Eipä ollut tänään sen erikoisempi aamu kuin muutkaan tähän mennessä eletyt. Nälkä oli ja kusetti.
Molemmista vaivoista selvisin asianmukaisilla toimilla.
Nyt sitten olen kai elämän ehtoopuolella. Niin sanotaan, mutta toivon mukaan en.
Voi myös kysyä, mikä vika on ehtoossa?
Viime aikoina on melkoisia muutoksia tapahtunut elinympyröissäni. Duunit loppuivat ja laatuaika sen myötä lisääntyi. Sitä laatuaikaa on kyllä tarvittu, kun vastaavasti kaikenlainen kokoustaminen on vienyt lisääntyneen vapaa-ajan. Olen monesti miettinyt sitä, mitä ne ihmiset tekevät, joilla ei ole ollut elämässään muuta kuin työ ja sohvalla makoilu? Kun se työ loppuu, niin mitä siitä seuraa? Sohvalla makoilu ja tyhjyyden vitutus? Saattaa monella silloin maailma muuttua synkeän väriseksi.
Minulla elämän värit pysyvät ennallaan, punaisina ja aavistuksen vihertävinä.
keskiviikko 28. tammikuuta 2009
L
Lähettänyt HooAsikainen klo 10:18
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Niinpä...
Tärkeintä on ihmiselle siinä vaiheessa kun duuni loppuu, se ettei jää kuten sanotaan "tuleen makaamaan."
Puolitoistavuotta olen jo harrastanut toimettomuutta siten että joka päivälle on kuitenkin olemassa ohjelmaa joka ajaa liikkeelle.
Niin se menee ja kaipuu porttien sisälle on kadonnut kokonaan. Eniten kaipaa niitä työkavereita, mutta entistä enemmän niitä näyttää vapautuvan oravanpyörästä ja liikenne kaupungilla kasvaa.
Viiskymppinen voi ajatella toisella tapaa, mutta ei siihen kuuskymppiseen ole kuin 10 vuotta.
Tälläinen tämä maailma...
Lähetä kommentti