat hyviä ja oikeita, todistaahan sen jo se, että viime vaalien alla kaikki puolueet puhuivat samoista asioista kuin Vasurit.
Mikä mättää? Miksi ei tullutkaan vaalivoittoa? Koetaanko Vasurit ei-vaihtoehdoksi, ei-puolueeksi, ei-vaikuttajaksi, ei-miksikään? Mikä on Vasureiden visio? Onhan sellainen toki olemassa, mutta tietääkö siitä kukaan? Jos tietäisi, niin varmasti kannattaisi vasureita. Jossain on vikaa. Olisiko vikaa tavassa esittää asioita?
Silti tuhkan päälle ripottelusta huolimatta fiilis oli hyvä. Kyllä me vielä tulemme, vaikka Siperian kautta.

Konnien jälkeläiset

Lunta maassa ja pakkasta. Talvi tulee taas. Saisi kyllä olla tulematta, olisi silloin ihmisen mukavampi elää. Epäilen vahvasti esi-isiemme olleen jonkin sortin epätoivottuja konnia ja ketaleita, koskapa joutuivat tänne kylmään ja pimeään pohjolaan muuttamaan. Vapaaehtoisesti tänne tuskin kukaan on voinut tulla. Tai sitten he olivat päästään sekaisin olevia masokistisia pakkasfriikkejä. Pari tolpanvälillistä sähköä olisi hyvinkin voinut parantaa moisen sairauden. Harmillista, ettei siihen aikaan sähköstä tiedetty mitään.
Kyllä esim. italialaisilla on paljon helpompaa. Ei tarvitse miettiä talvirenkaita, pakkasnesteitä, lämmitystä, lumien kolaamista ja talotkin voi rakentaa paljon halvemmalla miettimättä routaa ja eristystä. Voi olla viljelevinään vaikkapa maa-artisokkaa tukia EU:lta huijaten ja luppoajat istuskella valkosipulin hajuisessa pizzeriassa viiniä litkien, jonkun mafioson soitellessa haikeasti maniskaa nurkkapöydässä. Siinä olisi tunnelmaa.
Jos sitten seuraavassa elämässä noin. Nyt puunkantoa piisaa, että saa talon pysymään jotensakin lämpimänä. Takassa loimuaa valkea alvariinsa. Kävipä tässä syksyllä vielä niin ikävästi, että lämmityskattila hajosi ja nyt on edessä uuden lämmityssysteemin hankinta.
Päädyimme maalämpöön. Parin viikon päästä porataan 130 metriä reikää maahan, vanha kattilakompleksi pois ja uusi pänikkä tilalle. Maalämpö on vaivaton ja käyttökustannuksiltaan edullinen. Sen hankinta kyllä on varsin kallista lystiä, mutta onneksi pankista järjestyi rahaa. Mikäs sen mukavampaa kuin velan maksu. Onpahan enemmän motivaatiota mennä töihin. Niin kauan kuin töitä piisaa.

Yyteitä

Taas tänään istuin yt-neuvotteluissa. Jos olisin perverssi masokisti, niin väittäisin sen olleen mukavaa. En ole masokisti.
Uutiset näinä päivinä ovat aika tylsiä, ne kun toistavat itseään.
Joka päivä kuulee uutisia yt-neuvotteluista, lomautuksista, irtisanomisista ja kokonaisten kannattavien tehtaiden sulkemisista. En voi välttyä ajatukselta, että osassa firmoista käydään yt-neuvotteluja ihan vaan kaiken varalta, että voidaan sitten haluttaessa lomauttaa väkeä. Sujuuhan moinen kätevästi samassa rytäkässä muiden siivellä.
Tällä en tarkoita sitä, etteikö isossa osassa yrityksiä olisi ihan todellista hätää. Jos ei kauppa käy ja kassa kuivuu, niin hankalassa tilanteessa ollaan.
Sitä en voi ymmärtää enkä hyväksyä, että kannattavissa yrityksissä vähennetään väkeä.
Sellainen on kovin lyhytnäköistä toimintaa, vaikka se kvarttaalikapitalismin ajan henkeen oleellisesti kuuluukin. Kaikki heti mulle nyt ja heti ja huomenna enemmän!
Kaipaan yrityksiltä jonkinlaista yhteiskuntavastuuta.
Ei sellainen peli vetele, että yhteiskuntaa kaivataan vain silloin, kun tarvitaan apua.
Vapaan markkinatalouden nimeen vannoneet ovat aiemmin kironneet sinne alakerran kuumaan paikkaan kaikenlaisen yhteiskunnan puuttumisen yritystoimintaan. Nyt nuo villin lännen lain suojaamat gangsterit kaipaavat sheriffiä tuomaan rahasäkkiä valtiolta.
Jos halutaan sosialisoida tappiot, niin kyllä silloin pitää sosialisoida myös voitot. Jos yhteiskuntaa tarvitaan pelastamaan markkinatalous, niin yhteiskunnalla pitää silloin olla myös oikeus käyttää valtaansa yrityksissä, vaikka pörssipelureiden etujen vastaisesti.
Koko tämä nykyinen lama ja yt-aalto on seurausta futuuri- johdannais- ym. ”arvo”papereilla peluusta ja holtittomasta luotonannosta etenkin suuressa ja mahtavassa Ameriikan maassa.
Paska juttu meidän tavallisten duunareitten kannalta. Meillä on kyse elämästä ja toimeentulosta, pelureiden aina korjatessa jonkinlaisen potin.
Ei tästä tarinasta näin paatoksellista pitänyt tulla, mutta ei mahtanut mitään.
Minkäs sille voi,
Kun perse aina soi.
Istun taikka kävelen,
hanuri laulaa sävelen.

Käyrä käy

Pakko myöntää, että joskus EU kykenee tekemään järkeviäkin päätöksiä. Eurobyrokraatit ovat vihdoinkin havainneet, että kurkku on kelvollista syötäväksi vaikka se olisi käyräkin. Tähän asti direktiivillä on vaadittu kurkun olevan likimain suora. Tulipahan tuollakin direktiivileikillä työllistettyä Brysselissä jokunen kallispalkkainen paperien pyörittelijä. En ole havainnut käyrää kurkkua suoraa huonommaksi omissa makuvertailuissani ja lopputuotoskin on näyttänyt samalta. Nyt voin tästedes hyvällä omallatunnolla ja EU:n siunauksella nauttia kaikenmuotoisista kurkuista. Nyt on myös paljon mukavampi maksella jäsenmaksua suureen ja mahtavaan EUvostoliittoon.

Vihreää vähättelyä

Ikäviä uutisia tulee lehdistä ja telkkarista solkenaan. Yt-neuvotteluja, lomautuksia, irtisanomisia, tehtaiden lakkautuksia ym. Kohta lienee helpompi luetella työpaikat, joissa ei väkeä vähennetä.
Ja sitten vihreä työministeri Tarja Gronberg televisiossa vähättelevään sävyyn puhuu tilanteesta ja kehua retostelee, että hallitus kyllä on ryhtymässä toimeen. Erityisesti särähti korvassa arvon ministerin lausahdus, että lähtökohdiltaan työllisyystilanne oli hyvä ennen viimeaikaisia uutisia.
Miten niin oli hyvä? Onko vihreiden laskuopin mukaan parinsadantuhannen työttömyys hyvä?
Valkeakoskellakin työttömänä on tuhannen henkeä. Ja kohta paljon enemmän. Kyllä siinä Täti Vihreää kuunnellessa unihiekat karisivat silmistä.
Oli tosi hieno juttu tämänpäiväinen Valkeakosken Tulevaisuus-tapahtuma Koiton aukiolla. Näin saatiin kerrottua viestiä, että UPM:n ja muiden firmojen omistajien toimet eivät ole hyväksyttäviä eivätkä kaupunkimme ja koko yhteiskunnan kannalta suotavia. Väkeäkin oli koleasta kelistä huolimatta ihan hyvin paikalla. Suuret kiitokset järjestäjille.

Jakopolitiikkaa

Perinteiseen tapaan koskilaisen poliittisen kulttuurin mukainen hallitus- ja lautakuntapaikkojen jakopeli jatkuu taas tutulla tyylillä ilman tyylipisteitä. Pieni poikkeus on tällä kertaa se, että kaksi isoa ryhmää ovat sentään jotain antamassa miniryhmille, vihreille ja kristillisille. Vai onko se poikkeuksellista? Saivathan edelliskerrallakin kristilliset lautakuntapaikkoja. Vihreäthän eivät neljä vuotta sitten valtuutettuja saaneet, eivätkä siksi voineet olla mukana lautakuntapaikkojen jaossakaan.
Kepun ja Perussuomalaisten liitto näyttää jatkuvan vaalien jälkeenkin, vaikka muistelen lehdessä aiemmin kerrotun sen kestävän vain vaaleihin saakka. Ehkä unohdettiin kertoa mihin vaaleihin. Valta ja extrapaikat houkuttavat jatkamaan liittoa ainakin valintoihin saakka. Vasemmistoliitto saa pelimiesten jäljiltä juuri sen verran, kuin on pakko antaa.
Kepu ja Vasemmistoliitto saivat molemmat kuusi paikkaa valtuustoon. Vasemmistoliitto sai hivenen enemmän ääniä kuin Kepu. Kepun ja Perussuomalaisten liiton seurauksena Kepu ottaa yhden paikan hallitukseen ja luultavasti valtuuston varapuheenjohtajuuden. Vasemmistoliitto samalla kuudella paikalla saa vain hallituspaikan, vaikka saimme siis ääniä enemmän kuin Kepu. Neljä vuotta sitten juuri tuohon isompaan äänimäärään vedoten, valtuustopaikkoja oli saman verran, Vasemmistoliitto katsottiin pienemmäksi ryhmäksi kuin sitoutumattomat. Olisi ollut kohtuullista, että Vasemmistoliitto olisi saanut valtuuston toisen varapuheenjohtajan paikan, vaikkapa luopuen luvatusta sivistyslautakunnan puheenjohtajan paikasta. Ainakin omasta puolestani olisimme silloin voineet sopimuksen allekirjoittaakin.

Perinneiltama

Eilinen kaupunginvaltuuston budjettikokous menikin nopeammin kuin moniin vuosiin.
Muuta perinteestä poikkeavaa kokouksessa ei sitten ollutkaan. Totuttuun tapaan asiat päätettiin valtaryhmien, demareiden ja Kokoomuksen, ennalta sopimalla tavalla keskustan, kristillisten ja Perussuomalaisten myötäillessä kiltisti mukana. Oikeastaan aika huvittavaa olikin demaripomon toteamus, että budjetti ei ollut sellainen kuin he olisivat halunneet.
Miten niin ei ollut?
Demareilla varmasti olisi ollut mahdollisuus saada tahtonsa läpi ja budjetista mieleisensä.
Turhaa sanahelinää.
Vasemmistoliitolla oli erilainen näkemys siitä, mihin asioihin tulisi panostaa ensi vuonna.
Vasurit myös toimivat näkemyksensä mukaisesti ja perinteiseen tapaan näkemyksemme ei saanut valtuuston enemmistöä puolelleen. Ilahduttavaa oli kuitenkin havaita, että kannatusta esityksillemme tuli satunnaisesti muista ryhmistä, paitsi demareista. Demareissa ei toimita vastoin ryhmäpäätöksiä.
Hivenen jäi harmittamaan se, että ryhmämme piti ehdottaa lisähenkilöstön palkkaamista kotihoitoon. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska valtuutettumme, jonka piti ehdotus tehdä, ei huomannut ajoissa pyytää puheenvuoroa. Olisimme toki senkin äänestyksen hävinneet, mutta silti. Yrittää pitää aina.
Entä jos emme olisi esityksiämme tehneet ja äänestyttäneet valtuustoa?
Vaikka oli varsin epätodennäköistä, että esityksemme olisivat tulleet hyväksytyiksi, niin toisin toimiminen olisi tarkoittanut budjettiesityksen hyväksymistä sellaisenaan. Turha olisi ollut silloin selitellä, että kyllä me olisimme muuta halunneet, mutta, mutta, mutta….
Jos olemme jotain mieltä, niin silloin myös toimimme sen mukaisesti. Häirikön ja kaiken vastustajan leimanhan siinä toki saa, mutta vaihtoehto on periaatteista luopuminen ja sanojen syönti. Se ei sovi sieluun.

Korotushuhu

Vahvistamattomien, mutta aina luotettavien, huhujen mukaan kaupunkimme valtapuolueet apureineen ovat suunnittelemassa melkoisen suurta korotusta luottamushenkilöiden palkkioihin. Hanke on vielä valmisteluvaiheessa, mutta lienee selvää, että piakkoin saamme nähdä esityksen uusista palkkioista. Eilisessä valtuuston budjettikokouksessa Vasemmistoliitto teki esityksen, että luottamushenkilöiden palkkiojärjestelmää kehitetään kokonaiskustannuksia nostamatta. Ehdotus toteutuessaan olisi tarkoittanut, ettei korotuksia tule. Äänestyksessä esitystämme kannatti Vasemmistoliiton ryhmän lisäksi Perussuomalaisten Kati Annaniemi ja sitoutumaton Teuvo Nieminen. Muille tulevat korotukset näyttivät kelpaavan. Mahtaisikohan moni jättäytyä pois, jos palkkioita ei maksettaisi lainkaan?

Huhua

En tiedä onko tässä perää, mutta kuulin männä viikolla kerrottavan viehkoa tarinaa, tosin sitäkin toisen käden tietona. Aina niin lähes luotettava tietolähde kertoi keskustelleensa kaverinsa kanssa, joka puolestaan kertoi kuulleensa asiasta yleisesti torilla puhuttavan. En ollut silloin aivan varma, liekö tarinassa perää, mutta vakuuttavalta se kuulosti. Tuo luotettavan tietolähteeni mainitsema kaveri kertoi kuulleensa, että Alkossa on alennusmyynti ja silloin tietenkin oikopäätä menneensä kyseiseen paikkakunnalta löytyvään liikkeeseen kysymään, mitä juomia teillä on alennusmyynnissä. Myyjän vastatessa, että se on huhua, niin kaveri sanoi haluavansa sitä sitten pari pulloa, tai kolmekin, mikäli alennus olisi riittävän suuri. Ja tässä kohtaa naurua.. Huhuhumalasta tulee onneksi vain huhukrapula, joka on huhujen mukaan huomattavasti oikeaa mukavampi. Tosielämä on asia erikseen. Siinäkin on hyvä välillä elää, vaikka huhuillen laiffii. Tämä tarina nyt vain tuli mieleen. Mieli on toisinaan kummallinen. Joillain jopa mieletön.

Vaihteeksi positiivista

Pitkästä aikaa kuului jotain positiivista suuresta ja mahtavasta Ameriikan maasta.
Barack Obama voitti vaalit ylivoimaisesti. Nyt ei republikaaneja pelastanut edes ääntenlaskenta, kuten viimeksi.
Neekeri Amerikan presidenttinä on jo sinänsä historiallista. Hivenen huolettaa se, että Ameriikassa riittää asehulluja punaniskoja, jotka fundamentalistisaarnaajien yllyttäminä saattavat tarttua aseeseen.
Näyttää siltä, että amerikkalaiset ovat saaneet tarpeekseen sotaseikkailuista ympäri maailmaa
” vapauden ja demokratian ” puolustamisen nimissä. Tuo velkarahalla maksettu ristiretkipolitiikka on käynyt tavallisille amerikkalaisille kalliiksi. Tulokset ovat nähtävissä. Kymmenet miljoonat köyhät ja kodittomat tuntisivat olonsa varmaan turvallisemmaksi ilman ”terrorisminvastaista” sapelinkalistelua. Nyt voi olla pieni, korostan pieni, mahdollisuus toisenlaiseen politiikkaan.
Maailma saattaa vastaisuudessa olla aavistuksen verran turvallisempi paikka meille kaikille.
Muistaa kuitenkin kannattaa, että kyllä demokraattipresidentitkin ovat osanneet huseerata sotajoukkoineen ympäri maailmaa.
Ajattelin kauhulla sellaista tilannetta, jossa McCain olisi valittu presidentiksi ja sitten kuollut, onhan hän jo ikämies. Silloin tilalle olisi astunut varapresidenttinä Sarah Palin, nainen joka on lievästi sanottuna patavanhoillinen, kiihkouskovainen ja täysin tietämätön Alaskan ulkopuolisesta maailmasta. Nainen, joka uskoo kirjaimellisesti raamattuun, osallistuu noitien karkotus-seremoniaan ym. veisi maailman mahtavimman ydinasevaltion takaisin keskiaikaan.
Kyse ei ole pelkästä USA:sta, vaan koko maailmasta. Onneksi kauhuskenaarioni ei toteutunut.

Kommenteista

Muutama sana blogiini tulleista kommenteista. Kommentit ovat olleet mielenkiintoisia ja niitä on tullut ihan kiitettävän runsaasti. Kiitos teille kaikille siitä. Julkaisen vastaisuudessakin kaikki asialliset kirjoitukset, tulivat ne sitten nimellä tai nimettöminä. Sensuuria en ole harrastanut, enkä halua harrastaa vastaisuudessakaan, jos ei ole pakko. Viime aikoina on kuitenkin tullut muutama ikävänpuoleinen kommentti, jotka hipovat jo hyvän maun rajaa. Nimimerkin takaa, tai nimelläkään, ei ole asiallista esittää nimeltä mainituista ihmisistä sellaista, joka saattaa loukata.
Vastaisuudessa sen tyyppiset kommentit jätän julkaisematta. Muutoin toivon edelleen runsaasti kommentteja.

Tuhkanravistelua

Eilen oli vasureiden eka vaalien jälkeinen tapaaminen. Puhelimethan kyllä ovat viime aikoina soineet erinomaisen kiitettävästi.
Keskustelimme kaikkia osanottajia kiinnostavista aiheista ja samaa jatkamme taas torstaina.
Yksityiskohtaisemmin keskustelusisältöä valaistakseni en saata olla mainitsematta olevan eittämättömän selvää, että varsin voimakkaasti, ja ennen kaikkea rakentavassa hengessä, pohdimme käytyjä vaaleja, tuloksen syitä, pieleen menneitä asioita ja myös onnistumisia. Selvää lienee sekin, että harmistumisen aste on toki jokaisella erilainen. Ilolla kuitenkin totean kilpailijoidemme harmiksi, että vaikka onnistumisprosenttimme jäikin alle sadan, niin emme silti ripotelleet ylenmäärin tuhkaa päällemme, saati itkeneet itseämme tärviölle. Pois meistä moinen synkkyys ja apeus. Nyt uuteen nousuun vanhoin ja uusin, mutta ennen kaikkea maukkaammin, eväin.
Lohta kannattaa pyytää vaikka ei joka kerta saisikaan. Ja pienistäkin kaloista saa keiton, jos niitä on tarpeeksi. Ja vielä vanha sananlasku: Jos on marraskuussa lunta katolla, on sitä myös maassa.