Vaalikonevalinta

Vastasin tänään vielä yhteen vaalikoneeseen. Vastaaminen ei ole ihan pikku juttu, vaan aikaa siinä vierähtää jokunen tovi, kun asioita on pohdittava tarkkaan. Kävin myös testaamassa Ylen vaalikoneen ja tulos oli lähes hivenen yllättävä, sijoituin listalla vasta kakkoseksi. Ykköseksi nousi Vasemmistoliiton Ira Techtolin, erinomainen valinta hänkin. Ilmeisesti painotuserot ratkaisivat sijoituksen, kun en muistanut missä olin vastannut ”lähes samaa mieltä” tai ”täysin samaa mieltä”. Aion silti äänestää itseäni. Hämmästytti myös, miksi 10 parhaan listalla oli yksi kepulainen ja yksi kristillisfarisealainen. Mahtoivatko heidän vastauksensa noudattaa aivan täysin rehellisyyden hyvää periaatetta ja oliko heillä mielessä katumusharjoitus puolueidensa menneistä teoista? Jostain luin, että jopa 20 % valitsee ehdokkaansa vaalikoneiden suositusten perusteella. Minusta se on suoraan sanottuna hölmöä. Vaalikoneeseen voi vastata mitä vaan, luvata kaikkea makeaa ja mukavaa. Todellisuus on usein vaalikonemaailmaa ihmeellisempää ja tylympää. Kyllä äänestäjän kannattaisi edes hivenen nähdä vaivaa ja selvittää itselleen, mitä kukin on menneinä vuosina oikeasti tehnyt. Se on aika pieni vaiva, kun kyse on kuitenkin omaan elämään seuraavat neljä vuotta vaikuttavista asioista. Nyt äänestäjä on kuningas, joten kannattaa tivata ehdokkailta niitä menneiden vuosien tekoja, ja jos joku ei vastaa, niin silloin ei hän ääntäkään ansaitse. Muistetaan kuitenkin äänestää, hyviä ja sanansa pitäviä ehdokkaita riittää Vasemmistoliiton listalla.