Kulttuuripommi

Eilinen ehtoo meni monipuolisen kulttuurin harrastamisen parissa. Ensin kävimme katsomassa Porilaisen harrastajapohjaisen Cont´akti-teatterin näytöstä ”Veriruusut”. Vaikka en mikään teatterialan asiantuntija olekaan, niin aina voin lausua mielipiteeni ihan vain peruskatsojan näkökulmasta. Mielestäni esitys oli loistava. Näyttelijät osasivat eläytyä rooleihinsa todella upeasti ja tunnelma oli varsin tiivis teatterin pienellä näyttämöllä. Läheisyyden tunne oli käsin kosketeltava ja vaikuttavuudelle saa hakea vertaistaan kaikkien nähtyjen lähinnä hömppäpitoisten esitysten jälkeen. Suurinta roolia onnistumisessa varmaankin näytteli itse näytelmän teksti ja aihe, joka pohjautui Anneli Kannon samannimiseen romaaniin. Näytelmähän kertoi koskilaisista tehtaantytöistä ja heidän kohtaloistaan lahtareiden käsissä. En osaa enää muuta sanoa, kuin että esitys oli upea. Jos jollain on mahdollisuus se vielä nähdä, niin kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Nyt kaikki kolme näytöstä oli loppuunmyytyjä ja kaino toiveeni onkin, että jospa tuo esitys saataisiin Valkeakoskelle vielä uudelleen nähtäväksi.
Ehtoo jatkui teatterin jälkeen Sulfiittirockin merkeissä Bulldogissa ja Lolassa. Velmulle vielä tänäänkin hatunnosto siitä, että saivat aikaan 30-vuotistapahtuman. Oli ilo havaita, että koskissa on hyviä bändejä, joilla joillakin saattaa olla jopa loistava tulevaisuus edessään. Itsellekin tuli vähäistä voimakkaampi tunne, että olisipa mukava esiintyä vaikkapa rumpujen takana tai kitara kädessä kuvitellen laulavansa kauniisti kiitolliselle yleisölle…Vanhalle miehelle juolahtaa toisinaan kaikenlaista mieleen.
Tuon eilisiltaisen vahvan kulttuuripläjäyksen vaikutukset tuntuvat vielä tänäänkin. Mennee vielä hetki, että saan sulateltua kaiken tuon taideannin nautinnollisuuden ennen kuin egoni on taas oma ihana itsensä.

Onnea Velmu!

Mikäpä sen mukavampaa näin parhaassa keski-iässä kuin muistella nuoruuden sankaritekoja. Tuo ajatus tuli mieleeni kun tänään on Valkeakosken Elävän Musiikin Yhdistyksen, Velmun, 30-vuotisen taipaleen kunniaksi Sulfiittirock kanavan rannalla. Pitää käydä katsomassa tapahtumaa. Olin tuota yhdistystä aikoinani perustamassa, vuonna 1979, ja edelleenkin minulla on tallella jäsenkortti numero 6. Velmu eli tuossa välillä pitkät ajat hiljaiseloa kunnes vanhat parrat taas tarttuivat toimeen Lahden Afan johdolla ja elvyttivät Velmun käymään ja kukkumaan. Hieno juttu, tosi hieno juttu. Tästä olisi hyvä jatkaa. Toivoisin, että nuorempi polvi nyt viitsisi ottaa ohjat käsiinsä ja jatkaa Velmun toimintaa. Äijät vanhenee, mutta rock elää. ”Peltirumpu” soikoon vielä Kemmolassakin.

Hörhöilyä

En voi kuin ihmetellä miksi ihmeessä jotkut jaksavat vouhottaa Karjalan palautuksesta. Uusimman julkisuustempun tekivät muutama liikemies jättäessään Itämeren kaasuputken reitille osuvan kaivoslupahakemuksen, josta he voisivat luopua mikäli Karjalan palautuksesta alettaisiin neuvotella. Kun ei noita haihattelijoita juuri kukaan ota vakavasti, niin sitten koitetaan kiristää. Täytyy sanoa, että kyllä mielikuvitusta riittää noilla hörhöillä. Ei ole tästä maailmasta sellainen ajatus, että Venäjä suostuisi rajojen muutoksiin Suomen osalta. Sehän johtaisi silloin muutoksiin myös muualla naapurimme rajoilla. Aivan turhaa leukojen louskutusta on silloin edes miettiä asiaa. Oleellisinta lienee kuitenkin se, mitä me oikein tekisimme Karjalalla. UPM ja Stora-Enso saisivat ehkä puuta ilman puutulleja, mutta valtiolle jäisi maksumiehen rooli kaiken muun suhteen. Epäilen myös, että monikaan ei halua Suomeen satojentuhansien venäjänkielistä vähemmistöä. Itse asiassa noiden taivaanrannan maalareiden puuhasteluja ei kannattaisi edes kommentoida. Jääköön siis tämä aihe tähän. Nyt lähden Bemikselle viettämään tämän työharjoittelujakson viimeistä päivää.

Palkkaporrastus

Toisinaan kun lukee ns. oppineiden viisauksia, ei voi välttyä tunteelta heidän elämisestään joissain korkeammissa sfääreissä kaukana meidän tavallisten ihmisten arjesta. Tämä mielikuva vahvistui taas lukiessani iltapäivälehdistä Jyväskylän yliopiston kansantaloustieteen professorin Jaakko Pehkosen ajatelmia palkkojen porrastamisesta.
Proffan mielestä on huolestuttavaa, että palkat ovat samat koko maassa aiheuttaen näin esimerkiksi Uudenmaan työvoiman rekrytointiongelmien palkkapaineiden leviämistä koko maahan. Hänen mielestään palkkojen pitäisi olla pienempiä työttömyydestä kärsivillä alueilla. Pehkosen ajatukset oli tilannut Elinkeinoelämän Valtuuskunta, EVA, ja tokihan EVA sai mitä tilasikin. Voisihan tuota professorin ajatusmallia vielä hivenen jalostaa. Miksi ei samalla periaatteella työttömyysalueiden yrittäjille sallittaisi vapauksia esimerkiksi työaikojen, työturvallisuuden, ympäristön ja verojen suhteen?
Palkkojen porrastus paikkakunnan mukaan ei sinällään ole mikään uusi asia. Kuntien yleisestä kalleusluokituksesta annetun lain voimassaolo päättyi vuoden 2008 alussa. Palkat oli porrastettu sen jaon mukaisesti. Lain voimassaolon päättymisestä huolimatta kalleusluokitus ei ole poistunut kaikista palkkataulukoista, vaan joillakin aloilla sitä tietääkseni edelleen noudatetaan.
On toki totta, että pääkaupunkiseudulla asumiskustannukset ovat korkeammat. Korkeampien kustannusten korvaamiseksi ei työnantajilla ole mitään estettä maksaa korkeampaa palkkaa. Työehtosopimushan määrittelee vain alarajan. Siitä vain porrastamaan ja maksamaan parempaa palkkaa. Puheet työntekijöiden rekrytointiongelmista voidaan jättää ihan omaan arvoonsa. Jos sellaista oikeasti jollain alalla esiintyy, niin työnantajan on silloin syytä katsoa peiliin ja miettiä ehtoja joilla työtä tarjoaa. Lieneekin selvää, että puheilla palkkaporrastuksesta asuinpaikan perusteella EVA, Pehkosen suulla, tarkoittaakin sitä, että työttömyysalueilla palkkoja pitäisi laskea.
En ole havainnut, asumista lukuun ottamatta, että esimerkiksi polttoaineet, ruoka tai vaatteet olisivat työttömyysalueilla halvempia. Niinhän pitäisi olla, mikäli palkkojenkin tulisi olla pienempiä. Vai haluaako arvon proffamme maahamme ”erityistalousalueita”, palkkaparatiiseja?
Asuinpaikka ei saa vaikuttaa palkan suuruuteen.

Tulovinkki

Pääministeri Vanhanen arvelee viimeistään tulevalla vaalikaudella, ja ehkä jo aiemminkin, olevan tarvetta talouden tasapainottamiseen. Hänen mukaansa se tulee tarkoittamaan verotuksen kiristämistä mm. arvonlisäveroa korottamalla. Pääministeri on oikeassa siinä, että valtion ja kuntien kassaan olisi saatava lisää euroja. Verotusta ei kuitenkaan tarvitsisi kiristää, jos veronkiertomahdollisuudet estettäisiin ja harmaa talous yleensäkin saataisiin aisoihin. Verotusta voitaisiin silloin jopa keventää.
Taloussanomista voi joskus saada hyviä vinkkejä valtion tulolähteiksi pienituloisten veronkiristyksen sijaan. Taloussanomat kertoi männä viikolla, että verojen kiertäminen ulkomaisten tilien ja veroparatiisiyritysten avulla maksaa Suomelle ainakin kolme miljardia euroa vuodessa. Veroviraston viime vuonna tekemän arvion mukaan harmaa talous maksaa Suomelle noin viisi prosenttia bruttokansantuotteesta, eli noin yhdeksän miljardia euroa, josta veronkierron osuus on siis tuo kolme miljardia.
Tuollainen bisnesluokan vapaamatkustaminen on nykypäivänä helppoa koska valuuttakontrollia ei oikeastaan ole, pankkisalaisuus on tiukka ja pääomien liikuttelu käy kätevästi kotikoneen ääreltä.
Taloussanomien mukaan veronkierto on helppoa. Bisnesmiehet voivat toimia ulkomaille rekisteröidyn yrityksen nimissä Suomessa ja jättää asiaankuuluvat verot maksamatta. Tai sitten vientiä voidaan harjoittaa veroparatiisiin rekisteröidyn yrityksen kautta ja selvitä tullimaksuista halvemmalla muuttamalla tavaran arvoa.
Osakesijoittajien on mahdollista toimia ulkomailla hallintarekisterin suojissa, jonne ilmoitetaan ulkomailla osakkeita omistavan henkilön asemesta osakkeita hallinnoiva taho. Tällöin viranomaisilla ei juurikaan ole mahdollisuuksia saada tietoa järjestelmän takana olevista ihmisistä, jolloin tulojen ilmoittaminen verottajalle jää omistajan omantunnon varaan. Ja jos ei tuo vielä riitä vakuuttamaan omistajaa tuntemattomuuden ja verottomuuden säilymisestä, niin ainahan voi asiaa varmistaa ketjuttamalla omistuksia sekavaksi vyyhdeksi.
Tuo kaikki on siis mahdollista vain rahamiehille. Tavallinen duunari, eläkeläinen tai työtön ei noin voi toimia, vaan saa maksaa joka eurosta veroa.
Jos edes kolmanneksen tuosta bisnesmiesten maksamatta jättämästä summasta saisi valtion kassaan kerättyä, niin sillä voitaisiin rahoittaa jo melkoisesti kaikkea kansalaisille tarpeellista. Kyllä Vanhasen ja Kataisen kannattaisi tosissaan alkaa Toivo-talkoilla tukkimaan noita keinottelijoiden porsaanreikiä. Näyttää kuitenkin siltä, että hallitus mieluummin kouraisee tavallisten pulliaisten taskuista pois liiat eurot.

Alvista

Porvarihallitus jatkaa tutulla rikkaita suosivalla linjallaan. Tuo hyvätuloisia paapova politiikka konkretisoituu etenkin veroratkaisuissa. Tällä kertaa asialla on itse pääministeri Vanhanen väläyttäessään arvonlisäveron korotusta 25 prosenttiin. Selvää on, että kulutuksen verottaminen, siis kalliimmat hinnat, rokottaa erityisesti pienituloisen kukkaroa. Meidän jokaisen on tuloista riippumatta asuttava, syötävä, pukeuduttava, kuljettava, yleensäkin kulutettava edes jonkin verran. Välttämättömiä menoja välttämällä saattaa näet loppua kulutus kokonaan.. Pienituloisella rahat menevät suoraan tuohon välttämättömään kulutukseen, ja jos kulutusveroja nostetaan tarkoittaa se monella köyhällä perustarpeista tinkimistä. Ehkä porvarit haluavatkin, että köyhä myös näyttää köyhältä.
Hyvätuloisille arvonlisäveron nosto ei samassa mitassa ole merkittävä asia. Toki se heidänkin maksamiaan hintoja nostaa, mutta ei vaikuttane heidän kulutukseensa. Työllisyyteen arvonlisäveron korotuksella on negatiivinen vaikutus, joskaan se ei näytä Vanhasta ja kumppaneita huolettavan.
Vanhasen ajatus ei ole mitenkään uusi ja outo. Se noudattelee perinteistä porvarillista linjaa, jonka mukaan verotusta on siirrettävä tuloista kulutukseen. Se suosii hyvätuloisia ja rankaisee köyhiä. Tämä näyttää sopivan vihreillekin erinomaisesti, koska hehän lähtevät ajatuksissaan kaiken kulutuksen turmiollisuudesta ja siinä ei ihmisten toimeentulo, saati tasa-arvo, merkitse mitään.
Yhteiskunta tarvitsee tuloja. Vanhanen voisi vaihteeksi miettiä tulojen hankkimista sieltä missä rahaa ja varallisuutta on köyhien kukkarolla käymisen sijaan. Mahdollisuuksia on muitakin kun vain niitä halutaan käyttää.

Kemiaa kepeästi

Taas on selvitty Kemianliiton kesäpäiviltä kotiin. Reissu oli mukava ja pidimme hauskaa parhaita säteriläisiä perinteitä noudattaen. Ehkä siksi olo ei nyt olekaan ihan sellainen, että tulisi mieleen heti kohta esimerkiksi lenkille lähtö. Ennemminkin sänky ja lepo olisivat nyt sopivampia toimintaideoita kaiken tuon rentoutumisen jälkeen. Nuo Kemianliiton kesäpäivät ovat aina tosi hyvä tapahtuma, niin nytkin. Väkeä niihin tulee ympäri maata pitämään hauskaa, hauskaa ja hauskaa. Tällä kertaa oltiin Hämeenlinnassa hauskaa pitämässä.
On mukava nähdä vanhoja tuttuja monelta suunnalta Suomea, vaihtaa kuulumisia, parantaa maailmaa ja tutustua uusiin ihmisiin. Koko tapahtuman yllä leijuu hyvä henki ja suopean siunauksellinen ilmapiiri pyhittämässä hyvää ja rentoa meininkiä, ilman kiukuttelua, kateutta ja kaunaa, saati vittuilua, läimintää ja jäynää.
Armoitettu Mestari Pepe Willberg esiintyi tänään tapahtumassa. On perin juurin harvassa yhtä rehelliset esiintyjät, kuin tuo Pepe on. Kun hän laulaa ”Saat miehen kyyneliin”, niin fiktio muuttuu faktaksi. Ehkä meissä kaikissa kuitenkin asuu pieni Pepe, ja kukapa ei itseään säälisi?
Faktinen sääli on kuitenkin se, että ammattiosastomme jäsenet eivät ole hoksanneet isommalla joukolla lähteä noihin tapahtumiin. Nytkin meitä oli paikalla todella vähän, ja niistä vähistäkin ilmoittautuneista puolet jätti tulematta. Olihan se tosin lähtijöille mukavaa sikäli, että jokainen sai nyt sitten yhden hengen huoneen, koska huoneita ei voinut enää perua ja täydestä määrästä piti osaston silti maksaa. En kylläkään havainnut kenenkään matkalle lähteneen tuosta privaattimajoituksesta pahastuneen.. Loppukevennyksenä totean, että Kemia on kova sana ja säteriläisyys kruunaa kemian.

Normaalia toimintaa

Kun ammattiliittojen jakamasta tuesta vasemmistopuolueille nyt näyttää lehdissä ja kaikenkarvaisilla nettipalstoilla olevan mitä erikoisempia kirjoitelmia, niin en kai minäkään voi olla lausumatta julki ajatuksiani asiasta. Useimmiten noissa kirjoituksissa tunnutaan ay-liikkeen tukea pidettävän pahana ja jotenkin ammattiliittojen toimintaan kuulumattomana. Niinhän asia ei suinkaan ole. Ammattiliittojen tuki vasemmistolle on mitä parhainta duunareiden etujen ajamista. Ei yleensäkään ole mitenkään moitittavaa, saati rikollista, tukea puolueita. Ilman rahaa minkään puolueen on pirun paljon vaikeampaa toimia menestyksekkäästi.
Koska ammattiliitot ovat etujärjestöjä, on selvää, että ne silloin toimivat luonteensa mukaisesti. Etuja ammattiliitot voivat, ja niiden pitääkin ajaa, monella eri taholla ja tavalla. Työehtosopimusten solmiminen on se tärkein edunvalvontatehtävä. Työelämää säätelevät erilaiset lait ja säädökset, joista päättää EU ja Suomen eduskunta. Myös kuntien päätöksillä on merkitystä ammattiyhdistysten jäsenille. Olisi siis aika merkillistä, jos ammattiliitot eivät pyrkisi noihin asioihin vaikuttamaan esim. auttamalla ammattiliittojen tavoitteisiin myönteisesti suhtautuvia ryhmiä ja ehdokkaita menestymään vaaleissa. Missään tapauksessa tukea ei ole järkevää jakaa kaikille ryhmittymille, koska kaikki ryhmittymät eivät suinkaan suhtaudu myönteisesti ammattiliittojen tavoitteisiin. Ammattiliittojen tavoitteita selkeimmin ajavat vasemmistopuolueet, kun taas esim. Kokoomus on selkeästi työnantajien ja hyvätuloisten puolue. Heikko vasemmisto tarkoittaa duunareille epäedullisempia lakeja ja heikentyvää työelämää. Ammattiliitoille tuosta tuesta luopuminen tarkoittaisi siis etujärjestötoiminnan yhden osa-alueen pahaa laiminlyömistä, eikä olisi siten jäsenten etujen mukaista. Samanlaista tukitoimintaa harrastavat kaikki etujärjestöt, ei ainoastaan työntekijäjärjestöt, vaan myös esim. Mtk ja työnantajajärjestöt, kukin hyväksi katsomilleen tahoille.
Tuo tuki, kuten yleisestikin puolueiden rahoituslähteet, saisivat olla julkisia. Nythän ne ovat olleet ainoastaan julkisia salaisuuksia.

Vaihtamalla paranee

Jäi vielä vähän mietityttämään tuo kasvatus- ja opetuslautakunnan tiistainen päätös Leppälän koulun remontoimatta jättämisestä. Lautakunnan päätöshän syntyi äänestäen numeroin 5 – 4, eli niukalla enemmistöllä. Pelkään pahoin, että nyt kuitenkin koko lautakunta leimataan epäkelvoksi tuon huonon päätöksen takia, siis myös ne jotka olivat toista mieltä. Syyllisyyttä ja moitteita joutuvat vastaanottamaan nekin jotka sitä eivät suinkaan ansaitse. Monet kansalaiset ajattelevat kovin yksisilmäisesti eivätkä vaivaudu tarkemmin pohtimaan asioita, vaan valitsevat helpoimman tien lyödä petturin leima otsaan kaikille. Se on vähintäänkin epäreilua. Tämä sama pätee kaikkiin muihinkin lautakuntiin, hallitukseen, valtuustoon ja muihin vastaaviin toimielimiin. Huonoista päätöksistä joutuvat vastuuta kantamaan kaikki, kun ei viitsitä tai haluta nähdä, että kaikki eivät ole olleet samaa mieltä. Tuolla samalla yksinkertaisella ajattelutavalla sitten myös vaaditaan kaikkien edustajien eroa ja kuvitellaan, että asiat naamoja vaihtamalla paranevat. Eivät ne henkilöitä vaihtamalla parane, vaan ainoastaan voimasuhteita muuttamalla. Toki voimasuhteiden muuttuessa myös henkilöt vaihtuvat, mutta oleellista on silti minkälaista ajatusmaailmaa ne uudet henkilöt edustavat. Porvari ei muuksi muutu vaikka nimi ja kasvot vaihtuisivatkin. Poikkeuksena tuosta säännöstä on pakko mainita Kokoomuksen entinen valtuutettu Juha Alftan, rohkea ja rehellinen mies, poikkeuksellinen porvari. Sääli että hän jättäytyi pois valtuustosta ja lautakunnasta. Mutta muutamista poikkeuksista huolimatta asiat paranevat vain vaihtamalla voimasuhteita, ei kasvoja. Loppukevennyksenä tuli mieleen, että Berliinissä taitaa alkaa tänään jotkut kisat. Näin olin havaitsevinani Kansan Uutisten Viikkolehden sanaristikosta..

Jarruttajaporvarit

Päivä päivältä käy selvemmäksi mikä ryhmittymä kaupungissamme puuhastelee kehityksen jarruna voimallisimmin. Eilen tämä näkemys taas vahvistui kasvatus- ja opetuslautakunnan kokouksessa. Toukokuussa kaupunginhallitus ilmaisi selkeän tahtonsa korjata Leppälän koulu. Tuo päätös jäi Kokoomusta närästämään ilmeisen suuresti ja nyt he tekevät kaikkensa tuon päätöksen mitätöimiseksi. Kesäkuussa kasvatus- ja opetuslautakunnan piti tehdä päätöksiä hallituksen linjauksen mukaisesti Leppälän remontista, mutta Kokoomus sai Kristillisten ja Keskustan avulla lautakunnan tekemään toisenlaisen päätöksen. Eilen sama kuvio toistui. Leppälän koulun remontista piti tehdä päätös. Porvarit kuitenkin enemmistönsä turvin äänestyttivät lautakunnan päätökseksi asian palauttamisen uudelleen valmisteluun, jossa huomioidaan Sointulan, Leppälän ja Haukilan koulujen kunto sekä näiden kolmen koulun jatko. Tuollaista vetkuttelua ja poliittista peliä ei voi selittää kuin sillä, että porvareilla on kova hinku lakkauttaa ainakin osa noista kouluista. Kuntalaisten, lasten ja lasten vanhempien mielipide ei tuossa arvottomassa pelissä näytä merkitsevän mitään. Nyt olisi jo korkea aika taata koulurauha ja kehittää kaupunkiamme koulu- ja lapsiystävälliseen suuntaan. Se ei vain näytä noille jarruttajille sopivan.
Ja vielä lopuksi mielenkiintoinen pikku yksityiskohta. Kuulemani mukaan useampikaan lautakunnan jäsen ei muista kuulleensa Kokoomuslaisen kaupunginhallituksen edustajan lautakunnassa kertoneen kaupunginhallituksen toukokuisesta päätöksestä kouluverkon ja Leppälän suhteen. Olisi pitänyt, vaikka päätös ei häntä miellyttäisikään.

Akaan verotoimisto uhattuna

Verohallinnossa on taas kerran meneillään organisaatiouudistus, joka tarkoittaa toimipaikkojen vähentämistä. Suunnitelmien mukaan Pirkanmaalle jäisi Tampereen lisäksi toimipaikat vain Ikaalisiin ja Sastamalaan. Vielä äskettäin Valkeakoskellakin oli toimipiste, kunnes se lakkautettiin ja koskilaiset joutuivat asioimaan Akaan Toijalassa. Nyt verohallinnossa kaavaillaan tuon Akaankin toimipisteen lakkautusta, eli lähin asiointipaikka olisi sen jälkeen Tampereella. Suuri osa verottajan kanssa asioinnista toki hoituu netin ja puhelimen avulla, mutta ei kuitenkaan kaikki asiat. Joskus on tarve mennä henkilökohtaisesti virastoon asioimaan. Tuollainen yksisilmäinen tehokkuushakuinen palveluja rapauttava keskittämisvimma alkaa mennä jo kohtuuttomaksi. Tehokasta se voi olla hallintovirkamiesten näkökulmasta, mutta kansalaisten näkökulmasta tuollainen on selkeä palvelun huononnus. Tänään oli maakuntahallituksen kokous, jossa asia oli esillä. Maakuntahallitus lausui kantanaan, että toimipisteet tulee säilyttää Ylä-Pirkanmaalla ja Etelä-Pirkanmaalla. Toivon mukaan tuolla lausunnolla on jotain merkitystä.

Talkoilua

Olipa hikinen iltapäivä. Olin muiden vasureiden kanssa Pastellinpuiston leikkikenttää talkoilemassa parempaan kuntoon. Kaupungilta saimme maalit ja laudat ja me teimme työn. Maalasimme liukumäkirakennelman, vaihdoimme lankkuja hiekkalaatikkoon, keinuun ja penkkeihin ja hivenen leikkelimme pensaita. Leikkikentän ilme muuttui muutaman tunnin uurastuksella paljon paremmaksi. Väkeä toki olisi voinut olla enemmänkin paikalla, mutta eipä talkoohommat nykypäivänä järin suosittuja ole. Homma tuli kuitenkin tehtyä ja siinä ohessa maailmaa parannettua. Tuollaisia talkoita voisi järjestää toistekin, enkä olisi kateellinen vaikka muutkin puolueet tekisivät joskus jotain hyödyllistä.

Mikään ei kannata

Saatiinpa taas nähdä pari esimerkkiä viherporvarihallituksen tavasta hoitaa työllisyyttä. Neste Oil ilmoittaa aloittavansa yt-neuvottelut, jotka voivat johtaa 450 työpaikan menetykseen. Viinafirma Altia suunnittelee lomauttavansa koko 650 hengen henkilöstönsä 90 päiväksi. Perusteluina henkilöstön päähän potkimiselle kerrotaan heikentynyt kannattavuus ja muu sellainen perinnelöpinä. Totta varmaan on, että tuotot tänä vuonna eivät ole yhtä suuria kuin viime vuonna, mutta plusmerkkistä tulosta kuitenkin molemmat firmat tekevät. Minun ainakin on perin juurin vaikea uskoa, että viinanvalmistus ja öljynjalostus olisivat muuttuneet kannattamattomaksi toiminnaksi. Tietääkseni suomalaiset edelleenkin autoilevat ja juovat viinaa entiseen malliin. Valtio omistaa Neste Oilista 50,1 prosenttia ja Altian kokonaan. Ei voida siten mitenkään väittää, etteikö valtiovalta voisi halutessaan vaikuttaa noiden yhtiöiden päätöksiin. Koko hallituksen, ja erityisesti työllisyydestä ja omistajapolitiikasta vastaavien ministereiden, tulisi kantaa vastuunsa ja ohjata yhtiöitä siten, että irtisanomisilta vältytään. Hallituksen kauniit puheet työllisyydestä huolehtimisesta ja kehuskelu voimakkaista lamantorjuntatoimista ovat tähän saakka olleet lähinnä tyhjien tynnyreiden kolistelua vailla oikeita toimia. Nyt olisi tilaisuus antaa puheille edes jonkinlaista katetta. Epäilen kyllä, että sokeassa markkinauskossaan viherporvarihallitus tyytyy vain nykyiseen toimeliaisuuteensa, siis ei mihinkään.

Jyke kävi

Herra valtiovarainministeri Katainen piipahti Valkeakoskella jakamassa viisauttaan. En ollut paikalla, joten joudun nojautumaan lehtitietoihin. Mitään varsinaisesti uutta sanottavaa hänellä ei ollut, vaan lähinnä sitä samaa liturgiaa, mitä nyt Kokoomuslaiselta ministeriltä voi odottaakin. Kataisen mukaan kuntien on pärjättävä omillaan, valtiolta ei apua heru. Taitavasti porvarihallitus väittää auttavansa kuntia sadoilla miljoonilla. Tosiasiassa nuo rahat tulevat kuntalaisilta, kun valtio pakottaa kunnat nostamaan kiinteistöveroa. On varmaan mukava siirtää palvelujen leikkaukset ja maksujen ja verojen korotukset kunnille. Näin pysyy hallituksen maine puhtaampana.
Herra ministerin mielestä julkisen sektorin olisi toimittava tehokkaammin ja palvelurakenteita uudistettava. Tuollaisia yksinkertaisuuksia on helppo heitellä, kun ei tarvitse kertoa mitä se tarkoittaa. Perinteiseen tapaan Jyke oli huolissaan myös suomalaisten liian varhaisesta eläköitymisestä. Tuota virttä on veisattu jo ties kuinka kauan ja sillä verukkeella tehty heikennyksiä eläkkeisiin ja mahdollisuuteen päästä eläkkeelle. Silti aina vain jääräpäinen kansamme ”viisaampien” mielestä laistaa työnteon ja himoaa eläkkeelle liian varhain. Jospa vaihteeksi yritettäisiinkin järjestää niitä työpaikkoja, joista sitten voisi joskus jäädä eläkkeelle. Voisi myös miettiä sitä, onko työpaikoilla jotain vikaa jos niissä ei viihdytä. Selviö oli tietenkin se, että Katainen kannattaa ennemmin välillisten verojen kuin tuloveron korotusta. Mitä muuta porvarin suusta voisi kuullakaan, kun välilliset verothan ovat hyvätuloisille mukavampi vaihtoehto. Katainen uskoo kaupunkimme nousuun kaikkien koettelemusten jälkeen. Hän voisi tuota uskoa vahvistaa euroilla, jos haluaisi.

Yamaha-tauti

En voi kuin ihailla Yamahan osaamista. Tuolla firmalla on taito hyppysissä pitää miehet näpeissään. Juuri myin Yamaha Virago- moottoripyöräni ja jo muutaman päivän päästä piti ostaa Yamahan sähkörummut. Piru vie, lienen Yamahan mies lopun elämääni. Armas Viragoni seisoi pari viimeistä vuottansa likimain toimettomana tallissa, joten oli sinällään ihan järkevää myydä se pois. Lohdullista on, että tuo rakas Viragoni pääsi hyvään kotiin, ettei Hänen kohtalonsa jäänyt suuresti huolettamaan. Hän sentään palveli minua monet vuodet uskollisesti. Kauniskin Hän oli. Nyt, monen vuoden haaveilun jälkeen, toteutin unelmani päästä paukuttamaan rumpuja. Osan tuosta Virago-armaasta saamastani hinnasta tuhlasin Yamahan sähkörumpuihin ja loput käytettäneen johonkin hyödylliseen, esimerkiksi jätevesiputken uusintaan. Nyt olen siis onnellinen vanha rumpalipoika. Vielä kun osaisi soittaa.. Jossain lehdessä takavuosina oli otsikko, jossa luki, että rummuttava ihminen ei sammaloidu. Loppuhuipentumana lisään vielä, että Viragoton ihminen ei ole viraton, eikä kaipaa viagraa, jos sillä on rummut.