L:n aattona

Eittämättömän selväähän on ollut, ja pieneen päähäni on kiistämättä uponnut ajatus siitä, että ikääntyminen on niitä harvoja ehdottoman demokraattisesti tapahtuvia asioita. Kaikilla se sujuu samaan tahtiin, varallisuuteen, rotuun, uskontoon tms. katsomatta. Tänään sen huomasin kun posti toi muutaman onnittelun tahoilta, joissa olen mukana puuhastellut. Aiemmin en oikeastaan ajatellut vuosipäivääni isommalti, mutta tänään tuli mieleen, että huomennahan se puolivuosisataa tulee täyteen. Voi rähmä. Minusta tulee vanha. Toivottavasti joskus myös viisas aikuinen.
En tiedä olisiko syytä nukkua ensi yö kengät jalassa, jos vaikka se viidenkympin villitys yhtäkkiä iskee? Silloin olisin valmis lähtemään mihin kutsu käy ja vietti vie. Toisaalta, onhan tässä elämän varrella ollut jos jonkinlaisia villityksiä, että olisiko se sen kummempaa? Aamulla se nähdään. Aamu on ikääntymisen äiti, ja minä vanhuuden sikiö.