L

Eipä ollut tänään sen erikoisempi aamu kuin muutkaan tähän mennessä eletyt. Nälkä oli ja kusetti.
Molemmista vaivoista selvisin asianmukaisilla toimilla.
Nyt sitten olen kai elämän ehtoopuolella. Niin sanotaan, mutta toivon mukaan en.
Voi myös kysyä, mikä vika on ehtoossa?
Viime aikoina on melkoisia muutoksia tapahtunut elinympyröissäni. Duunit loppuivat ja laatuaika sen myötä lisääntyi. Sitä laatuaikaa on kyllä tarvittu, kun vastaavasti kaikenlainen kokoustaminen on vienyt lisääntyneen vapaa-ajan. Olen monesti miettinyt sitä, mitä ne ihmiset tekevät, joilla ei ole ollut elämässään muuta kuin työ ja sohvalla makoilu? Kun se työ loppuu, niin mitä siitä seuraa? Sohvalla makoilu ja tyhjyyden vitutus? Saattaa monella silloin maailma muuttua synkeän väriseksi.
Minulla elämän värit pysyvät ennallaan, punaisina ja aavistuksen vihertävinä.

L:n aattona

Eittämättömän selväähän on ollut, ja pieneen päähäni on kiistämättä uponnut ajatus siitä, että ikääntyminen on niitä harvoja ehdottoman demokraattisesti tapahtuvia asioita. Kaikilla se sujuu samaan tahtiin, varallisuuteen, rotuun, uskontoon tms. katsomatta. Tänään sen huomasin kun posti toi muutaman onnittelun tahoilta, joissa olen mukana puuhastellut. Aiemmin en oikeastaan ajatellut vuosipäivääni isommalti, mutta tänään tuli mieleen, että huomennahan se puolivuosisataa tulee täyteen. Voi rähmä. Minusta tulee vanha. Toivottavasti joskus myös viisas aikuinen.
En tiedä olisiko syytä nukkua ensi yö kengät jalassa, jos vaikka se viidenkympin villitys yhtäkkiä iskee? Silloin olisin valmis lähtemään mihin kutsu käy ja vietti vie. Toisaalta, onhan tässä elämän varrella ollut jos jonkinlaisia villityksiä, että olisiko se sen kummempaa? Aamulla se nähdään. Aamu on ikääntymisen äiti, ja minä vanhuuden sikiö.

Kiinalaiskuppaus

Eilisessä Aamulehdessä oli todella hyvä juttu aasialaisen omistajan tekosista Säterin suhteen.
Sama tarina pätenee moniin muihinkin ulkomaalaisomisteisiin yhtiöihin. Joskus on patamustaa porvarillista Aamulehteä kiitettävä ja nyt on se hetki. Toivottavasti juttu avaa ihmisten silmiä näkemään globalisaation ja vapaan markkinatalouden nurjan puolen.
Jutun mukaan aasialainen omistaja oli kupannut kaiken irrotettavissa olevan rahan omiin taskuihinsa pois Suomesta ja Säteriltä erilaisin järjestelyin. Laillisesti toki, mutta moraalisesti täysin ala-arvoisesti. Jos omistaja olisi toiminut asiallisesti, ei Säterillä olisi ollut hätäpäivää, eikä konkurssia olisi tapahtunut ja reilut 300 työntekijää olisi säilyttänyt työpaikkansa. Omistajaa sellainen ei kiinnostanut, vain nopea rahastaminen.
Tätä me nyt saamme kun olemme äänestämällä, tai äänestämättä jättämällä, antaneet vallan vapaan markkinatalouden meklareille ajattelematta oman maamme ja kansalaistemme etua. Olemme vannoneet vapaan kaupan ja pääomien vapaan liikkumisen nimeen. Globalisaatio on nähty pelkästään siunauksellisena asiana ja sitä on toteutettu pelkästään rahamaailman ja bisnesmiesten ehdoilla. On unohdettu tosiasia, että mikä on hyvä bisneksille, ei välttämättä ole hyvä ihmisille. Tuon kaiken mahdollistavista päätöksistä kantavat vastuun ennen kaikkea porvaripuolueet, mutta myös Sdp myötäilemällä ja toimimalla täysin porvarillisen ideologian mukaisesti.
Laskun maksamme me tavalliset suomalaiset duunarit ja veronmaksajat.

Paperia

On se vain melkoinen määrä paperia mitä vuoden aikana päättäjille tulee. Sen taas huomasin tuossa ehtoon kuluessa setviessäni kaikkia lautakunnan, valtuuston ja hallituksen esityslistoja ja muuta postiljoonin tuomaa paperitavaraa. Osan heitin pois takan sytykkeeksi ja osan tallensin mappeihin mahdollista tulevaa tarvetta varten. Toisinaan tarvetta on ilmennyt kaivella esiin vanhoja päätöksiä, ja kuka mitäkin on äänestänyt.
Vietin viikonlopun Lautsiassa Vasemmistoliiton piirijärjestön kokouksessa ja toiminnan suunnittelutilaisuudessa. Siellä herkkiin korviini kantautui tieto, että Nokialla papereista on luovuttu. Siellä valtuutetuilla on kannettavat tietokoneet, johon kaikki esityslistat yms. lähetetään.
Nokialainen kehui tuota papereista luopumista onnistuneeksi ja edulliseksi ratkaisuksi. Hän väitti ratkaisun tuovan säästöjä pitkällä tähtäimellä. Niin saattaa olla.
Ei ole halpaa monistaa ja lähettää tonnitolkulla vuosittain paperia päättäjille. Sillä on hintansa.
Koneiden hankinta maksaa kyllä myös melkoisesti ja onhan myös hankittava ja maksettava nettiyhteydet.
Veikkaan, että jos täällä koskissa päätettäisiin hankkia päättäjille koneet, niin siitä syntyisi aikamoinen paheksunta. Rohkenen silti olla sitä mieltä, että kannattaisi varmaan tehdä laskelma siitä, tulisiko tuolla tavalla säästöjä. En kannata enkä tyrmää ajatusta ennalta, mutta raha lienee tässä asiassa melko ratkaiseva seikka.
Ennen laskelmia en ota kantaa asiaan tämän enempää.
Ja vielä. Ettei nyt vain kenenkään päähän pälkähdä ajatus, että jotenkin ajaisin omaa etuani, niin kerrottakoon, että minulla on jo nettiyhteys, pöytämallinen tietokone ja myös kannettava tietokone. En siis tarvitse kaupungin koneita.

Kokouksia

Tulin valituksi kaupunginhallitukseen ja eilen oli ensimmäinen kokous. Eipä ollutkaan mikään pikainen asialistan läpikäynti. Kokous kesti neljä tuntia. Jos kaikki hallituksen kokoukset kestävät aina noin kauan, niin voin vakuuttaa, että parin vuoden päästä istumalihakseni ovat parkkiintuneet kestämään mitä vain. Tai sitten takataskujeni väli kasvaa vähintään metriseksi.
Tänään olin sivistyslautakunnan kokouksessa kaupunginhallituksen edustajan ominaisuudessa. Huomenna on sitten valtuustosopimusta pohtivan ryhmän palaveri ja torstaina Sak:n paikallisjärjestön hallituksen kokous. Viikonloppuna menen Lautsiaan Vasemmistoliiton piirijärjestön kokoukseen ja seminaariin.
Istuntoja riittänee lähiaikoina vähintäänkin riittävästi. Sama tahti jatkunee myöhemminkin.
Tarkoitukseni ei suinkaan ole valittaa. Päinvastoin. Nuo ovat mielenkiintoisia juttuja, joissa haluan olla mukana. Onneksi nyt on aikaa, eikä tarvitse ajatella esim. yövuoroon menoa, koska ei tätä jaksaisi muuten. Ainakaan pitkään.

Maalämpöä

Eilen lopultakin maalämpöasentajat tulivat tekemään työnsä loppuun. Ei oikein aikataulu mennyt siten kuin kauppaa tehdessä luvattiin. Ilmeisesti tuolla maalämpöfirmalla on niin tehokkaita myyntitykkejä, että saavat myytyä enemmän kuin kerkiävät asentamaan. Asentajia on selkeästi liian vähän. Aikataulun viivästymisestä sain onneksi hyvitystä. Nyt se on valmis ja mielenkiinnolla seuraan millaisiksi käyttökulut muodostuvat.
Flunssa vaivaa sitkeästi, vaan kaipa se joskus kehoni jättää. Olon se vetää aika väsyneeksi.
Tänään taas jännitetään tuleeko lottovoitto. Viimeksi ei tullut.

Kotisivut

Kunnioitukseni tietokonenörttejä kohtaan on kasvanut suunnattomasti tässä viimeisen vuorokauden aikana. Olen sitkaasti yrittänyt saada omia kotisivujani aikaiseksi. Sovimme männä syksynä edellisten kotisivujeni ylläpitäjän kanssa, että alan pitämään sivujani itse yllä.
Kotisivuni ovat siksi olleet pari kuukautta suljettuna. Tai melkein, näkyihän siellä etusivu.
Muutamat ovat jo kyselleetkin milloin ne taas toimivat. Nyt voin vastata, että ihan lähiaikoina.
Vaikka palveluntarjoajalta on saatavana valmis pohja ja muuta sellaista hommaa helpottavaa, niin ei tämä ole ollenkaan niin yksinkertaista kuin luulisi. Meikäläiselle maallikolle tämä aiheuttaa harmaita hiuksia lisää jo entuudestaan harmaantuneeseen kuontaloon. En silti jaksa uskoa, että tämä olisi ylivoimaista. Sivut tulevat kyllä. En millään voi uskoa itseäni niin tyhmäksi ettenkö tästä selviäisi. Muutkin ovat selvinneet. Sitä paitsi, ihmisiä kai nörtitkin ovat. Ja Pelle Miljoona lauloi, että ihminen on insinööriä viisaampi. Toivoa on.

Palmurinteen tulevaisuus

Valtuuston päätös Palmurinteen kohtalosta näyttää puhuttavan ainakin koskinverkossa, vaikka se ei valtuustossa viime maanantaina juurikaan valtuutettuja puhuttanut. Asia sivuutettiin mielestäni aivan liian kevyesti. Mahtoivatko kaikki valtuutetut täysin ymmärtää asian laajuutta?
Valituksi tuli vaihtoehto B, joka tarkoittaa lyhyesti sitä, että Palmurinne saneerataan päiväkotitiloiksi, kehitysvammaisten päivä- ja työtoiminnalle ja kehitysvammaisten asunnoiksi.
Sairaalan ja terveyskeskuksen läheisyyteen keskitetään vanhusten palveluasuminen ns. terveydenhuollon campukselle, jonne tulisi ”tehostetun palveluasumisen” paikkoja 120. Rakentaminen, rahoitus ja omistus tapahtuisi kaupungin ulkopuolisin varoin. Kaupunki sitten vuokraisi noita tiloja itselleen ja myös edelleen yksityiselle palveluntuottajalle.
Tuossa nyt päätetyssä ratkaisussa on monia arveluttavia asioita.
Ensinnäkin pitää huomioida vanhainkodin asukkaiden kunto. Heidän kuntonsa on sellainen, että he eivät pärjää nykyistä vähemmällä hoidolla. Jos, kuten vakuutetaan, hoidon taso säilyy samanlaisena, niin silloinhan kyseessä on vain kosmeettinen muutos nykyiseen. Jos laitoshoito muuttuu ”tehostetuksi palveluasumiseksi” nykyisen hoidon tason säilyessä, niin sehän on vain tilastojen kaunistamista. Stakesin mukaanhan Valkeakoskella on liikaa laitospaikkoja. Noinko oikeasti täytettäisiin Stakesin normit?
Toinen arveluttava asia on kustannukset. Kun toimijana ovat yksityiset tahot, niin pitää muistaa, että he eivät ole hyväntekijöitä. Yksityisten palveluntarjoajien on tehtävä voittoa. Kaupungin ei tarvitse. Jos vuokrat ja ostopalveluiden hinnat nyt ovat edullisia, niin mikä takaa niiden edullisuuden esim. viiden vuoden päästä? Ne voivat silloin olla todella kalliita, eikä kaupunki niihin silloin voi helpolla vaikuttaa. Kaupunki voi toki sellaisessa tapauksessa ottaa palvelut omaan hoitoonsa, mutta onnistuuko se ainakaan kovin helposti?
On myös vaarana, että yksityinen toimija lopettaa toimintansa ja silloin hoidettavat kaatuvat kaupungin syliin.
Kolmanneksi toteaisin, että kaupunki on pyrkinyt pois vuokratiloista ja toimimaan kaupungin omissa tiloissa. Nyt tehtäisiin päinvastoin.
Neljänneksi kiinnitin huomiotani hankeryhmän raportissa olleisiin esimerkkeihin muutoksen vaikutuksesta vanhusten kaikkien maksujen ja tukien jälkeen käteen jääviin euromääriin. Ne eivät sydäntäni lämmittäneet. Esimerkkien mukaan kahden tulotasoltaan pienimmän ryhmän asiakkaalle käteen jäävä osuus olisi pienempi tehostetussa palveluasumisessa kuin nykyisin laitoshoidossa. Suuremmissa tuloissa käteen jäävä osuus näyttäisi kasvavan. Eli köyhemmät maksaisivat enemmän. Se ei ole oikein.
Viidenneksi, vaikka se onkin osin Palmurinteen ratkaisusta riippumaton asia, niin Stakesin suositusten mukaan kotihoitoon pitäisi lisätä asiakkaita 62 kappaletta. Niin pitäisikin, mutta sitä ennen pitäisi lisätä rutkasti henkilökuntaa. Jo nykyisellä asiakasmäärällä henkilökunta on riittämätön.
Samoin Stakes haluaa omaishoitajien määrää lisättäväksi. Sekin on hyvä tavoite, mutta taas tullaan siihen, että rahaa pitäisi silloin sitä varten osoittaa nykyistä enemmän, myös omaishoitajien jaksamisesta huolehtimiseen.
Hyvää nyt valituksi tulleessa vaihtoehdossa on se, että siinä vihdoinkin vammaisten asumisasiat tulisivat kuntoon. Se on minulle ja muille vasureille tärkeä asia.
Esitin valtuustossa vaihtoehto A:n hyväksymistä, joka olisi tarkoittanut Palmurinteen saneeraamista lähinnä nykyiseen käyttöön vanhainkodiksi. Palmurinteestä saataisiin silloin nykyaikainen ja toimiva vanhainkoti. Laitoshoitopaikoille meillä on todella kova tarve. Muutosehdotuksessani huomioin myös vammaisten tarpeen ja ehdotin, että samalla käynnistetään hankesuunnitelma kehitysvammaisten asuntolan rakentamiseksi pikaisesti jo tämän vuoden aikana. Tilaa ja mahdollisuuksia lisärakentamiselle Palmurinteessä on. Hävisin äänestyksen 38 – 5.
Ehdotukseni ei myöskään olisi merkinnyt sitä, etteikö kaupungin ulkopuolisin varoin voitaisi koska hyvänsä rakentaa vanhuksille palveluasuntoja ja tarjota palveluita. Se on aina mahdollista ja tervetulluttakin.

Kallista säästöä

Tapanani on ollut kirjoitella muistiin kaikenlaisia mielenkiintoisia lehdistä tai jostain muualta lukemiani asioita. Joskus myöhemmin niitä sitten katselen. Tänään oli sellainen hetki.
Silmiini sattui joskus syksyllä muistiin kirjoittamiani lapsia ja nuoria koskevia lukuja sosiaali- ja terveyspalveluista.
Niistä kävi selkeästi ilmi, että lasten ja nuorten peruspalvelut ovat rapautuneet, tai oikeammin rapautettu kuluneen 10 –15 vuoden aikana.
Kouluterveydenhuolto on puolittunut parissakymmenessä vuodessa.
Huostaanotot ovat lisääntyneet rajusti. Huostaanottoja oli vuonna 1991 noin 6000 kappaletta ja 2007 noin 10 000 kappaletta. Eivätkä ne ole kappaleita, vaan ihmisiä, lapsia.
Huostaanotto maksaa paljon, todella paljon, puhumattakaan inhimillisestä puolesta.
Jonkinlainen yhteys lienee terveydenhuollon yleensäkin, ja eritoten kouluterveydenhuollon ja huostaanottojen välillä. Aikanaan piti säästää. Säästettiinkö oikeasti?
Nyt näyttää vahvasti siltä, että maksamme laskua säästöistä. Isoa laskua.
Sosiaali- ja terveyspuolen ammattilaiset varoittelivat aikanaan säästöjen seurauksista. Samoin teki Vasemmistoliitto. Varoituksia ei kuunneltu. Nyt maksamme sitä isoa laskua.
Ennaltaehkäisy olisi ollut halvempaa, vaikka se silloin takavuosina kustannuksia aiheuttikin.
Varoitan taas kerran, että nykyisin alimitoitetuilla budjeteilla elää kituuttava sosiaali- ja terveystoimi aiheuttaa vastaisuudessa melkoisen laskupommin. Toivottavasti meillä silloin menee hyvin ja euroja riittää. Muutoin ihmisten käy huonosti.

Ei korotusta

Uuden valtuuston ensimmäinen kokous on nyt takana. Asialistalla olivat valinnat hallitukseen, lautakuntiin ja erinäisiin muihin luottamustehtäviin.
Itse tulin valituksi kaupunginhallitukseen. Se tietää työtä, paljon työtä. Mielenkiintoista työtä.
Valinnat olivat yksimielisiä, vaikkakaan kaikki eivät niihin olleet oikeasti tyytyväisiä, Vasemmistoliitossakaan. Tyytymättömyyttään osoittaa kuka mitenkin. Jotkut kiukuttelevat lehdessä ja jotkut muulla tavoin. Liian pieni hiekkalaatikko täynnä karkeaa sepeliä ja tylsiä puisia leluja.
Kyllä tämä homma menisi mahdottomaksi, jos kaikki heittäisivät lelut kehään kun eivät saakaan haluamaansa. En minäkään ole aina saanut, enkä silti ole vaippoja repinyt.
Positiivista oli, että valtuusto hylkäsi luottamushenkilöpalkkioiden korotusesityksen. Palkkiot siis pysyvät ennallaan. Äänestystulos oli niukin mahdollinen, 22 – 21. Korotusten hylkäysesityksen teki Kati Annaniemi (pers/sit) ja kannatuspuheenvuoroja käytti ainakin Esko Laakso (vas), Kai Muukkonen(vas) ja Mikko Nurmo (pers). Vasemmistoliiton ryhmä äänesti korotusesitystä vastaan.
Melkoisen vähällä keskustelulla sivuutettiin Palmurinteen vanhainkodin saneerauksen ja mahdollisen lisärakentamisen hankesuunnitelma. Se asia on melkoisen suuri, paitsi taloudellisesti, myös periaatteellisesti. Epäilen, että valtuutettujen enemmistö ei asian merkittävyyttä ymmärtänyt.
Tein siinä asiassa poikkeavan esityksen, jossa halusin Palmurinteen peruskorjattavaksi edelleen vanhainkotikäyttöön ja samalla kehitysvammaisten asuntolatilanteen ratkaisemista lisärakentamisella. Ilmeisesti valtuutetut olivat niin hullaantuneita ”tehostetun palveluasumisen” yksikön rakentamisesta sairaalan läheisyyteen yksityisin varoin ja puoliksi yksityisten tuottamin palveluin erinomaisuudesta ja edullisuudesta. Epäilin kerettiläisesti tuon ratkaisun vastaisuudessa koituvan kaupungille kalliiksi. Hävisin äänestyksen 38 - 5. Aina ei voi voittaa. Tehdyn ratkaisun hinta selviää aikanaan, kuten aikanaan selviää joitakin vuosia sitten tehdyn Apian lakkautuspäätöksenkin hinta. Vielä sitäkään ei tiedetä, paitsi että se on todella paljon.

Lottontai

Tänään on monelle suomalaiselle tärkeä päivä ja elämään jännitystä tarjoava ilta.
Tänään on lauantai, lottopäivä. Pitäisikö nimi muuttaa lottontaiksi?
Olen päättänyt tänään voittaa. Siihen voi luottaa yhtä paljon kuin äänestäjien aikeisiin.
Olisihan se melkoisen makeaa voittaa kunnon mälli rahaa. Taloudelliset huolet olisivat silloin kaukana poissa. Toki muut huolet jäisivät.
Eipä tuota kannata sen enempää ajatella. Haaveet on haaveita. Todellisuus totta.
Todellinen haave on se, että Säteri tuosta vielä käynnistyisi, edes pienimuotoisesti.
Vaikka en itse sinne takaisin pääsisikään, niin koko koskin kannalta se olisi …tanan suotavaa.
Pieniä toiveita siinä suhteessa saattaa olla, koskapa kaupunginhallitus pitää ylimääräisen kokouksen maanantaina ennen valtuuston kokousta Kuituun liittyen. En tiedä mitä lienee asiassa tekeillä, mutta ilmeisesti jotain. Ootellaan.

Maksajat

Autokatsastus on yksityistämisen jälkeen kallistunut roimasti. Ala on melko keskittynyt ja niinpä yritysten onkin mahdollista hinnoitella palvelunsa itselleen sopiviksi ja roimia voittoja tuottavaksi. Asiakaskunta on taattu, eikä siihen vaikuta lama, koska kyse on lakisääteisestä palvelusta. Siinä sitä on yrittäjäriskiä!
Myöntää toki täytyy, että katsastuspalvelu on muuttunut inhimillisemmäksi. Ennen katsastukseen meno oli kuin olisi käräjille mennyt, mutta nykyisin se muistuttaa mitä hyvänsä muuta palvelutoimintaa.
Yksityistäminen ja ulkoistaminen on tämän ajan trendi. Porvarillisen ideologian tuote. Se on varmasti hyvä yrityksille, mutta onko se hyvä ihmisille ja veronmaksajille?
Miten käy esim. vanhusten hoivapalveluiden, kotihoidon tai terveyspalveluiden hintojen sen jälkeen, kun ne on yksityistetty? Veikkaanpa, että hinnat kallistuvat rutkasti. Jo nytkin nuo palvelut ovat melkoisen kalliita. Jos hinnat vielä kohoavat, niin monet vähävaraiset jäävät noiden palveluiden ulkopuolelle, vaikka kuinka niitä tarvitsisivatkin. Yhteiskunta joutunee silloin maksumieheksi, eihän ketään sovi heitteillekään jättää.
Yritykset eivät ole hyväntekijöitä, vaan niiden tarkoitus on tuottaa omistajilleen voittoa.
Sitä voittoa maksavat palvelujen tarvitsijat ja veronmaksajat. Haluammeko lisää maksettavaa?
Vasurit eivät, mutta porvaripuolueet tuntuvat haluavan.

Väärä lääke

Tulihan se sieltä. Odotinkin jo ehdotusta palkankorotuksista luopumisesta. Kemianteollisuuden pomo sen sitten sanoi ääneen. Ei ollut vaikea arvata, että lamaa keppihevosena käyttäen työnantajat tekevät kaikenlaisia ehdotuksia, joiden tarkoitus on heikentää duunareiden työehtoja. Työnantajajärjestöillä on aloite ollut hallussa jo pitkään ja olemme saaneet kuulla sieltä suunnalta tiuhaan tahtiin rajujakin työelämän heikennysesityksiä. Sak on noita ehdotuksia tyytynyt vain torjumaan, usein siinäkin epäonnistuen. Ennen Sak oli sentään aktiivinen toimija, joka tavoitteli työntekijöille myönteisiä uudistuksia ja parempaa tulevaisuutta. Elinkeinoelämän Keskusliitto ja muut työnantajajärjestöt ovat etujärjestöjä isolla eellä. Sak:n kohdalla jättäisin etu-sanan pois.
Yritysten huono tilanne johtuu siitä, että tilauksia ei ole. Tilauskirjat eivät täyty vaikka luopuisimme palkankorotuksista ja jopa pienentäisimme palkkojamme. Tilauksia tulee, jos joku tarvitsee jotain ja sillä on rahaa maksaa. Moinen työnantajien tarjoama lääke lamaan on väärä ja jopa vaarallinen. Pääministeri Vanhanen kehottaa kansalaisia kuluttamaan entiseen malliin. Ihmisten ostovoimaa heikentämällä kulutus vähenee. Jos ei kuluteta, ei tarvitse tuottaakaan.
Vanhasen kannattaisi kertoa tämä työnantajaliittojen herroille.
Nyt, kun duunareilta halutaan luopumista ja uhrauksia, niin mitenkähän lienee keväämmällä vastuunkannon laita osinkoja jaettaessa omistajille? Epäilenpä vastuuta kannettavan silloin vain riittävän suurista osingoista sijoittajille työllisyys, yritysten tulevaisuus ja kaikenlainen yhteiskuntavastuu unohtaen.
Pitää myös muistaa, että ylisuuriksi haukutut palkankorotukset on jo aikoja sitten syöty. Siitä ovat pitäneet kaikki mahdolliset hintojen, asumisen, energian ym. korotukset huolen.
Veikkaanpa, että muita nyt esitetyn kaltaisia ehdotuksia kuulemme lähiaikoina paljonkin.
Naurattaisi, mutta ei ole syytä nauraa.

Säästövinkki

Vahva virtaus kirkosta poispäin näyttää jatkuvan ja jopa voimistuvan.
Viime vuonna kirkon jätti noin 50 000 henkeä. Kirkkoon kuuluu enää noin 80 % suomalaisista ja jos viimevuotinen eroamistahti jatkuu, niin kymmenen vuoden päästä enää 70 %. Kirkon omien tutkimusten mukaan vain muutama kymmenen prosenttia suomalaisista uskoo kirkon sanomaan. Jäsenmäärässä ja uskomisessa onkin huomattava ero.
Veikkaanpa kirkosta eroavien määrän kiihtyvän lähiaikoina entisestään sukupolvien vaihtumisen myötä. Monikaan nykyisistä keski-ikäisistä ja etenkään nuoremmista eivät koe kirkkoa millään lailla tärkeäksi, vaan lähinnä aikansa eläneeksi instituutioksi. Kalliiksi muodollisuudeksi.
Keskimääräinen kirkollisvero lienee 300 - 400 euroa vuodessa.
Niiden, jotka eivät pappien pajatuksiin usko, ei olekaan mitään järkeä kuulua kirkkoon ja maksaa siitä hyvästä satoja euroja vuodessa.
Eri asia on, jos uskoo kirkon julistamaan sanomaan. Silloin kirkkoon kannattaa kuulua.
Turha pohtia myöskään kaikenlaisia käytännön asioita, kuten nimen antoa lapselle, häitä, hautajaisia ym. Ne hoituvat helposti ilman kirkkoakin. Ja paljon halvemmalla. Tätä säästövinkkiä kannattaa miettiä. Eroaminen käy helposti myös netin välityksellä osoitteessa: http://www.eroakirkosta.fi/

Hyvää vuotta 2009

Taas on vuosi takana. 2008 meni että heilahti. Kaikella on aikansa.
Miltei vuosi sitten aloin pitämään tätä blogia ja melko ahkeraan olen tänne kirjoitellutkin. Puolitoistasataa tarinaa. Se tarkoittaa keskimäärin yhtä kirjoitusta kahden ja puolen päivän välein.
Eipä nuo jutut aina niin tärkeitä ja suuria ajatuksia sisältäviä ole olleet, eikä ole ollut tarkoituskaan.
Aion jatkaa samaan tapaan. Voi olla, että tulee enemmän tietoa ja informaatiota sisältäviä akuutteja aiheita uusien haastavien luottamustehtävien myötä keveämpien juttujen sekaan. Se nähdään sitten.
Menneen vuoden aikana tapahtui paljon, etenkin vuoden lopussa.
Joulukuun viimeisenä päivänä olin ensimmäistä päivää työttömänä melkein 32 vuoden työrupeaman jälkeen. Samana päivänä menin naimisiin melkein 32 vuoden seurustelun jälkeen. Toimitus suoritettiin Tampereen maistraatissa.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille!