Konnien jälkeläiset

Lunta maassa ja pakkasta. Talvi tulee taas. Saisi kyllä olla tulematta, olisi silloin ihmisen mukavampi elää. Epäilen vahvasti esi-isiemme olleen jonkin sortin epätoivottuja konnia ja ketaleita, koskapa joutuivat tänne kylmään ja pimeään pohjolaan muuttamaan. Vapaaehtoisesti tänne tuskin kukaan on voinut tulla. Tai sitten he olivat päästään sekaisin olevia masokistisia pakkasfriikkejä. Pari tolpanvälillistä sähköä olisi hyvinkin voinut parantaa moisen sairauden. Harmillista, ettei siihen aikaan sähköstä tiedetty mitään.
Kyllä esim. italialaisilla on paljon helpompaa. Ei tarvitse miettiä talvirenkaita, pakkasnesteitä, lämmitystä, lumien kolaamista ja talotkin voi rakentaa paljon halvemmalla miettimättä routaa ja eristystä. Voi olla viljelevinään vaikkapa maa-artisokkaa tukia EU:lta huijaten ja luppoajat istuskella valkosipulin hajuisessa pizzeriassa viiniä litkien, jonkun mafioson soitellessa haikeasti maniskaa nurkkapöydässä. Siinä olisi tunnelmaa.
Jos sitten seuraavassa elämässä noin. Nyt puunkantoa piisaa, että saa talon pysymään jotensakin lämpimänä. Takassa loimuaa valkea alvariinsa. Kävipä tässä syksyllä vielä niin ikävästi, että lämmityskattila hajosi ja nyt on edessä uuden lämmityssysteemin hankinta.
Päädyimme maalämpöön. Parin viikon päästä porataan 130 metriä reikää maahan, vanha kattilakompleksi pois ja uusi pänikkä tilalle. Maalämpö on vaivaton ja käyttökustannuksiltaan edullinen. Sen hankinta kyllä on varsin kallista lystiä, mutta onneksi pankista järjestyi rahaa. Mikäs sen mukavampaa kuin velan maksu. Onpahan enemmän motivaatiota mennä töihin. Niin kauan kuin töitä piisaa.