Apia ajatuksissa

Vielä vain pyörii pienessä päässäni nuo Sedun hankkeet Apianniemen suhteen ja kaupungiltamme niihin vaadittava panostus. Vieläkään en voi sulattaa ajatusta vihreän napin painamisesta maanantain valtuustossa 450 000 euron satsaukselle Apian investointeihin Sedun kesäteatterihanketta varten. Onhan se vähän tympeää olla lähes yksinään hanketta vastaan, mutta vielä tympeämpää olisi pettää äänestäjänsä ja mennä mukavasti muiden mukaan kaikkiin kyseenalaisiin juttuihin ilman kunnollisia perusteita. En väitä Sedun hanketta ihan huuhaa-puuhaksi, koska onnistuessaan se voi olla jopa kaupungillekin edullinen. Siis ehkä ja onnistuessaan, riski on melkoisen suuri. Omatuntoni laittaa pahasti hanttiin asettaa huvitukset ihmisten välttämättömien tarpeiden edelle. Tässä on kyseessä arvovalinta.
Valkeakoski on joskus ollut vauras kaupunki, jolloin on voitu järjestää kuntalaisille kaikkea kivaa, hupia ja hömppää. Silloin oli päättäjänäkin varmaan paljon mukavampi olla. Nyt on tilanne kuitenkin vallan toisenlainen. Euroja ei enää ole jaettavaksi mihin hyvänsä. Asiat pitäisi nykyään asettaa tärkeysjärjestykseen ja toimia sen mukaisesti.
Minulle on aina ollut tärkeää työllisyys ja sen myötä ihmisten toimeentulo. Sedun hankkeet tuonevat muutaman työpaikan. Lienee selvää, että nuo muutamat työpaikat eivät ole normaaleja toistaiseksi voimassa olevia täyspäiväisiä työsuhteita, vaan osa-aikaisia muutaman kuukauden kestäviä vuokratyösuhteita, joilla ei oikeasti kukaan elä. Työllisyysmerkitys kaupungillemme on siten melko vähäinen, ellei peräti olematon. Onko siis työllisyysperusteinkaan mitään syytä satsata satojatuhansia tuohon epävarmaan hankkeeseen ilman kuviteltuja imagohyötyjä kummempia tuotoksia?
Edelleenkin näen monia paljon tärkeämpiä ja kiireellisempiä asioita, joihin tuo liki puoli miljoonaa tulisi ennemmin sijoittaa. Jos rahaa ei millään riitä kouluihin, ihmisten hoitoon ja hoitajien palkkaamiseen, niin ei sitä voi riittää Sedun bisnesten tukemiseenkaan. Sieluun sattuu.
Ugh! Olen puhunut!