Kulttuuripommi

Eilinen ehtoo meni monipuolisen kulttuurin harrastamisen parissa. Ensin kävimme katsomassa Porilaisen harrastajapohjaisen Cont´akti-teatterin näytöstä ”Veriruusut”. Vaikka en mikään teatterialan asiantuntija olekaan, niin aina voin lausua mielipiteeni ihan vain peruskatsojan näkökulmasta. Mielestäni esitys oli loistava. Näyttelijät osasivat eläytyä rooleihinsa todella upeasti ja tunnelma oli varsin tiivis teatterin pienellä näyttämöllä. Läheisyyden tunne oli käsin kosketeltava ja vaikuttavuudelle saa hakea vertaistaan kaikkien nähtyjen lähinnä hömppäpitoisten esitysten jälkeen. Suurinta roolia onnistumisessa varmaankin näytteli itse näytelmän teksti ja aihe, joka pohjautui Anneli Kannon samannimiseen romaaniin. Näytelmähän kertoi koskilaisista tehtaantytöistä ja heidän kohtaloistaan lahtareiden käsissä. En osaa enää muuta sanoa, kuin että esitys oli upea. Jos jollain on mahdollisuus se vielä nähdä, niin kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Nyt kaikki kolme näytöstä oli loppuunmyytyjä ja kaino toiveeni onkin, että jospa tuo esitys saataisiin Valkeakoskelle vielä uudelleen nähtäväksi.
Ehtoo jatkui teatterin jälkeen Sulfiittirockin merkeissä Bulldogissa ja Lolassa. Velmulle vielä tänäänkin hatunnosto siitä, että saivat aikaan 30-vuotistapahtuman. Oli ilo havaita, että koskissa on hyviä bändejä, joilla joillakin saattaa olla jopa loistava tulevaisuus edessään. Itsellekin tuli vähäistä voimakkaampi tunne, että olisipa mukava esiintyä vaikkapa rumpujen takana tai kitara kädessä kuvitellen laulavansa kauniisti kiitolliselle yleisölle…Vanhalle miehelle juolahtaa toisinaan kaikenlaista mieleen.
Tuon eilisiltaisen vahvan kulttuuripläjäyksen vaikutukset tuntuvat vielä tänäänkin. Mennee vielä hetki, että saan sulateltua kaiken tuon taideannin nautinnollisuuden ennen kuin egoni on taas oma ihana itsensä.