Tappouhka

Maahanmuuttajat herättävät meissä suomalaisissa varsin kiihkeitä tunteita. Vain harva kykenee suhtautumaan asiaan rauhallisesti ja faktoihin nojautuen. Luulot, pelot ja kavereilta kuullut ”varmat tiedot” ohjaavat useimpien ajatuksia. Suoranainen sokea viha ja agressiivisuus näyttää hallitsevan keskusteluja netissä ja muuallakin kaikkia maahanmuuttajia ja heidän ”hyysääjiään” kohtaan. Facebookiin on perustettu ryhmä "Olen valmis istumaan muutaman vuoden Astrid Thorssin taposta!!". Ryhmän on perustanut hämäläinen kuntapoliitikko. Ministeri Thors teki asiasta rikosilmoituksen, kuten oikein olikin.
Tuollaisista vihaa ja uhkauksia sisältävistä kirjoitteluista on tehtävä loppu. Muutoin on vaarana, että kirjoitukset muuttuvat teoiksi. Pitää muistaa, että se joka sanoin villitsee väkivaltaan ja rasistisiin rikoksiin, on moraalisesti vastuussa, jos joku niitä tekee. Vihanlietsojien päätä ei tule silitellä ja ymmärtää, emmehän halua elää 30-luvun Suomen kaltaisessa Lapuanliikkeen terrorin ja pelon ilmapiirissä. Vaikka ”mamu”-vastaisille ääriaineksille se taitaakin olla vaikea asia ymmärtää, niin sivistyneeseen yhteiskuntaan ei kuulu väkivalta ja sillä uhkailu.
Maahanmuutosta käytävä keskustelu ei ole mikään tabu. Asiasta saa ja tuleekin käydä keskustelua. Kuten yleensäkin, on syytä välttää ylimääräistä kiihkoa ja pyrkiä pitäytymään faktoissa. Muutoin keskustelu on hyödytöntä.

Hoitajia tarjolla

Niin kovin usein on väitetty, että hoitajia ei voida palkata lisää koska heitä ei ole saatavilla. Tuollaisia väitteitä en ole ennenkään kovin vakavasti ottanut ja nyt vielä vähemmän. Pirkanmaan Ely-keskuksen mukaan työttömiä sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia on Pirkanmaalla lähes tuhat. Alan työttömyys on kasvanut vuodessa 34 prosenttia. Tämä johtunee pitkälti siitä, että kuntataloudet ovat heikossa kunnossa, jolloin kipeästi tarvittavaa lisäväkeä ei ole palkattu ja määräaikaisia sopimuksia on jätetty uusimatta. Lama kouraisee siis hoitoalankin työntekijöitä. Surkeinta tässä on se, että lamasta huolimatta sairaat ja vanhukset tulisi kuitenkin hoitaa kunnolla. Vastuu on kunnilla, mutta ennen kaikkea valtiolla päättäessään rahojen jaosta kunnille. Valtiovallan pitäisi kiireesti lisätä rahoja kunnille ja myös ”korvamerkitä” ne hoitajien palkkaamiseen samaan tapaan kuin varoja jaetaan opetustoimessa ryhmäkokojen pienentämiseen. Siten kuntien taloustilanne ei enempää heikkenisi, hoitajat saisivat töitä ja sairaat ja vanhukset hoitoa.

Tutkittu juttu

Vihdoinkin joku on älynnyt tieteellisissä tutkimuksissaan keskittyä oleellisiin asioihin. Oulun yliopistossa tehty väitöstutkimus kertoo, että talvi heikentää älyllistä toimintakykyä. Pitkäaikainen kylmälle ja pimeälle altistuminen laskee mielialaa ja henkistä suorituskykyä jopa terveillä ihmisillä. Kun kylmyys vain jatkuu viikosta toiseen, elimistö väsyy pitämään yllä korkeampaa vireystilaa. Tällöin kylmän aiheuttamat tuntemukset alkavat olla epämiellyttäviä ja ne rupeavat häiritsemään keskittymiskykyä. Ilmiön syynä ovat muutokset melatoniinin ja kilpirauhashormonien tasoissa.
Tuo on täyttä totta. Talvi on sieltä ja syvältä.
Hallituksenkin kannattaisi tämä panna merkille ja tehdä tärkeimmät päätöksensä valoisaan ja lämpimään aikaan. Siten saattaisi olla edes pieni mahdollisuus jonkinlaisesta älyllisyydestä hallituksen päätöksissä.

Ei lisää, vaan pois

Suomi haluaa nostaa sotilaidensa määrän Afganistanissa 195:een. Eihän tuo nyt järin suuri joukko ole, mutta siinä on mielestäni 195 liikaa. Sotilailla ja sotimalla ei Afganistaniin vakautta ja turvallisuutta luoda.
Sotilaallisen läsnäolon lisääminen lisää myös hallituksen vastustajien iskujen määrää. Se kärjistää vastakkainasettelua, jossa Afganistanissa on perinteisesti nähty vieraat tulijat, tulivat he mistä tahansa, miehittäjinä ja vieraana elementtinä. Interventio tuo myös uusia alueita konfliktin piiriin erityisesti Pakistanin puolella. Suunnilleen noin lausui Kriisinhallintakeskuksen johtaja Ari Kerkkänen arvioidessaan ulkoministeri Stubbin perusteluja Afganistanin sotaseikkailulle.
Sotilaallinen voitto Afganistanissa on mahdottomuus, jopa suurelle ja mahtavalle USA:lle kaikkine huipputeknisine vempaimineen. Miksi meidän tulee olla siellä innolla mukana muiden renkinä? Kysehän ei ole mistään perinteisestä rauhanturvaoperaatiosta.
On suoranainen ihme, että vielä ei ole yhtään suomalaista sotilasta kuollut Afganistanissa. Näin tulee kuitenkin vääjäämättä käymään ennen pitkää. Suomen ei ole mitään järkeä olla mukana USA:n ja Naton sotaretkillä toisella puolella maapalloa, vaan Suomen tulee pikaisesti vetäytyä pois Afganistanissa.

Jäsenäänestys

Vasemmistoliitto on päättänyt järjestää toukokuussa neuvoa-antavan jäsenäänestyksen puolueen seuraavasta puheenjohtajasta. Tällä halutaan vahvistaa jäsenten ja puolueen aktiivien vaikutusmahdollisuuksia. Tämä on siksi neuvoa antava äänestys, koska yhdistyslainsäädäntö sallii vain neuvoa-antavat äänestykset. Selvää on, että kesäkuinen puoluekokous Jyväskylässä noudattaa jäsenäänestyksen tulosta. Muuta vaihtoehtoa ei voi Vasemmistoliitossa olla. Selvää lienee sekin, että Paavo Arhinmäki saanee äänestyksessä selkeän enemmistön, jos muita ehdokkaita edes ilmaantuukaan. Toivottavasti ilmaantuu, koska silloin Paavon kannatus tulee aidosti mitattua ja ehdokkaat joutuvat laittamaan itsensä totaalisesti peliin. Ei Paavonkaan valinnan tule olla itsestäänselvyys, vaikka hän hyvä puheenjohtaja onkin.
En ole aivan sataprosenttisen varma, mutta tietääkseni missään muussa puolueessa ei puheenjohtajasta järjestetä jäsenäänestystä.
Tämä on hyvä juttu. Vasemmistoliitossa on nyt hyvä meno päällä. Miksipä et liittyisi edistykselliseen porukkaamme muuttamaan maatamme ihmisen suuntaan? Se käy helposti myös netin välityksellä osoitteessa: www.vasemmisto.fi

Aika turha juttu

Onneksi kesä on nykyisin 30 päivää lähempänä kuin kuukausi sitten. Tuollainen ajatus tuli äsken koiralenkillä mieleeni palellessani pakkasen ja viiman kourissa. Tuonne hyiseen hallaan on nyt pakko mennä muutaman kerran päivässä joka päivä, kun olen viikon verran Nannan yh-isäntä. Onneksi vain viikon. Ja onneksi suunta on oikea, kohti kevättä. Optimistina uskon, että nämä alkavat kohta olemaan tämän talven viimeisiä koettelemuksia säiden suhteen. Ainakin toivon niin.
Nyt on kaikki teoriajaksot suoritettu, maanantaina alkaa taas työharjoittelu näyttökokeineen Bemiksellä ja kuukauden päästä koko kurssini on ohi. Sitten olen täysiä oppinut työtön varastomies.
No, onpa sitten paremmin aikaa politikoida ja parantaa maailmaa.
Viikon ”loman” kunniaksi menen nyt saunaan ja sitten varmaankin kaupungille ottamaan oluen, ehkä kaksi.
En tiedä, kannattiko tätä sekavaa tarinaa edes kirjoittaa, kun ei tässä edes mitään oikein asiaa ollut. Tuntui vain siltä. Kirjoitan sitten taas toiste jotain tärkeämpää, syvällisempää ja laajoja lukijapiirejä enemmän kiinnostavaa.

Pakko jatkaa pakkoa

Jatkan vielä vähän eilistä aihetta. Vanhusten hoito Suomessa ei ole lainkaan sillä tolalla kuin sen pitäisi olla ja siinä ei ole kyse ainoastaan laitoshoidosta, vaan myös paljon muusta, etenkin kotihoidon riittävyydestä. Nykyisin pyrkimyksenä on hoitaa vanhukset kotonaan mahdollisimman pitkään. Se pyrkimys on järkevä ja kannatettava, paitsi inhimilliseltä kannalta katsoen, myös taloudellisesti ajatellen. Eilen kirjoituksessani vaadin lakia hoitajien minimimäärästä vanhainkodeissa, mutta kyllä sellainen laki tarvittaisiin myös kotihoitoon, jotta asiakas saisi vastinetta rahoilleen, kunnollista ja kiireetöntä hoitoa.
Tilanne tänä päivänä ei anna aihetta ainakaan kehuskeluun. Tilanne on ennemminkin sen kaltainen, että kotihoidon työntekijät käyvät pikaisesti suorittamassa sen juuri ja juuri välttämättömimmän palvelun. Aikaa kunnolliseen asiakkaan kanssa olemiseen ei ole. Päättäjien puheet vanhusten kotona mahdollisimman pitkään hoitamisen siunauksellisuudesta jäävät vaille katetta, koska siihen ei anneta riittäviä resursseja. Tässäkään asiassa ei tapahtune mitään positiivista ennen kuin kunnat pakotetaan lain voimalla palkkaamaan riittävä määrä henkilökuntaa kotihoitoon. Tämä on hölmöä, mutta totta. Kunnat eivät ilman pakkoa ymmärrä mikä on niille itselleen halvin tapa hoitaa vanhukset. Siis pikaisesti myös laki kotihoitajien määrästä suhteessa hoidettaviin.

Pakko joskus paikallaan

Ei ole mikään uutinen se, että pitkin Suomea vanhuksia hoidetaan huonosti. Seniorikansalaisiamme mm. sidotaan sänkyyn, syötetään ylenmäärin rauhoittavia, vaipoista säästetään, ulkoiluun ei riitä aikaa saati seurusteluun vanhusten kanssa. Tämä kaikki vain siksi, että henkilökuntaa on aivan liian vähän. Vastuu tästä on yksiselitteisesti niin valtion, kuin kuntienkin päättäjillä. Ja viimekädessä äänestäjillä, koska ovat moisia päättäjiä valinneet.
Laki määrää paljonko päiväkodeissa on oltava henkilökuntaa suhteessa hoidettavaan lapsimäärään. Vanhustenhoidossa vastaavaa lakia ei ole. On vain suosituksia, joista monet kunnat eivät välitä tuon taivaallista. Nyt oikeusasiamies haluaa selvittää olisiko tarpeen säätää laki hoitajien minimimäärästä vanhustenhoidossa. Olisiko siis jo vihdoin tapahtumassa jotain positiivista?
Ei tässä mielestäni kyllä enää mitään selvityksiä tarvita, koska tietoa ja kokemuksia on jo aivan tarpeeksi. Laki hoitajien minimimäärästä vanhustenhoidossa tulee säätää pikaisesti. On ikävä käyttää pakkoa, mutta kun ei muuten näytä tapahtuvan mitään, niin vaihtoehtoja ei silloin jää. Jospa täällä Valkeakoskellakin sitten lakattaisiin venkoilemasta ja opittaisiin noudattamaan normeja.

Kohti vaaleja

Aika monissa erilaisissa vaaleissa olen ollut ehdokkaana, joissain hyvinkin menestyen ja joissain hieman heikommin. Varmaan yhtä monissa vaaleissa olen ollut muutoin mukana jollain tapaa auttamassa muita ehdokkaita menestymään. Nyt olen ehdokkaana tulevissa osuuskunta Tradekan edustajiston vaaleissa. Se onkin uusi kokemus, sillä en muista aiemmin olleeni noissa vaaleissa ehdolla. Tradekan jäsen ja säännöllinen asiakas olen kyllä ollut aina. Koskin Valintatalossa ja Siwassa olen varmasti tuttu näky. Asiakkaan ja kuluttajan näkökulmasta tunnen siis oikein hyvin Tradekan ja tiedän millainen sen pitäisi olla.
Tällä hetkellä Valkeakoskelta Tradekan edustajistossa istuu Inna Ilivitzky ja hän on näissä tulevissakin vaaleissa ehdolla hakemassa jatkopestiä. Kaksi hyvää ehdokasta koskista olisi siis tarjolla. Innan numero on kuutonen ja minulla puolet siitä, eli kolmonen. Kuvanneeko nuo numerot sitten äänien jakautumista vai sijoitusta jää nähtäväksi..

Vaatevaade

Kyllä pitää olla tarkkana tuolla suuressa ja mahtavassa lännessä, ettei häkki heilahda sopimattomasta käytöksestä. Oma kotikaan ei tuolla vapauden esikartanossa takaa vapautta pukeutua tai olla pukeutumatta mielensä mukaan. Virginialainen mies heräsi aamulla kotonaan ja tepasteli alasti keittiöönsä keittelemään aamukahvia. Kadulla kulkenut nainen poikansa kanssa oli nähnyt miehen ikkunasta ja soittanut poliisille. Hetkeä myöhemmin virkavalta saapui ja korjasi miehen talteen laitokselle. Nyt häntä uhkaa vuoden vankeus, koska poliisin tulkinnan mukaan mies olisi tahallaan halunnut tulla nähdyksi alasti. Voi rähmä, tällainen ei voi olla mahdollista muualla kuin Amerikassa. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Ilmeisesti omassa kodissaankin olisi turvallisinta aina pukeutua burghaan tai muuhun taatusti peittävään vaatteeseen, niin miesten kuin naistenkin. Normaali elämä ei kaikkialla näytä olevan normaalia. Miksiköhän muuten tuota kadulla kulkenutta naista ei syytetty tirkistelystä?

Ainakin kymppi

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki esittää lakisääteisen minimipalkan ottamista käyttöön yleissitovien työehtosopimusten rinnalle edes jonkinlaisen inhimillisen toimeentulon takaamiseksi ja työssäkäyvien köyhyyden poistamiseksi. Arhinmäen mielestä 10 euroa tunnilta olisi sopiva minimipalkka. Todella pieniä palkkoja maksetaan lähes kaikilla aloilla, mutta etenkin palvelualoja ongelma koskettaa suuresti. Tuo ehdotettu vähintään kymppi tunnilta toisi monille reilun korotuksen ja mahdollistaisi jonkinlaisen toimeentulon työtä tekemällä. Nyky-Suomessa moni tekee kyllä työtä, mutta sillä työllä ei elä ilman sosiaalitukia. Kannatan Arhinmäen ehdotusta lämpimästi.
Porvarit ovat innokkaasti viljelleet slogania, että työnteon tulee olla aina kannattavaa. Nyt olisi oiva tilaisuus muuttaa tuo sanahelinä todellisuudeksi ja säätää pikaisesti minimipalkkalaki. Epäilen kuitenkin, että ”työväenpuolue” Kokoomuksella ja muilla porvareilla ei siihen haluja ole. Vihermusta hallituksemme halunnee ennemmin leikata jo entuudestaan köyhien ihmisten toimeentuloa ja jakaa verohelpotuksia hyvätuloisille.

Koskikarassa

Aamupäivä meni Koskikaran aulassa kahvia, karkkia, pullaa ja valistusta jakaen Vasemmistoliiton porukan kanssa. Näin talvisaikaan on vallan viisasta olla sisätiloissa, eikä ulkona teltan kanssa kuten ennen joulua olimme. Ei näillä keleillä ulkona kovinkaan moni viitsi pysähtyä kahville ja juttusille. Väkeä oli runsaasti liikkeellä ja varsin monelle kahvi kelpasi. Hyvää keskustelua riitti ja etenkin päätökset Apian tulevaisuudesta tuntuivat puhuttavan ihmisiä. Kovin paljoa ymmärrystä eivät tehdyt päätökset kansalaisilta osakseen saaneet, joten ei liene väärin ajatella Vasemmistoliiton olleen oikeilla linjoilla Apiaa koskeneissa päätöksissä. Tilaisuudesta jäi hyvä fiilis. Tästä on hyvä jatkaa. Seuraavan kerran olemme noissa merkeissä liikkeellä huhtikuun kolmantena.

Maakuntaliitoista

Edellisen blogikirjoitukseni kommenteissa kysyttiin maakuntaliitoista ja maakuntajohtajista.
Maakuntaliitot ovat lakisääteinen jäsenkuntiensa muodostama kuntayhtymä, joka toimii aluekehitysviranomaisena ja vastaa oman maakuntansa yleisestä kehittämisestä sekä alueensa maakuntakaavoituksesta. Jokaisen Suomen kunnan on oltava jonkin maakunnan liiton jäsen. Maakuntaliittojen kautta kulkee myös melkoinen määrä EU-tukia erilaisiin hankkeisiin. Maakuntaliitot toimivat alueensa edunvalvojana valtiovallan suuntaan, jota tehtävää pidän erityisen merkittävänä. Onko tuossa edunvalvontatehtävässä miten hyvin onnistuttu, onkin kokonaan toinen juttu ja se riippuu paljolti kunkin maakunnan poliittisesta painoarvosta. Pirkanmaa ei ole erityisen hyvin ollut ministerien suosiossa..
Maakuntajohtajan virka on melkoisen merkittävä, ellei jopa todella paljon melkoisen merkittävä.
Merkittävyys ei ilmene niinkään siksi, että Pirkanmaan Liitossa on töissä noin 40 henkilöä, vaan ennemminkin koska Pirkanmaan Liitto vaikuttaa taustalla aika moneen asiaan ilman että se näkyisi suurelle yleisölle järin suuresti ulospäin. Ei se silti mikään salaseura ole, vaan sen toimista ja hallinnosta saa kyllä tietoja esimerkiksi netin kautta. Tai vaikkapa soittamalla minulle ja kysymällä. Kun vasta viime toukokuusta lähtien olen ollut maakuntahallituksessa, niin en tietenkään voi vielä ihan kaikkea tietää, mutta selvittää voin aina asioita kykyjeni mukaan.
Selvää toki on, että maakuntajohtajien virkoihin ei vasureilla ole minkäänlaisia reaalisia mahdollisuuksia tulla valituiksi, koska alemmatkin virat tuntuvat olevan vaikeasti saavutettavia, kuten kunnissakin. Isot pojat päättävät ja me vasurit voimme vain toivoa, että sopiva sattuisi myös olemaan pätevä. Luulen Pirkanmaan kohdalla näin tulevan käymäänkin.

Tampere-päivä

Tämä päivä menikin aika lailla Tampereella oleskellessa. Tai eihän se nyt mitään oleilua ollut, vaan ihan asiallisissa merkeissä siellä aikaani vietin. Keväällä valitaan Pirkanmaan Liitolle uusi maakuntajohtaja ja sitä ennen on ehdokkaista löydettävä se oikea. Olen Vasemmistoliiton edustaja porukassa, joka haastattelee ehdokkaat tuohon tärkeään ja kallispalkkaiseen virkaan. Aamupäivä meni noissa merkeissä. Mielenkiintoista hommaahan tuo oli ja tulostakin tuli. Kolmen kärki selkeästi kyllä kahdeksasta haastatellusta erottui. Toinen haastattelukierros noiden kolmen osalta on edessä noin kolmen viikon kuluttua. Maakuntavaltuusto sitten tekee keväällä lopullisen päätöksen maakuntahallituksen esityksen pohjalta.
Välillä olin muutaman tunnin kotona kunnes taas piti lähteä Tampereelle Vasemmistoliiton piiritoimikunnan kokoukseen. Vasurithan tekevät vain hyviä päätöksiä, joten kokouksen positiivista myönteisempi anti oli siten jo ennalta tiedossa. Teimme mm. kannanoton, jossa totesimme työurien pidentämisen mahdollistuvan vain työoloja parantamalla ja että suurin ongelma on työkyvyttömyyseläkkeiden lähes yhtä suuri vuosittainen määrä kuin vanhuuseläkkeiden. Piiritoimikunta on uusiutunut aika rajusti viime vuodesta. Mukana on paljon etenkin nuorta väkeä ja se näkyy myös vallan uudenlaisena kokouskulttuurina. Piiritoimikunnan kokouksissa on paikalla reilusti enemmän väkeä kuin aiempina vuosina ja se väki myös keskustelee paljon enemmän. Se tuntuu ja näyttää hyvältä. Jos intoa riittää vielä jatkossakin, niin tästähän seuraa vain hyvää.

Apialle rahaa

Kuten arvata saattoikin, valtuuston myönsi eilen määrärahat Apian katsomoa ja näyttämöä varten.
Asiasta suoritettiin kolme äänestystä. Ensimmäisessä äänestyksessä ehdotukseni asian palauttamisesta uudelleen valmisteluun hävisi numeroin 32-11. Toisessa äänestyksessä Petra Pikkasen ehdotus 250 000 euron myöntämisestä hävisi äänin 32-11 ja kolmannessa äänestyksessä Reijo Heinosen hylkäysehdotus hävisi äänin 31-12. Noista numeroista päätellen lobbaus oli onnistunut hyvin. Vasemmistoliiton ryhmä äänesti kaikissa äänestyksissä hävinneen ehdotuksen puolesta. Suuret ryhmät, Kokoomus ja SDP, näyttivät taas löytäneen hyvin toisensa tässä asiassa.
Kun päätös nyt on läpi runnottu, niin toivoa sopii, että hanke onnistuu ja menee lupailujen mukaisesti jotta edes jotain hyötyä tästä saamme. Jos homma ei toimi ja kuvitelmat osoittautuvat harhaksi, niin valtuuston enemmistö teki kalliin mokan.

Apia ajatuksissa

Vielä vain pyörii pienessä päässäni nuo Sedun hankkeet Apianniemen suhteen ja kaupungiltamme niihin vaadittava panostus. Vieläkään en voi sulattaa ajatusta vihreän napin painamisesta maanantain valtuustossa 450 000 euron satsaukselle Apian investointeihin Sedun kesäteatterihanketta varten. Onhan se vähän tympeää olla lähes yksinään hanketta vastaan, mutta vielä tympeämpää olisi pettää äänestäjänsä ja mennä mukavasti muiden mukaan kaikkiin kyseenalaisiin juttuihin ilman kunnollisia perusteita. En väitä Sedun hanketta ihan huuhaa-puuhaksi, koska onnistuessaan se voi olla jopa kaupungillekin edullinen. Siis ehkä ja onnistuessaan, riski on melkoisen suuri. Omatuntoni laittaa pahasti hanttiin asettaa huvitukset ihmisten välttämättömien tarpeiden edelle. Tässä on kyseessä arvovalinta.
Valkeakoski on joskus ollut vauras kaupunki, jolloin on voitu järjestää kuntalaisille kaikkea kivaa, hupia ja hömppää. Silloin oli päättäjänäkin varmaan paljon mukavampi olla. Nyt on tilanne kuitenkin vallan toisenlainen. Euroja ei enää ole jaettavaksi mihin hyvänsä. Asiat pitäisi nykyään asettaa tärkeysjärjestykseen ja toimia sen mukaisesti.
Minulle on aina ollut tärkeää työllisyys ja sen myötä ihmisten toimeentulo. Sedun hankkeet tuonevat muutaman työpaikan. Lienee selvää, että nuo muutamat työpaikat eivät ole normaaleja toistaiseksi voimassa olevia täyspäiväisiä työsuhteita, vaan osa-aikaisia muutaman kuukauden kestäviä vuokratyösuhteita, joilla ei oikeasti kukaan elä. Työllisyysmerkitys kaupungillemme on siten melko vähäinen, ellei peräti olematon. Onko siis työllisyysperusteinkaan mitään syytä satsata satojatuhansia tuohon epävarmaan hankkeeseen ilman kuviteltuja imagohyötyjä kummempia tuotoksia?
Edelleenkin näen monia paljon tärkeämpiä ja kiireellisempiä asioita, joihin tuo liki puoli miljoonaa tulisi ennemmin sijoittaa. Jos rahaa ei millään riitä kouluihin, ihmisten hoitoon ja hoitajien palkkaamiseen, niin ei sitä voi riittää Sedun bisnesten tukemiseenkaan. Sieluun sattuu.
Ugh! Olen puhunut!

Kansanpuistosta bisnespuistoksi

Kaupunginhallituksessa oli maanantaina esillä Apianniemen vuokraaminen Sedulle Seikkailupuiston muuttamiseksi Kalevala-puistoksi, kesäteatteritoiminta ja siihen liittyvät määrärahat katsomon ja näyttämön korjaamiseksi. Kaupungin nettisivuilla ei noista asioista kerrottu mitään etukäteen, vaikka muut kokouksessa käsitellyt asiat olivatkin sieltä luettavissa. Johtui se sitten jonkinlaisesta häveliäisyydestä tai jostain muusta syystä, niin kaupungin tiedottamisessa olisi kyllä runsaasti parantamisen varaa. Muutoinkin tämä hanke tuotiin päätettäväksi jotenkin salamyhkäisesti kovalla kiireellä ilman kunnollisia suunnitelmia ohi talousarvion, josta niin tiukasti halutaan muutoin pitää kiinni. Ei kovin avointa ja tyylikästä.
Aika hyvin näyttää tämän päivän Valkeakosken Sanomissa asiasta kerrotun, joten en lähde aiheesta kaikkea toistamaan. Päätös ei syntynyt hallituksessa yksimielisesti. Tein ehdotukset, että Apianniemeä ei vuokrattaisi ja että 450 000 euron määrärahaesitys palautettaisiin uudelleen valmisteluun. En saanut esityksilleni kannatusta.
Seikkailupuistotoiminta alueella ei lopu ja se on hyvä asia. Maksulliseksi se kylläkin muuttuu. Olisin halunnut saada kirjalliset takeet siitä, että pääsy Seikkailupuistoon säilyy valkeakoskelaisille edelleen vapaana ja ilmaisena. Takeita en saanut, vain suullisia lupauksia. Seikkailupuisto on ollut tärkeä ja suosittu paikka koskilaisille lapsiperheille. Merkittävää on myös se, että uimaranta-alue pienenee puoleen nykyisestä. Apianniemi on koskin kaunein paikka keskellä kaupunkia ja sen tulee olla koskilaisten vapaassa käytössä vastaisuudessakin ilman rahastusta. Monille lapsiperheille muutamakin euro on iso raha.
En suinkaan vastusta Apianniemen kehittämistä. Päinvastoin, sinne tulee satsata paikkojen kunnossapitoon ja viihtyisyyden lisäämiseen. Esimerkiksi katsomorakenteet kaipaisivat pikaista remonttia. Aika ei nyt vain ole järin sopiva liki puolen miljoonan satsaukselle tuohon tarkoitukseen, kun samaan aikaan kaupungin henkilökuntaa patistellaan pitämään palkattomia vapaita, kouluista säästetään ja läänin viranomaiset vaativat kaupunkia palkkaamaan parikymmentä hoitajaa lisää. Vaikka tähän hankkeeseen ehkä saadaankin ely-keskukselta 70 % ulkopuolista rahoitusta, jää kaupungille silti maksettavaa noin 150 000 euroa. Se raha tarvittaisiin kipeästi muualla. Epäselväksi jäi tarkoittaako tämä velkaa ja säästötalkoita lisää?
Kun hanketta hallitukselle ensimmäisen kerran esiteltiin, niin puhuttiin muistaakseni noin 200 000 euron kustannuksista. Sitten summa kohosi 300 000 euroon ja nyt se sitten olikin jo 450 000 euroa. Tapahtui siis perinteinen päättäjien vedätys suosiolliseksi hankkeelle.
Kaupunki saa hyötynä tästä 30 000 euron vuosivuokran ja välillisiä tuloja verojen muodossa muutamista kesätyöpaikoista ja yrittäjien saamista matkailueuroista. Tähän sisältyy myös riski siitä, että hanke menee perseelleen eikä tuokaan kuviteltua määrää matkailijoita. Silloin tulot jäävät pelkkään vuokraan ja Sedun yhtiön kaatuessa nekin jäävät saamatta.
Tässä perusteita miksi en olisi hankkeeseen halunnut lähteä. Valtuusto päättää ensi maanantaina määrärahan myöntämisestä.