Hyvää uutta vuotta!

Tämä vuosi alkaa olla kohta mennyttä aikaa. Se oli ja meni ja oli mitä oli. Menneitä ei kannata liikoja muistella, eikä ainakaan surra. Sen sijaan kannattaa ajatella tulevaa, ja sitäkin mieluusti positiivisesti. Jospa ensi vuodesta tulisi parempi, lama alkaisi vihdoin hellittää, työllisyystilanne kohentua, säästö-, leikkaus- ja lakkautusvimma laantua ja jospa vihdoin muutkin kuin vasurit alkaisivat ajatella köyhimpien ihmisten toimeentuloa. Eli sama lyhyemmin, porvareiden valta loppuisi. Siinä toiveet ja sitten lupaukset. Lupaan ensi vuonna yrittää olla lupaamatta mitään mitä en aio pitää. Ollaan varovaisia rakettien ja viinan kanssa. Ollaan ihmisiksi.
Hyvää uutta vuotta 2010!!

Naton rooli

Luin Kansan Uutisten verkkolehdestä mielenkiintoisen artikkelin otsikolla: ”Nato soti salaa vasemmistoa vastaan”. Juttu jatkui: ”Pommi-iskuja, murhia, vallankaappauksia, kidutusta, perätöntä propagandaa... Tällaista oli synkimmillään Naton koordinoimien salaisten armeijoiden toiminta kylmän sodan Länsi-Euroopassa.” Rankkaa tekstiä Naton todellisesta roolista. Tuollaisessa Gestapo-tyylisessä joukkueessako Suomen pitäisi siis joidenkin intoilijoiden mielestä olla mukana? Varjelkoot kaikki jumalat meitä Stubbejamme saamasta tahtoaan läpi. En rupea juttua tähän referoimaan, vaan suosittelen sitä luettavaksi kokonaisuudessaan. Jutun voi lukea tästä osoitteesta:
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/2087574/nato-soti-salaa-vasemmistoa-vastaan

Mamutettu jouluaika

Näin jouluna, ja kun työtkään eivät häiritse, niin on sopivaa luppoaikaa tutkiskella joulunvieton ja siihen liittyvien uskomustemme alkuperää. Lyhyesti voidaan todeta, että kristityt ovat omineet jouluajan juhlinnan itselleen ja muuttaneet kaikki siihen liittyvät ikivanhat tavat opinkappaleisiinsa sopiviksi. Muinaiset ”mamut”, siis ruotsalaiset valloittajat, muuttivat suomalaisen jouluajan juhlinnan miekalla, verellä ja väkivallalla mieleisekseen kirkon siunauksella.
Kristilliselle kirkolle ei alun perin ollut lainkaan selvää mihin ajankohtaan joulu ja väitetty Jeesuksen syntymä pitäisi sijoittaa. Tarjolla oli monia eri vaihtoehtoja marraskuun lopusta huhtikuuhun. Lopulta kiista ratkesi 350-luvulla, jolloin paavi Julius I kehotti kristittyjä juhlimaan 25.12. juutalaisen uskonpuhdistajan, Jeesuksen, syntymäpäivää samana päivänä, joka keisari Aurelianuksen ajoista oli tunnettu "voittamattoman auringon päivänä". Ruotsalaisten valloittajien mukana tämä päivämäärä sitten tuotiin maahamme korvaamaan samoihin aikoihin vietettyä alkuperäistä ei-kristillistä suomalaista talvipäivän seisauksen juhlintaa.
Monet jouluun liittyvät tavat periytyvät jo kaukaa ennen kristinuskon syntyä, niin meillä Suomessa, kuin muuallakin Euroopassa.
Joulukynttilöillä on roomalaiset juuret. Muinoin roomalaisilla oli tapana kunnioittaa tulilla ja valkeilla Saturnusta, kylvön jumalaa, kun viimeiset syyskylvöt oli tehty joulukuuhun mennessä. Kun vuosi vaihtui samaan aikaan, ja roomalaiset uskoivat myös auringon syntyvän tuolloin uudelleen, he juhlivat tapahtumasarjaa railakkaasti viikon ajan.
Joulukinkku on lähtöisin viikinkien talvipäivänseisaus-juhlasta, jolloin Freyr -jumalalle uhrattiin pyhitetty karju.
Joulupuuro taas on lähtöisin esi-isiemme vainajien palvontajuhlasta. Muinoin asetettiin puurovati jouluyöksi porstuaan, jotta vainajat saisivat osansa vuoden sadosta ja viihtyisivät talossa suojelemassa sen asukkaita pahoilta hengiltä.
Yleensäkin talvipäivän seisausta juhlistettiin syömällä ja juomalla runsaasti, koska tähän aikaan vuodesta sato oli korjattu ja metsä oli tulvillaan riistaa. Se on ollut myös uhrijuhla, jotta jumalat antaisivat uutena vuotena entistä parempia satoja ja hyvää riistaonnea. Viettäessään vuoden kääntymisen juhlaa muinaiset suomalaiset vaihtoivat keskenään uhrilahjoja ja hyvän vuodentulon toivotuksia. Siitä periytyvät joululahjat.
Joulupukki ei alun alkaen ollut elävä olento, vaan oljista tehty kilipukinkuva, jota käytettiin joulukoristeena. Joulutontut ovat alun alkaen olleet muinaissuomalaisten uskomuksen mukaan maahisia, menninkäisiä ja muita henkiolentoja, joihin tuli suhtautua hyvin varoen ja joista ei oikeastaan olisi saanut edes puhua. Suotavaa oli vain viitata peukalolla maahan päin.
Joululaulut ja joulukirkko puolestaan ovat puhtaasti ”mamujen” miekalla tuomia kristillisiä tapoja, joiden tarkoitus oli juurruttaa suomalaiset pois vanhasta uskostaan.
Joulusauna on ikivanha suomalainen perinne. Se oli muinaisille suomalaisille joulunvieton tärkein tapahtuma, johon valmistauduttiin hartaudella ja huolella. Sauna oli esi-isillemme myös pyhä paikka; siellä synnyttiin, kuoltiin ja pestiin vainajat. Joulusaunaan uskottiin myös kuolleiden omaisten tulevan kylpemään.
Joulukuusi on germaanista alkuperää. Suomeen joulukuusi tuli runsaat sata vuotta sitten yleistyen nopeasti. Tämä johtui ehkä siitä, että elävällä puulla on vahva yhteys omiin perinnäisiin tapoihimme ja uskomuksiimme. Muinaiset suomalaiset palvoivat pyhiä puita ja puun oksia ja käyttivät niitä jo ammoin pirtin koristeluun.
Mielenkiinnolla odotankin milloin kaikki Suomen ”mamu”-kriitikot ja Karjala takaisin-fanaatikot puuttuvat näihin historian vääryyksiin. Siinä noille intomielisille aitosuomalaisille olisi puuhailua kerrakseen. Siinä saattaisi jopa paavinuskoiselta Soinilta mennä sormi suuhun. Sitä odotellessa vietetään rauhaisaa jouluaikaa kevään saapumista vartoillen. Syödään, juodaan ja naidaan niin että tuntuu.

Hyvää Joulua

Hyvää ja rauhallista Joulua kaikille blogini lukijoille ja kommentaattoreille!
Tänään mätetään kinkkua ja muita herkkuja naamaan oikein tositarkoituksella, saunotaan, katsellaan lasten riemua pukin tuodessa lahjoja ja nautitaan kaikin tavoin olosta ilman kiirettä ja stressiä.

Tulkoon valkeus

Tänään on talvipäivän seisaus, eli päivä on lyhimmillään ja tästä lähtien päivä alkaa taas pidentymään. Suunta on oikea (vaikka ei olekaan vasen;). Kesän lämpöä ja vehreyttä kohti mennään. Eihän sitä vielä hetkeen aikaan huomaa, mutta jo kuukauden päästä kyllä saattaa havaita päivän pidentyneen. Upeeta, mahtavaa! Tästä on hyvä jatkaa. Nyt lähden Bemikselle oppimaan varastoinnin jaloa taitoa.

Rikkaita paapottu

Suurituloisimpia on viimeisten 15 vuoden ajan suosittu verotuksessa täysin kohtuuttomasti.
Vuoden 1993 verouudistuksen myötä pääomatuloja alettiin verottaa selvästi ansiotuloja kevyemmin. Verotaakka on sitä pienempi, mitä suurempi on pääomatulojen osuus kokonaistuloista,
Verotaakka siis riippuu tulojen koostumuksesta ja vielä siten, että eri veronmaksajilla on erilaiset mahdollisuudet vaikuttaa tulojensa koostumukseen. Vuonna 1990 pääomatulojen osuus oli 14 prosenttia ylimmän yhden prosentin tuloista ja vuonna 2000 se oli jo 54 prosenttia.
Tämän seurauksena tuloerot ovat kasvaneet 10–15 vuoden ajan selvästi verotussyistä, eikä tälle ikävälle kehitykselle ole sen kummemmin talouspoliittisia kuin yhteiskuntapoliittisiakaan perusteita.
Tuollaisiin tuloksiin on päätynyt Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomala teoksessaan ”Oikeudenmukainen verotus”. Hän myös ihmettelee, miten kukaan voi puolustaa tällaista epäreiluutta ja pitää kiireellisimpänä korjaustoimena osinkoverotuksen uudistamista. Kirjan kommentaattorina ollut professori Heikki Niskakangas oli asiasta samaa mieltä Tuomalan kanssa.
Vasemmistoliitossahan tällainen kehitys on nähty ja tiedetty ja sanottu julki jo monta kertaa aiemmin. Nyt sen saman sanoi julki kansantaloustieteen professori. Viherporvarihallitukseltamme lienee kuitenkin turha odottaa muutoksia tähän rikkaita paapovaan ja kansalaisia eriarvoistavaan linjaan. Muutokseen tarvitaan Vasemmistoliittoa.

Vihaan pakkasta

On käsittämätöntä miten joku voi väittää nauttivansa tällaisista pakkasista. Sellaisiakin kummallisuuksia välillä kuulee. Eivät moisia uskottelevat varmaankaan voi olla tosissaan, tai sitten heillä on taipumusta masokismiin. Tällaisessa säässä ei kertakaikkiaan ole mitään miellyttävää, ei siis mitään. Kyllähän sitä tarkenee kun oikein paljon pynttää vaatetta päälleen, mutta siltikin naama jäätyy. Eikä tuota vaatteiden ylenmääräistä pukemista voi mitenkään mukavaksi sanoa, olo on kankea kuin ryhävalaalla maalla. …tana, vihaan pakkasta! Ainoa positiivinen puoli tässä kurjuudessa on se, että luonto näyttää tosi kauniilta valkohuuruisine puineen.

Uskonkiihko

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen varoitteli eilen huolestuneena islamin leviämisen riskeistä, koska siihen näyttää hänen mukaansa liittyvän myös radikaaleja levittäytymispyrkimyksiä ja sharia-lain mukaan tulemista. Räsänen pitää myös vaarallisena, jos Suomeen pääsisi syntymään uskonnollinen tyhjiö, joka sitten voisi täyttyä radikaalin islamin negatiivisella vaikutuksella ja vaatii pitämään huolta omasta arvoperustasta ja kristillisestä kulttuuriperinnöstä. Yrittääköhän Räsänen lausumillaan ratsastaa pelolla kaikkea vierasta kohtaan persujen tapaan? Uskonnollista kiihkoilua esiintyy kaikkien uskontojen parissa, niin islamin, kristinuskon, juutalaisuuden kuin kaikkien muidenkin. Mikään uskonto ei ole siinä suhteessa toistaan pahempi tai parempi. Onko siis syytä pelätä islam-kiihkoilijoita sen enempää kuin kiihkokristittyjäkään? Vaikka se ei tähän päivään luulisi kuuluvankaan, niin kaikenlaiset menneisyyden haamut saavat puolestani innota uskonsa puolesta tarpeidensa mukaan, kunhan eivät yritä pakottaa muita elämään tavallaan.
Räsäsen lausunnoista myös paistaa taustalla merkillinen asenne, että oikeat arvot ja etiikka kuuluvat vain kristillisyyteen. Mikä oikeus kristityillä on omia moralismin vain itselleen? Uskonnotonkin voi toimia eettisesti oikein ja omata korkeat moraaliarvot. Räsäsen pelkäämä uskonnollinen tyhjiö ei muuttaisi mitään ainakaan negatiiviseen suuntaan ja jos joku pelkää tuollaisen tyhjiön syntyä, niin kannattaa kääntyä pappien puoleen ja kysyä miksi evankeliumit ei kiinnosta?

Puuhailua

Tässä on ollut pari puuhapitoista päivää. Eilen tuli yökylään kaksi pientä vintiötä että vanhempansa pääsivät pikkujouluihin. Heillekin virkistys ja irrottautuminen arjesta teki varmaan terää.
Aina se vaan hämmästyttää miten paljon virtaa noissa nassikoissa voikaan piisata. Jospa itselläkin olisi edes joskus moinen energialataus. On nuo pikkupojat mukavia, vaikka ei tällä ikää enää joka päivä jaksaisi askaroida nassikoiden kanssa.
Aamulla olimme pari tuntia vasuriporukalla Sointulan ostarin aulassa tarjoilemassa glögiä, pipareita ja Kansan Uutisten Viikkolehteä. Väkeä ei nyt ihan ruuhkaksi asti ollut, mutta tasaiseen tahtiin sai silti mukeja täyttää. Lehtiä olisi voinut olla enemmänkin, koska loppuivat kesken. Mukavaa jutustelua ihmisten kanssa ja toivon mukaan myös positiivinen mielikuva meistä kirkastui. Tilaisuus oli kaikkiaan ihan onnistunut. Tuollaisia pitää järjestää vastaisuudessa vähän tiuhempaan tahtiin. Vasurit taitavat olla ainoa porukka, joka kahvituksia järjestää muulloinkin kuin vaalien alla. Viikon päästä lauantaina ollaan sitten Koskikaran edessä. Toivottavasti silloin ei ole ihan hirmuinen pakkanen.

Yhteistyöstä

Aina välillä minulta kysytään mielipidettä yhteistyöstä demareiden kanssa. Lienee siis tarpeen valaista näkemyksiäni jollain lailla. Asia sinällään ei ole vaikea, mutta hankala selostaa.
Kun Vasemmistoliitolla ei vielä toistaiseksi ole kansan enemmistön tukea takanaan, niin yhteistyötä muiden ryhmien kanssa on pyrittävä harjoittamaan jos haluamme saada tuloksia aikaan. Luonnollisin yhteistyökumppani silloin voisi olla toinen vasemmistopuolue, jos demareita voidaan oikeasti pitää vasemmistopuolueena. Yhteistyötä ei tietenkään pidä tehdä millä ehdoilla hyvänsä. Yhteistyön pitää olla todellista, eli sellaista jossa myös me saamme ajatuksiamme läpi. Ei ole mitään järkeä roikkua demareiden helmoissa vain ”yhteistyön” vuoksi silloin kun se demareille sopii. Äänettömän yhtiömiehen rooliin ei kannata suostua. On myös asioita, joissa emme voi luopua periaatteistamme. Kaikista asioista ei voida tehdä kompromisseja. Jos niin tekisimme, niin silloinhan olemassaolomme oikeutus olisi kyseenalainen.
Mietittäessä yhteistyökumppaneita demarit luonnollisesti voisivat olla läheisimpiä, koska juuremme ovat yhteiset. Se ei kuitenkaan voi olla mikään automaatti, koska demareiden politiikka ja käytännön teot ovat usein osoittautuneet ristiriitaisiksi tavoitteidemme kanssa. On ollut perin vaikea löytää demareiden linjauksista mitään vasemmistolaisuuteen vivahtavaa silloin kun he ovat olleet hallituksessa. Nyt kun he ovat oppositiossa asia on toinen, mutta onko se todellista? Vasemmistoliitto teki aikanaan suuren virheen tukiessaan hallituksessa demareiden lipposlaista, porvarillista, talouspolitiikkaa. Sitä virhettä ei tule toistaa, eikä toisteta jos vähääkään siihen voin vaikuttaa. Puoluevaltuuston jäsenenä jotain sen eteen voin tehdä.
Yhteistyötä tulee tarkastella tapauskohtaisesti kaikkien ryhmien kanssa periaatteistamme kiinni pitäen. Tiivistetysti sanottakoon näin, että yhteistyö demareiden kanssa on toivottavaa silloin kun on tarkoitus tehdä vasemmistolaisia päätöksiä.
Taisi tulla aika sekava selostus, mutta sillehän ei voi mitään.

Kapitalismiin kyllästytty

Noin kuukausi sitten julkaistun BBC:n haastattelututkimuksen mukaan yhä useamman mielestä kapitalismi on tullut tiensä päähän ja tyytymättömyys markkinatalouteen on laajaa eri puolilla maailmaa. Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä yli 29 000 ihmistä 27 eri maassa. Vain 11 prosenttia vastanneista oli maailmaa ravistelleen finanssikriisin jälkeen sitä mieltä, että kapitalismi toimii järjestelmänä hyvin. Useimpien mielestä kapitalismi tarvitsee sääntelyä ja uudistuksia.
Kyselyyn vastanneista 23 prosenttia oli sitä mieltä, että markkinatalousjärjestelmä on kuolettavasti vinoutunut. Ranskassa tätä mieltä oli 43 prosenttia vastanneista, Meksikossa 38 prosenttia ja Brasiliassa 35 prosenttia. Nykyistä tasaisempaa tulonjakoa kannatti haastateltavien enemmistö 22 maassa. Lähes kaikkialla enemmistö vastanneista kannatti hallituksen tiukempaa puuttumista elinkeinoelämään.
Näyttäisi siis siltä, että kapitalismin todellinen olemus on kansalaisille valkenemassa ja että vasemmiston kritiikki on ollut perusteltua ja oikeaan osunutta. Tuo kansalaisten kriittisyys pitäisi saada kanavoitua ääninä vasemmistopuolueille, Suomessa Vasemmistoliitolle. Muutoin ei maamme ja maailman meno muutu.

Täysikuu

Täysikuu on kauniin näköinen ja valaiseekin synkeää yötä melkoisesti. Ihmekö siis, että siitä on laulujakin tehty runsain määrin. Joillekin täysikuu aiheuttaa myös nukkumisvaikeuksia. Aamutunteina pohdin asiaa ja päädyin teoriaan jolla univaikeuksia voitaneen selittää.
Fysiikan lakien mukaisesti kuu vetää puoleensa kaikkea mahdollista. Täydenkuun aikaan kuun vetovoima on suurimmillaan. Koska ihmisen pää on kehon korkeimmalla kohtaa, siis lähimpänä kuuta, kohdistuu kuun vetovoima siihen voimakkaammin kuin esimerkiksi varpaisiin. Siitä luonnollisestikin seuraa, että verta virtaa päähän normaalia enemmän ja nopeammin koska verta pumppaavan sydämen toimintaa auttaa kuun vetovoima. Kuu siis ikään kuin imee verta päähän. Runsaammasta verenkierrosta johtuen ihmisen pää on koko ajan rauhattomassa tilassa ylimääräisen veren tuoman energian johdosta, eikä tietenkään ihminen silloin kykene kunnolla nukkumaan.
Mietin myös ratkaisua tähän ongelmaan ja arvelisin, että tilannetta voidaan jonkin verran helpottaa asentamalla makuuhuoneen kattoon peili siten, että sen heijastava pinta osoittaa ylöspäin. Näin osa kuun vetovoimasäteistä heijastuu takaisin avaruuteen. Kannattaisikohan kokeilla?

Tätä mieltä

Aamu ja päivä meni Vasemmistoliiton piirikokouksessa Tampereella. Teimme perinteiseen tapaan hyviä päätöksiä. Toivottavasti ne myös toteutuvat. Piirin johto uudistui aika lailla. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Jouni Siren ja varapuheenjohtajiksi Vilho Ponkiniemi ja Veera Repo. Samalla puheenjohtajisto nuorentui melkoisesti Jounin ja Veeran myötä. Itse sain jatkopestin piiritoimikunnan jäsenenä ja koskilaisista Jari-Pekka Salmi tuli valituksi varajäseneksi. Piirikokous hyväksyi muutaman hyvän kannanoton. Emme kannata Pirkanmaan keskuspuhdistamohanketta, vaan haluamme sen hankkeen pysäyttämistä ja eri vaihtoehtojen avointa ja tasapuolista käsittelyä sekä talouden että ympäristön kannalta. Toisessa kannanotossa toteamme hallituksen elvytystoimet ja työllisyyden hoidon tehottomiksi. Työllisyyteen liittyen vaadimme Kuitu Finlandin uudelleen käynnistämiseksi todellisia toimia ja selvityksiä miksi puuttuvaa kolmen miljoonan rahoitusta ei hallitus halunnut järjestää. Kaivannon sairaalan lopettamisaikeet eivät saaneet ymmärrystä osakseen, vaan Vasemmistoliiton mielestä Kaivannon sairaalan jatko on turvattava.
Illalla on Valkeakosken Vasemmistoliiton toimitilojen avajaiset Koulukadulla iltapalan, juomien, musiikin ja mukavan jutustelun merkeissä. Menen paikalle ja yritän käyttäytyä tyylikkäästi. Eiköhän maailman asiat mene kohdalleen tänä iltana..

Ei starttaa

Kyllä se viimeistään nyt on selvää, että Kuitu ei enää käynnisty. Koko tämä vuosi on ollut melkoista jahkailua asian ympärillä. Pientä toivon poikasta on voinut elättää, mutta nyt kun Ruukki Group vetäytyi pois ostohankkeesta, niin optimistisimpienkaan ei enää kannata elätellä toiveita Kuidun käynnistymisen suhteen. Netin keskustelupalstoilla jotkut riemuitsevat tästä kertoen korkkaavansa kuohujuomapulloja nyt kun ”haisuli” on lopullisesti kiinni, paskanlevitys loppunut ja maailma pelastunut. Tuollainen yksisilmäinen hölmöys pistää vihaksi oikein todenteolla. Sitten kun nuo juhlijat krapulastaan selviävät, niin toivottavasti kertovat paljonko puhtaalla ilmalla saa kaupasta jauhelihaa tai monenko kuukauden asuntolainan lyhennykset sillä hoituvat. Sitä tietoa kaipaa monta sataa ihmistä Valkeakoskella. Vinkkejä uusista työpaikoista otetaan myös mieluusti vastaan.
Valtiovallan rooli tässä jää kyllä melkoisesti ihmetyttämään. Ei voi kuin hämmästellä miten on mahdollista, että parinsadan työpaikan, ja sen päälle vielä ehkä sadan välillisen työpaikan, luominen on lehtitietojen mukaan kolmesta miljoonasta kiinni. Vastuunsa tunteva hallitus olisi tuollaisen rahan kyllä löytänyt. Maan hallitusta ei ilmeisesti työllisyys ja ihmisten toimeentulo kiinnosta tippaakaan. Kamreeripuolue Kokoomus ajattelee taskulaskimella, Kepu pettää aina ja Vihreiden ymmärrys muusta kuin ilmastonmuutoksesta ja hiilijalanjäljestä on vähäistä olemattomampi. Voisiko siis tuollaiselta joukkiolta muuta odottaakaan?

Vasurivaihtoehto

Paavo Arhinmäki puhui viisaasti Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa Porissa. Paavo keskittyi puheessaan pitkälti talouteen ja piti tärkeänä esimerkin ottamista Euroopassa menestyneistä vasemmistopuolueista, joilla oli tarjota selkeä vaihtoehto nykypolitiikalle, porvareiden sokealle uskolle talouden täydellisen vapauttamisen ja valtion roolin minimoimisen autuudesta. Arhinmäki on oivaltanut, että talous- ja veropolitiikka on avainasemassa halutessamme tarjota jonkinlaisen vaihtoehdon nykymenolle. Muu on toisarvoista. Vasemmalla on jotenkin aina suhtauduttu väheksyen talouspolitiikkaan, vaikka juuri siihen meillä pitäisi olla painavaa sanottavaa. Markkinauskoinen uusliberalistinen politiikka on ajanut karille maailmanlaajuisesti. Me emme usko markkinoiden kykyyn järjestää asiat demokraattista päätöksentekoa paremmin. Me emme halua keinottelua kaikenkarvaisilla sijoitusinstrumenteilla ja veroparatiiseilla, emmekä elä illuusiossa loputtomasti kasvavasta pörssitaloudesta.
Vasemmistoliitto haluaa vaihtoehdon nykyiselle pankkijärjestelmälle. Me haluamme suomalaisen kansanpankin, joka on vapaa maksimaalisesta voitontavoittelusta ja joka palvelee meitä tavallisia kansalaisia, duunareita ja pienyrittäjiä. Päinvastoin kuin viherporvarihallitus, Vasemmistoliitto vaatii veroparatiisien laittamista kuriin ja valuutta- ja osakekeinottelun laittamista verolle ns. Tobinin veron käyttöönotolla. Nyt tarvitaan yleisestikin reilu ja oikeudenmukainen verouudistus, joka kaventaa tuloeroja ja lisää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassamme ja samalla vahvistaa veropohjaa. Sellainen on mahdollista rakentaa, jos vain halutaan. Kaikki tulot on laitettava samalle viivalle. Nykyisin verotus suosii kohtuuttomasti omistajia ja suurituloisia ja siihen on saatava muutos. Pääoma- ja osinkotulot pitää saada progressiivisen verotuksen piiriin ja myös varallisuutta pitää alkaa verottaa uudestaan. Verotus on vääristynyt myös kunnallisveron osalta. Kunnallisvero on tasavero, ja pääomatuloista sitä ei makseta lainkaan. Vaikka Paavo ei sitä sanonutkaan, niin myös kunnallisveron tulisi olla progressiivinen ja sitä tulisi maksaa kaikista tuloista.
Vasemmistoliitto tavoittelee työajan lyhentämistä niin, että ihmisten jaksaminen ja viihtyminen työelämässä paranee. Tätä kautta syntyy myös tehokkuutta, joka mahdollistaa työajan lyhentämisen ilman toimeentulon heikkenemistä. Toisaalla tarvitaan myös työajan pidentämistä niille, jotka tekevät niin lyhyttä työaikaa, että sillä ei elä. Tarvitaan siis myös minimityöaika. Työajan lyhentäminen voitaisiin tehdä lomia selvästi pidentämällä. Tämä voisi olla myös yrittäjäystävällinen tapa lyhentää työaikaa. Vasemmistoliitto haluaa tukea itsensä työllistäjiä ja pienyrittäjiä ja myös siksi haluamme saattaa vastuuseen esimerkiksi rakennusalalla toimivat vilunkiyritykset, jotka jättävät verot maksamatta ja maksavat törkeitä alipalkkoja. Olemme suomalaisen duunarin ja rehellisen yrittäjän asialla.
Arhinmäen ja minun mielipiteet ydinvoiman lisäämisen suhteen menevät pahasti ristiin. Paavo ei ydinvoimaa halua lisää, mutta minä pidän sitä tarpeellisena. Paavo ja puolue saa olla mitä mieltä tahtovat, mutta minä pidän pääni.
Tuota poikkeusta lukuun ottamatta Paavo todella puhui järkeä; ihan kuin itse olisin puhunut.
Tuossa edellä kirjoittamani oli pitkälti lainausta Paavon puheesta, mutta osin myös omia ajatuksiani. Olen ylpeä puheenjohtajastamme ja uskon, että hänen johdollaan me nousemme vielä korkealle kannatuksessa.
Hyvä Paavo. Talouspolitiikkaa ei saa antaa porvareiden yksinoikeudeksi. Kun talous- ja veropolitiikka on vasemmistolaista, niin silloin riittää rahaa myös kunnolliseen sosiaali-, terveys- ja koulupolitiikkaan. Todellinen oppositiojohtaja on Paavo Arhinmäki, eikä suinkaan Jutta Urpilainen, vaikka suurinta oppositiopuoluetta edustaakin. Ei myöskään Timo Soini kykene mihinkään todelliseen oppositiopolitiikkaan reppavista puheistaan huolimatta.

Tupakkaterroria

Taas ei oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Aamulehti kertoi, että Pirkkalan kunta on kieltänyt tupakoinnin taloyhtiön asukkaan hallinnassa olevalla pihalla. Kunta vetoaa terveyshaittaan, josta todisteeksi riittää se, että savukokeissa tupakansavu oli haistettavissa naapuriasunnossa. Kiellon laillisuus tultaneen mittaamaan oikeudessa. Aiemmin on omalla parvekkeellaan tupakoivia ahdisteltu ja viimeksi Helsinki on kieltänyt vuokratalon asukasta tupakoimasta parvekkeella tuhannen euron sakon uhalla.
Tämä leikki alkaa mennä jo kohtuuttomaksi. Kyllä asukkaalla pitää olla oikeus tupakoida niin halutessaan, asui sitten vuokralla tai omistamassaan asunnossa. Pitäisi riittää, että tupakoitsijat on ajettu ulos sauhuttelemaan. Nyt sitten sekin halutaan kieltää. Missä kohta saamme enää tupakoida? Olisiko selkeämpää kieltää tupakointi kokonaan? Eduskunta säätäköön kieltolain, jolla kielletään tupakan valmistus, myynti ja nauttiminen. Sen valvomiseksi tulee palkata vähintään 10 000 poliisia.
Veikkaanpa, että kohta on laitonta minunkin tupakoida takapihallani, koska se saattaa muutaman kymmenen metrin päässä asuvaa naapuriani häiritä. Veikkaan myös, että tupakoitsijoille pian määrätään pakolliseksi käyttää suuvettä hengityksen raikastamiseksi, ettei vain kukaan lähimmäinen kärsisi kadulla kulkiessa ohittaessaan saastaisen tupakoitsijan. Voisiko jo alkaa käyttämään enemmän järkeä ja vähemmän sokeaa kiihkoilua? Eivätkö nuo intoilijat huomaa miten naurettavaksi tämä tupakoinnin vastustus jo menee?
Mistä näitä kieltokiihkoilijoita oikein tulee?

Tanskan malliin

Tanskassa käydyissä kunnallisvaaleissa Vasemmistoliiton veljespuolue SF (Sosialistinen kansanpuolue) otti suurvoiton ja kaksinkertaisti kannatuksensa 14,5 prosenttiin. Tässä on meille suomalaisille mallia. Tämä kertoo ennen kaikkea siitä, että vasemmistolaisuus ei suinkaan ole mikään menneisyyden aate, vaan pikemminkin tulevaisuuden. Kyse lieneekin lähinnä siitä, osaammeko asiamme oikein kertoa äänestäjille ja osaammeko vakuuttaa olevamme aidosti sanojemme takana. Kyse ei Tanskassa ole mistään hetken kannatuksen heilahduksesta ylöspäin, vaan pitkäaikaisesta hyvästä työstä, oikeista teemoista ja ihmisten parissa olemisesta. Siitä kertoo myös kevään eurovaalien tulos 15,9%. Tanskan pääkaupungissa, Kööpenhaminassa, SF sai 22,2 prosentin kannatuksen. Milloin pääsemme Helsingissä tuollaisiin lukuihin?
SF on ilmeisesti onnistunut puhuttelemaan myös sellaisia äänestäjiä, jotka eivät ole kovin kiinnostuneita politiikasta. Juuri siinä joukossa saattaakin olla myös Vasemmistoliiton tulevan vaalivoiton tekijät. Tuollaiset esimerkit antavat toivoa myös meille tänne Suomeen. Me emme ole irrallaan Euroopasta, vaan ajan trendit kulkeutuvat myös meille aikanaan. Ei tietenkään itsestään, vaan oikeanlaisella työllä ja oikealla otteella. Mekin pääsemme samaan nousukiitoon piakkoin, kun vain osaamme toimia oikein. Meillä on kaikki eväät nousuun. Meillä on karismaattinen ja esiintymistaitoinen puheenjohtaja, erinomainen ohjelma ja tavoitteet, Vasemmistoliitto on uudistunut ja kasvot ovat nuorentuneet ja se kehitys edelleen jatkuu. Vaikka aina olenkin ollut taipuvainen optimismiin, niin nyt näen sen olevan myös realistista. Porvarivallan aika on kohta ohi. Miksi et tulisi mukaan tekemään muutosta? Ovet ovat avoimet, seinät leveällä ja katto korkealla.

Ilman nettiä

Lopultakin taas nettiyhteyteni toimivat. Nuo muutama päivä ilman pääsyä nettiin ja sähköpostiin tuntuivat melkoisen oudoilta. Oli kuin jotain oleellista elämästä olisi puuttunut, vaikka ihan hyvissä sielun ja ruumiin voimissa siitä huolimatta edelleen olen. Niin sitä näemmä oppii pitämään välttämättömänä sellaista, jonka vielä parikymmentä vuotta sitten ajatteli olevan vain mukava pikku ylellisyys ilman sen suurempaa käytännön merkitystä. Maailma muuttuu ja mieli sen mukana. Nyt kaikki taas toimii ja voin elää "normaalia" elämää.
Tuona katkosaikana oli joku anonyymi kommentoinut edellistä kirjoitustani. Selitys julkaisun viivästymiseen tuli siis tässä. Samaista kommentoijaa kiinnosti tietää vasureiden ja kommareiden ero. Vastaan lyhyesti, että oleellisin ero lienee suhtautumisessa demokratiaan.

Perisynti

Katselinpa tuossa hetki sitten Ruben Stillerin juontaman Pressiklubin, jossa oli tällä kertaa vieraana Paavo Arhinmäki. Paavo selvisi ihan hienosti Rubenin hetkittäin jopa epä-älyllisestä provosoinnista. Itseäni jäi kuitenkin häiritsemään se, että yhä edelleen halutaan kaivella stasi-juttuja, neuvostokommunismia, rähmällään oloa itään ja muuta vastaavaa. Noita ”syntejä” kai vasurit saavat kantaa hamaan tulevaisuuteen saakka, vaikka meillä ei niihin mitään todellista yhteyttä olekaan. Vasemmistoliitto on eri asia kuin kommunistit. Kommunistit ovat omassa puolueessaan ja vasemmistolaiset Vasemmistoliitossa. Ei meillä ole myöskään mitään häpeämistä edeltäjämme SKDL:n perinteessä. Se on kunniakas ja voimme olla ylpeitä oltuamme edelläkävijänä rakentamassa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, jota siis nykyään porvarit ovat tuhoamassa.
Pidän Stilleriä suhteellisen älykkäänä, joten ilmeisesti on niin, että vasemmistoliitosta ei voida nostaa esiin mitään negatiivista kaivelematta noita vuosikymmenten takaisia juttuja yhä edelleen. Montakohan polvirukousta Brysselin suuntaan pitää vasureiden suorittaa päästäksemme tuosta perisynnistä? Ikävää tässä on se, että monilla äänestäjillä on juuri tuollaisia kummallisia käsityksiä vasureista. Kiitos Stillerin ja koko valtamedian.

Thatcherismia

Ei voi mitenkään yllättyä Suomen johtaviin kapitalisteihin lukeutuvan Björn Wahlroosin halusta ”vauhdittaa” Suomen nousua Thatcherin opeilla. Wahlroosin mielestä valtion varallisuuden myyminen on varteenotettava vaihtoehto nykyisessä taloustilanteessa. Margaret Thatcher 80-luvun alussa Britanniassa laski radikaalisti veroja ja myi julkista varallisuutta. Tuon yltiöliberaalin markkinauskoisen talouspolitiikan seuraukset olivat aika surkeaa katseltavaa tavallisen kansan kannalta. Köyhyys lisääntyi ja tuloerot kasvoivat. Ihmisiä jätettiin oman onnensa nojaan ilman yhteiskunnan tukea. Valtion varallisuuden myynti tuo toki hetkeksi valtiolle tuloja, mutta ne tulot eivät pitkään lämmitä. Jos valtiolla ei ole tuloja, jää vaihtoehdoksi menojen leikkaukset. Ne leikkaukset tarkoittavat esimerkiksi huonompia terveyspalveluja. Viisaampaa on pitää valtion omistuksessa tuottavia yrityksiä, jolloin ei tarvitse kerätä veroina vastaavia tuloja. Vaikka se kliseeltä kuulostaakin, niin ei kannata myydä lypsävää lehmää. Ymmärrän kyllä Wahlroosin halun pistää lihoiksi kaikki mahdollinen valtion omistus ja päästä kavereineen tekemään bisnestä kaikesta mahdollisesta. Sehän on luonnollista noille saalistajille, mutta yhteiskunnalle se ei ole eduksi.

Olutsyöpä

Globaali tietoisuus terveydestä etenee huimin askelin kohti täydellisyyttä alalleen epäitsekkäästi uhrautuvien tutkijoiden ansiosta. Pian varmaan elämme kaikki terveinä pitkän ja tylsän elämän.
Maailman terveysjärjestö nosti alkoholin sisältämän asetaldehydin syöpävaarallisten aineiden ykkösluokkaan, samaan kategoriaan esimerkiksi asbestin kanssa. Kohta ei enää sovi juoda viinaa, jos haluaa välttää syövän. Saattaahan se noin olla tutkijoiden niin sanoessa, mutta entä sitten? Luuleeko joku tosissaan, että kaikki alkavat tuon tiedon saatuaan elämänsä hukanneiksi raittiiksi itujensyöjiksi? Pitäisikö alkoholin valmistaminen, kauppa ja käyttö kieltää, kuten asbestinkin kohdalla? Ovatko tutkijat kammioidensa yksinäisyydessä taas keksineet jotain todellisuudesta irrallaan olevaa näennäisfaktaa? EU-lainsäädännön mukaan terveydelle vaarallisia elintarvikkeita ei saisi valmistaa tai markkinoida. Onko siis odotettavissa, että joku tiukkapipoinen elämästä vieraantunut EU-kansalainen nostaa kanteen ja vaatii valmistajilta korvausta siitä, että ne ovat myyneet laitonta tuotetta? Tämähän menee ihan ameriikan malliin.
Eilen oli ammattiosaston kokous Waltikassa ja siellä oli myynnissä tuota syöpää aiheuttavaa myrkkyä. Onneksi en sitä nauttinut kuin muutaman oluen verran. Syöpäriskini jäi sillä erää melko vähäiseksi. Sanokoot terveysfasistit mitä hyvänsä, niin tänään taidan tuota riskiä kasvattaa muutamalla kossulla ja tupakoimalla useita savukkeita.

Mätkykiukuttelua

Taas on se aika vuodesta kun etenkin julkkikset lehdissä kiukuttelevat saamistaan veromätkyistä. Eilen asialla oli Iltalehdessä showtanssija Johanna Tukiainen. Arvon tähtösen mielestä verotus on laillista varastamista ja hänen mätkynsä perustuvat lähinnä verokarhun laskemaan julkisuuslisään. Voi poloista! Onhan se ikävää kun tienesteistään joutuu rahvaan tapaan verojakin maksamaan. Jälkiveroilta on varsin yksinkertaista välttyä maksamalla ansioistaan ajoissa riittävästi veroa. Itse olen aina tehnyt niin, enkä vielä koskaan ole joutunut jälkiveroja maksamaan. Ymmärrän kyllä, että taiteilijoiden ansiot eivät ole yhtä säännöllisiä kuin tavallista työtä tekevillä, vaan ne saattavat vaihdella suurestikin. Siltikään ei pitäisi olla ylivoimaisen vaikeaa ennakoida tulevia ansioita edes kuukauden verran eteenpäin ja maksaa ajoissa veroja tarvittava määrä. Eiköhän esiintymiset ja niistä maksettavat palkkiot nyt kuitenkin sovita hyvissä ajoin etukäteen. Naurettavaa kuvitella, että veroilta voisi välttyä jättämällä ne ennakkoon maksamatta. Siitä seuraa vain mätkyjä. Kaikkien meidän on kannettava vastuumme yhteiskunnasta verojen muodossa, se ei ole varastamista. Kokonaan toinen asia onkin sitten verotuksen oikeudenmukainen kohdistuminen eri tuloluokkiin ja tulolajeihin.

Aloitteeni toteutuu

Vuonna 2004 tein valtuustoaloitteen, jossa ehdotin kaupunginhallituksen ja kaikkien lautakuntien pöytäkirjoihin merkittäväksi äänestystuloksen lisäksi myös sen, miten kukin oli äänestänyt. Silloin asia ei saanut muilta ryhmiltä riittävää ymmärrystä toteutuakseen. Viisi vuotta myöhemmin, eli tänä syksynä asiasta tekivät perussuomalaiset samansisältöisen aloitteen. Aloite oli eilen kaupunginhallituksen käsittelyssä ja tällä kertaa näyttää siltä, että aloite toteutuu. Hallitus äänesti asiasta ja vain hallituksen puheenjohtaja oli esittelijän ehdotuksen kannalla muiden kannattaessa aloitteessa esitettyä menettelytapaa. Uskoisin aloitteen saavan myös valtuuston siunauksen parin viikon päästä. Näin ne vasureiden ajatukset etenevät, kunhan riittävästi aikaa kuluu ja esitys tulee muualta kuin vasemmalta. Olemme ilmeisesti viisi vuotta aikaamme edellä, koska ajatuksemme näyttävän vaativan oman aikansa ennen kuin muissa ryhmissä niitä ymmärretään. Parempi toki viiveellä kuin ei milloinkaan, pääasia että aloite toteutuu. On hyvä, että kansalaiset saavat vastaisuudessa tietoa edustajiensa äänestyskäyttäytymisestä suoraan pöytäkirjoista, ettei tietoa tarvitse onkia toreilta ja turuilta. Se kuuluu avoimen yhteiskunnan periaatteisiin ja ne periaatteet ovat vasureiden sydäntä lähellä.

Kuitu käymään heti

Tämän päivän Aamulehden juttu ei anna kovin positiivista kuvaa Kuitu Finlandin uudelleen käynnistämisen mahdollisuuksista. Näyttää siltä, että valtiovallan taholta ei löydy riittävää ymmärrystä asian vakavuudelle. Ei ilmeisestikään ymmärretä kokonaisuutta, edes euroissa mitattuna. Valtiovallan hyppysissä olevat Finnvera ja Suomen Teollisuussijoitus voisivat halutessaan puuttuvan muutaman miljoonan lainoituksen järjestää, ja siinä asiassa ministeri Pekkarisen ymmärrys ja tahto lienevät avainasemassa. Lehtitietojen mukaan eniten arveluttaa ympäristökysymykset. Paikkakunnan tulevaisuus ja ihmisten toimeentulo näyttäisi olevan vähemmän merkityksellisiä. Tehdasalueen maaperä ja ympäristö on saastunut ja sen puhdistuskustannukset lienevät useiden kymmenien miljoonien luokkaa. Tuo ongelma on kuitenkin olemassa riippumatta siitä, käykö tehdas vai ei. Ongelman poistaminen olisi yhteiskunnalle halvempaa tehtaan käydessä. Silloin kustannuksista vastaisi tehdas. Jos tehdas ei käy, kustannukset lankeavat joko kaupungille tai valtiolle.
Reilun vuoden kuluttua on vaarana, että suuri joukko entisiä Kuidun duunareita putoaa pois ansiosidonnaiselta päivärahalta. Se tarkoittaa heille henkilökohtaista katastrofia esim. asunnon pakkomyynnin muodossa. Turhaa omantunnon silittelyä on puhua korvaavien työpaikkojen tulosta. Korvaavaa työtä nyt ei vain yksinkertaisesti ole, eikä näillä näkymin ole tulossakaan. Se tarkoittaa kaupungille vielä entuudestaan pienenevää verokertymää ja säästökuuria. Jos käy niin, että valtiovallan taholta ei puuttuvaa paria miljoonaa löydy, niin voisiko se löytyä kaupungilta? Jos kaupunki tarvittavan summan lainaisi, niin Kuitu lähtisi käymään ja parisataa ihmistä työllistyisi. Kuitu maksaisi lainan takaisin ja työllistyneet maksaisivat enemmän veroja kaupungille. Riskeistä huolimatta tuo tuntuisi minusta järkevältä sijoitukselta, kun vaihtoehtona on pienenevät verotulot, vähenevä asukasmäärä, kasvavat toimeentulotukimenot ja mahdolliset jättimäiset ympäristön puhdistuskustannukset. Päätös tuosta pitäisi tehdä pian. Talvi tulee ja aika loppuu. Nyt tarvitaan rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta.

BB-nerot

Olihan tämä nyt toki yleisesti tiedossakin, että Big Brother- taloon pyrkijät ja päässeet eivät ole ainakaan niitä ihan Mensan jäseniksi kelpaavia. Taas kerran tuo jo entuudestaankin vankka näkemykseni sai vahvistuksen, kun BB-kilpailija Kätlin loihe lausumaan, että ”Filippiinit sijaitsee jossain kylmässä, ehkä Grönlannissa". Tuo järjen jättiläinen arveli myöskin, että ”asukkaita Filippiineillä on varmaan vähemmän kuin Suomessa". Eihän tuollaisten lausumien toki pitäisi yllättää, koska eihän kukaan täysjärkinen BB-taloon edes pyri. Turha siksi kai on odottaakaan kilpailijoilta suurta sivistystä, mutta edes vähäisiä perustietoja maailmasta olisin uskonut löytyvän. Mitähän heidän päässään oikein liikkuu? Biletys? Seiskan etusivu? Ei mitään? Ameriikassahan tällainen tietämättömyys on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, mutta että täällä sivistysvaltio Suomessakin.
Koulutoimen olisi nyt kyllä syytä vakavasti pohtia, mikä on mennyt pieleen opetuksen perille menossa.

Oikeaan suuntaan, vasemmalle

Aiemmin olen usein arvostellut demareiden edesottamuksia, mutta nyt on pakko vaihteeksi kehua heitä. Näyttää siltä, että demareilta löytyy ihan järkeviä, jopa vasemmistolaisuuteen vivahtavia ajatuksia. Voi tietysti olla, että se johtuu vain oppositioasemasta.
Demarit haluavat nostaa pääomaveron 30 prosenttiin, jolla saataisiin valtion kassaan noin sata miljoonaa euroa lisää verotuloja. Kannatan lämpimästi tuota ajatusta. Valtio tarvitsee lisää tuloja edes jonkinlaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon. On myös oikeudenmukaisuus- ja tasa-arvokysymys miten eri tulolajeja kohdellaan verotuksessa. Ei saa olla niin, että jo entuudestaan hyväosaisia pääomatulojen saajia paapotaan kepeällä verotuksella työllään elävien kustannuksella. Meillä ei ole varaa vapaamatkustajiin ja siksi kaikkia tuloja tulisi kohdella samoin perustein, progressiivisesti, kuten työtulojakin.
Olisi myös syytä palauttaa varallisuusvero. Sillä saisimme kerrytettyä valtiolle vähintään toiset sata miljoonaa. Jo riittää hyväosaisten hyysääminen. Köyhienkin olisi jo aika saada jotain.

Oppia Saksasta

Suomessa voitaisiin ottaa oppia saksalaisen autonvalmistajan BMW:n aikeista kytkeä johtajiensa palkat duunareiden palkkoihin. Tavoitteena on se, ettei johtajien ja työntekijöiden palkkaero kasva entisestään, vaan palkkojen suhde säilyy nykyisellään. Kokoonpanolinjalla työskentelevä BMW:n duunari tienaa keskimäärin 40 000 euroa vuodessa ja johtoryhmän jäsen saa noin miljoona euroa vuodessa. On sitä siinäkin jo palkkaeroa kerrakseen, eikä sitä ole syytä ainakaan enempää kasvattaa. En jaksa uskoa, että kukaan johtaja voi olla 25 kertaa älykkäämpi, osaavampi tai muuten vain korvaamattomampi työntekijään verrattuna. Ei ole pelkkä fraasi, että yrityksen tulosta eivät tee johtajat vaan työntekijät.
Hieno signaali Saksanmaalta pohjatonta ahneutta vastaan. Milloinkohan kuulemme vastaavista aikeista Fortumin, Nokian, UPM:n, StoraEnson tai muiden suurten firmojen tahoilta?

Kasvusuunta

Syyskuun tilaston mukaan Valkeakosken työttömyysaste on 15,1%, Pirkanmaan huonoin. Mitään yllättävää tuossa ei ole kun muistaa Kuidun konkurssin, UPM:n tylyt ratkaisut ja muut reaalikapitalismin tarjoamat ikävät uutiset. En yllättyne myöskään siitä, että lähitulevaisuudessa kaupunkimme työttömyys tullee kohoamaan lähelle 20 prosenttia. Siinä vaiheessa kaupungin taloutta joudutaan miettimään oikein todella tarkkaan, kun jo nykyisinkin on rahan riittämisessä riittämiin vaikeuksia. Aivan oma lukunsa on se, mitä työttömyys merkitsee työttömille itselleen ja heidän perheilleen tulojen pudotessa rajusti. Nyt kuitenkin mietin asiaa koko kaupungin kannalta.
Tulevaisuudessa, jos ja kun viidennes kaupungin työväestöstä on työttömänä, niin se tarkoittaa melkoisen isoa pudotusta verotuloihin. Vielä suurempi verotulojen pudotus on odotettavissa silloin, kun työttömiä alkaa joukkomitassa putoilemaan pois ansiosidonnaiselta päivärahalta. Jo nyt maksamme valtiolle pyöreästi puoli miljoonaa euroa vuodessa siksi, että ihmisiä on pudonnut pois ansiosidonnaiselta päivärahalta. Mikä se summa tuleekaan olemaan tulevaisuudessa, jos ei mitään tehdä? Lisäksi toimeentulotukimenot ovat kasvaneet rajusti, ja kasvanevat jatkossakin. Nyt olisi taloudellisesti järkevää panostaa siihen, että ihmiset pysyisivät ansiosidonnaisen päivärahan piirissä. Se tarkoittaa reilua lisäämistä kaupungin työllistämien henkilöiden määrään. Monen päättäjän mielestä se kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta enpä sen tilalle ole kuullut heidän unelmia ja toivoa kummempia keinoja tarjoavan. Vaikka kuulostaakin fraasilta, niin satsaus tähän päivään voi olla huomisen säästöä. Unelma- ja Toivo-päättäjät ovat tuon fraasin kyllä hyvin omaksuneet puheidensa sisällöksi, mutta käytännön sovellukset antavat vielä odottaa itseään. Toivottavasti ei enää kauaa, koska aika voi loppua kesken.

Nollamuisti

Poliitikkojen ja kansanedustajien maine kansalaisten mielikuvissa ei ole niitä kaikkein parhaimpia, enkä sitä ihmettele katsellessani joidenkin kansanedustajien tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Kansanedustaja Pertti Salovaara sai kuulla Iltalehdeltä olevansa eduskunnan lakivaliokunnan jäsen kuuluttuaan kuukauden verran kyseiseen valiokuntaan. Valiokunnan kokouksiin hän ei tietenkään osallistunut. Voi rähmä! Miten tuo voi olla mahdollista? Itse olen pienen ikäni touhunnut kaikenlaisissa luottamustehtävissä, mutta koskaan minulle ei ole ollut epäselvää mihin kuulun. Kokouksiinkin olen kohtalaisen ahkerasti osallistunut. Väistämättä tuleekin mieleen kysymys miten vakavasti arvon kansanedustaja suhtautuu toimeensa ja että onko eduskunta oikea paikka Salovaaralle? Tuollaisella teinimäisellä touhulla hän pilaa muidenkin maineen. Useimmat kansanedustajat sentään suhtautuvat varsin vakavasti työhönsä. Nyt sitten äänestäjät mollaavat kaikkia poliitikkoja, kun ensin ovat valinneet edustajikseen kaikenlaisia mukavia tyyppejä ja miellyttäviä radioääniä. Kyllä suurimman vastuun kantajiksi moisista mokista kuuluvat äänestäjät itse, hehän valinnat tekevät. Virhevalinnoista voisi toki oppiakin, ettei sitten tarvitsisi katua.

Kielitaitoa tarvitaan

Hetken jo epäilin, ettei työministeri Sinnemäellä ole juuri mitään näkemyksiä työllisyyden hoidon ongelmista tai ylipäätään työelämästä. Olin väärässä. Ministeri on saanut ahaa-elämyksen ja päätynyt toteamaan, että ulkomaisilta työntekijöiltä vaaditaan liian hyvää suomen kielen taitoa. Sinnemäen mukaan suomalaisyritysten ja julkisen sektorin pitäisi hyväksyä se, että ihmiset voivat työskennellä Suomessa, vaikka he eivät osaisi suomea eivätkä ruotsia. Ministerin mielestä englannin ja omaan työhön liittyvän sanaston pitäisi riittää, ulkomaalaisten opiskelijoiden mahdollisuuksia harjoittelupaikkoihin pitäisi parantaa ja helpottaa ulkomaalaisten työntekijöiden puolisoiden ja perheiden asettumista Suomeen.
Vaikka olenkin tottunut siihen, ettei noilta norsunluutorneissa eläviltä ministereiltämme mitään arkitodellisuuteen järjellisesti kytkeytyviä aivoituksia julkisuuteen ilmaannukaan, niin kyllä tuo viherministerin näkemys kielitaidon tarpeellisuudesta tuntuu vähintäänkin eksoottiselta.
Mielestäni etenkin palveluammateissa ja hoitoalalla hyvä suomen kielen taito on ehdoton välttämättömyys. Jos sellaista ei ole, on vaarana sattua vakaviakin vahinkoja. Myös teollisuudessa ja tuotannollisessa toiminnassa yleensäkin on kielitaidottoman vaikea työskennellä täysipainoisesti, turvallisesti ja vahinkoja aiheuttamatta. On typerää olettaa ja kohtuutonta vaatia, että suomalaiset duunarit ja tänne töihin tulevat ulkolaiset osaisivat englantia niin hyvin, että pärjäisivät sillä keskenään. Maassa maan tavalla ja maan kielellä. Itse en voisi kuvitellakaan työskenteleväni ulkomailla ilman riittävää kielitaitoa. Ministerin olisikin syytä edes hivenen tutustua elävään elämään ja arkeen työpaikoilla. Sinänsä on positiivista, että ministerillä on ajatuksia. Toivonkin Sinnemäen myös jatkossa saavan ahaa-elämyksiä ja huolestuvan myös suomalaisten duunareiden työ- ja harjoittelupaikoista ja toimeentulosta.

Järkeäkin löytyy

Ilahduttavaa havaita, että järkeäkin osataan vielä Valkeakoskella käyttää. Sosiaali- ja terveyslautakunta päätti tiistaina, että kaupunki vastaa muistioireisten päiväkeskustoiminnasta itse eikä anna sitä kilpailutuksessa halvimman tarjouksen esittäneelle Barona Hoiva Oy:lle. Ratkaisuun päädyttiin koska uusien laskelmien mukaan oli osoitettavissa, että kaupunki pystyy järjestämään palvelun yhtä edullisesti ja ennen kaikkea laadukkaammin. Olen tuosta viisaasta päätöksestä iloinen. En kaipaa palvelumarkkinoille mitään halpahalliketjuja rahastamaan.
Ajan henki on kilpailutususkovainen. Sitä vaatii EU-lainsäädäntö ja sen mukaisesti toimii Suomenkin lainsäädäntö. Onneksi vielä saamme itse määrätä kilpailutusehdot. Pitäisi vain osata kilpailuttaa oikeilla kriteereillä ja se taito on vielä pahasti hakusessa. Nyt noissa tarjouspyynnön painotuksissa oltiin pahasti metsässä korostettaessa hintaa 80 prosentin osuudella ja laatua vain 20 prosentin osuudella. Painotusten olisi pitänyt olla täsmälleen päinvastoin. Lapsikin ymmärtää, että halvalla saa halpaa tavaraa. Vallitsevan porvarillisen ideologian sokaisemana unohdetaan se, että kunta voi tarjota palveluita kokonaistaloudellisesti edullisesti. Kunnan ei tarvitse tavoitella voittoa, mutta yritysten tarkoitus on nimenomaan tuloksen tekeminen.
Toinen huomion arvoinen asia on Barona Hoiva Oy:n luonne vuokratyöfirmana. Tuollaiset firmathan eivät mitenkään pysty takaamaan palvelun jatkuvaa hyvää tasoa. Tuolla firmalla ei ole kokemusta nyt kyseessä olevasta toiminnasta. Vuokrafirmat yleisesti ovat tunnettuja siitä, että työsuhteet ovat äärimmäisen lyhyitä. Työsuhdeturvaa ei käytännössä ole, koska vuokrafirma voi olla osoittamatta seuraavalle päivälle työtä. Oletettavaa on, että henkilökunta tulee vaihtumaan tiuhaan tahtiin. Ja kun kilpailutetaan määräajoin, niin todennäköisesti myös koko firma vaihtuu usein. Kyseiset firmat, kylläkin laillisesti, kiertävät tiettyjä työnantajavastuita vaihtamalla ihmisiään paikasta toiseen ja maksavat vain pienintä mahdollista palkkaa. Rehellisiä yrittäjiä kunnioitan, mutta vuokratyöfirmoille ei minulta heru minkäänlaista sympatiaa.
Kolmas huomionarvoinen seikka on se, että kilpailutustilanteessa joku suuri yritys voi helposti tehdä vaikka tappiollisenkin tarjouksen saadakseen sopimuksen ja markkinat itselleen. Sopimuksen teon jälkeen hintaa voidaan ”tarkistaa”. Kun kunta on palvelun tuottamisen ulkopuoliselle luovuttanut, niin sen jälkeen on huomattavan vaikeaa ottaa sitä takaisin kunnan itse hoidettavaksi. Se onnistuu kyllä, mutta kalliiksi se tulee. Pikkusormen jälkeen menee helposti koko käsi..
Kunnilla itsellään on erinomaiset keinot tarjota laadukasta ja kustannustehokasta vanhustenhoitoa, jos vain on tahtoa. Sitä tahtoa on kyllä vasureilla ja toivottavasti myös muillakin riittää rohkeutta toimia ulkoistususkosta vapaasti ja viisaasti. Näin nyt näytti lautakunta tällä kertaa toimineen, muutamaa porvaria lukuun ottamatta. Viisaasti toimittu.

Loma

Onpa mukavaa, kun on pitkästä aikaa kokonainen viikko lomaa. Tästä nauttii koko keho ja ennen kaikkea sielu. Koko kesä meni työharjoittelussa ja syyskuussa menin taas takaisin koulun penkille opiskelemaan varastoinnin ja logistiikan syvimpiä salaisuuksia. Viikonloppua pidempiä vapaita ei ole ollut, vaikka etenkin kesällä lomaa olisin kaivannut. Jospa sitten ensi kesänä, tai seuraavana.. Nyt minulla on siis viikko lomaa, jos tätäkään nyt täysin lomana voi pitää, kun on kaikenlaisia kokouksia, menoja ja miettimisiä. Huomenna lähden kuitenkin opiskelutoverin kanssa käymään Tallinnassa rentoutumassa. Ja sen jälkeen lepäilen matkaväsymyksen pois. Koska olen lomalla, niin on sopimatonta kirjoittaa mistään tämän tärkeämmistä asioista.

Koostumus

Vasemmistoliittoa luonnehditaan aina toisinaan ukkokerhoksi ja auringonlaskun puolueeksi. Niin teki myöskin eräs aiemman blogikirjoitukseni kommentoija, joka kehotti katsomaan eduskuntaryhmää ja ihmetteli missä ovat nuoret ja naiset. Jäin tuota asiaa miettimään.
Selvää on, että vastustajamme haluavat pitää yllä tällaista mielikuvaa. Täysin todenmukainen se ei kuitenkaan ole. Eduskuntaryhmän kokoonpano on todellakin melkoisen miesvoittoinen, eikä nuoriakaan siinä montaa ole. Tuollainen tulos on kuitenkin vain ja ainoastaan äänestäjien käsissä, naiset ja nuoret eivät ole saaneet riittävästi ääniä päästäkseen läpi. Vasemmistoliitto on kuitenkin tehnyt voitavansa asettaessaan ehdokkaita tasapuolisesti sukupuolen ja ikäjakauman suhteen.
Puolueen johtoelimissä sukupuolijakauma on tasan, eikä ikäjakaumakaan ole vinoutunut. Puolueen puheenjohtajistoa ei runsaalla mielikuvituksellakaan voi väittää ukkoutuneeksi, ei myöskään puoluehallitusta. Tutkin vielä uteliaisuuttani tarkemmin puoluevaltuuston kokoonpanon. Puoluevaltuustossa on 28 miestä ja 27 naista, joista 7 on alle 30-vuotiaita, alle 40-vuotiaita on 17 ja alle 50-vuotiaita 27. Ei tuollainen jakauma poikkea muista puolueista ainakaan negatiivisesti.
Pitää myös muistaa, että maamme väestöstä jatkuvasti kasvava osa on eläkeikäisiä. Pitäisikö heidät sysätä syrjään kaikesta toiminnasta? Ei liene myöskään missään todistettu, että kaikki viisaus on nuorissa ja naisissa. Vanhempi mieskin saattaa osata ajatella ihan järkevästi ja ajaa myös nuorten etuja.
Jäsenistön ikä- ja sukupuolijakaumasta minulla ei ole tarkkaa tietoa, jonkinlainen näppituntuma kylläkin. Arvelisin jäsenistön olevan suurelta osin keski-ikäistä tai vanhempaa ja toisaalta mukana on kohtuullisen suuri joukko nuorta väkeä. Sen sijaan 30-40-vuotiaita on harmittavan vähän, etenkin miehiä. Jäsenistön ikärakenne on hyvää vauhtia nuorentumassa ja se takaa puolueen tulevaisuuden. Vasemmistonuorten jäsenmäärä kasvaa koko ajan huimaa vauhtia ja varmasti osa heistä siirtyy puolueenkin jäseniksi. Auringonlaskusta ei tietoakaan, pikemminkin aamunsarastuksesta.
Tilanne vaihtelee paikkakunnittain melkoisesti. Meillä täällä Valkeakoskella jäseniä on ensinnäkin naurettavan vähän ja nekin vähät ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta keski-ikäisiä tai vanhempia. Koskin tilanne on sikäli outo, että kun vaaleissa saamme suunnilleen 1500 ääntä, niin voisi ajatella jäseniä olevan tuosta määrästä noin 10 prosenttia, eli 150. Aktiivitoimijoita on kuitenkin vain muutama kymmenen. Se ei voi olla näkymättä toiminnassa ja tuloksissa. Tulkaa nyt ihmeessä arvoisat kannattajamme mukaan joukkoomme, liittykää jäseniksi järjestämään mieleistänne toimintaa. Ei nämä hommat itsestään hoidu, tarvitaan tekijöitä. Pienilläkin asioilla voi vaikuttaa. Tulkaa mukaan.

Kouluverkkosuunnitelma

Mansikkapaikkamme perinteisiin kuuluu loputon kinastelu kouluverkosta. Kaikkia perinteitä ei kylläkään kannattaisi vaalia, kuten ei tätäkään. Perinnetietous nosti taas päätään, kun nyt pitää hirmuisella kiireellä lähettää valtiovallalle kouluverkkosuunnitelma saadaksemme tukieuroja. Tuota suunnitelmaa oltaisiin voitu rakennella jo aiemmin, koska oli varmaan tiedossa, että sellainen pitää saada aikaan. Onko kiire tarkoituksellista, vai mikä mättää? Olisikohan Kokoomus taas taktikoinnillaan ja jarruttamisellaan saanut aikaan tuon kiireen?
Lautakunnassa esillä ollut ehdotus on ristiriidassa kaupunginhallituksen toukokuisen linjauksen kanssa, jonka mukaan eletään nykyisellä kouluverkolla vuoteen 2016 asti. Lautakunnalle tarjoillussa ehdotuksessa Leppälää ja Haukilaa oltaisiin yhdistämässä, Sointulaa lakkauttamassa ja Rauhalan ja Tarttilan kouluja yhdistämässä. Ristiriita on ilmeinen. En voi hyväksyä tuollaisia suunnitelmia. Remontoidaan Leppälä ja Sointula, eletään rauhassa vuoteen 2016 ja tarkastellaan silloin tilannetta uudelleen. Asia jäi lautakunnassa pöydälle ja miettimisaikaa tuli siten pari viikkoa lisää.

Salaattiriski

Tämä on surullinen uutinen kaikille terveellisestä ruoasta intoileville kasvisfasisteille, mutta ilahduttaa normaalia lihasta pitävää tervettä miestä. Amerikkalaisen selvityksen mukaan lehtisalaatti on riskialttein ruoka. Selvityksen mukaan vihreät salaatit, idut sekä marjat kantavat terveellisten ainesosiensa lisäksi mukanaan myös todennäköisimmin torjunta-aineita, haitallisia bakteereja ja voivat levittää tarttuvia tauteja.
Vaikka terveellisyydestä paasaajat saattavat ollakin osittain oikeassa, niin asetan makunautinnon kuitenkin etusijalle. Jos en pidä salaatista, niin en sitä silloin syö, sanoivat kaikenkarvaiset ituidealistit mitä hyvänsä. Toisinaan tuo loputon valistus on tuntunut aika kyllästyttävältä, varsinkin kun noille valistajille ruoan maku on kai lähinnä mitätön sivuseikka.
Nyt onneksi voin hyvällä omallatunnolla jättää vihermassan kaneille ja nauttia hyvästä ruoasta.

Arkkuja odotellessa

Suomalaiset sotilaat olivat taas iskun kohteena Afganistanissa. Puolustusvoimien mukaan Afganistanissa on tehty tämän vuoden aikana suomalaisjoukkoja vastaan noin kymmenen iskua. Aiemmissa iskuissa ei ole loukkaantunut ketään, mutta on vain ajan kysymys milloin, ja kuinka monen, suomalaisen sotilaan paluumatka kotimaahan tapahtuu arkussa.
Olen ymmärtänyt rauhanturvatoiminnan niin, että taistelevat osapuolet eivät ole rauhanturvaajille vihollisia, vaan tarkoitus on olla kummankin osapuolen hyväksymänä puolueettomana tarkkailijana osapuolten välissä. Afganistanissa tilanne ei ole tällainen ja siksi sotilaitamme myös tulitetaan. Suomi on leimaantunut sodan osapuoleksi.
Pidän perinteistä rauhanturvatoimintaa hyvänä ja kannatettavana. Aiemmat osallistumiset YK:n rauhanturvatoimiin ovat tuoneet maallemme positiivista mainetta rehtinä ja puolueettomana maana. Mukanaolo Afganistanin seikkailussa pilaa tuota mainetta ja on kaukana perinteisestä rauhanturvaamisesta. Suomen tulee pikaisesti vetäytyä pois Afganistanista. Hoitakoot amerikkalaiset omat sotansa itse.

Pelipuolue

Joihinkin asioihin on välillä vaikeata suhtautua vakavasti ja nyt on taas sellainen hetki, jolloin tuntemukset vaihtelevat itkun ja naurun välillä. Iltapäivälehti uutisoi tässä taannoin, että viimeksi Kokoomuksen listoilla vuoden 2007 eduskuntavaaleissa ehdolla ollut Aleksi Valavuori aikoo perustaa oman puolueen. Puolueen perustamisessa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, jos puolueella on oikeasti jotain sanottavaa yhteiskunnallisiin asioihin. Valavuoren puoluehankkeesta olennaisen kertoo jo pelkkä työnimi: Pelaajapuolue. Puolueen ideologia tulisi olemaan hyvin pitkälle se, että puhuttaisiin avoimesti huippu-urheilusta, urheilumaailmasta, nuorisoliikunnasta ja esimerkiksi pokerista. Ennen kaikkea kyseenalaistettaisiin Veikkauksen ja RAY:n monopoli. Siinäpä sitä on ideologiaa kerrakseen. Nuo asiat kun ”pelaajapuolue” saa kuntoon, niin kyllä kelpaa lapsiperheiden, työttömien, köyhien, vanhusten, lasten ja sairaiden elellä maassamme. Ei huolta huomisesta kunhan RAY:n monopoli on murrettu!
Pelkokertoimeni ei kuitenkaan ole kovin suuri tuon ”puolueen” menestymismahdollisuuksien suhteen. Tämä ”puolue”hanke kuuluu samaan naurettavaan kategoriaan Piraattipuolueen kanssa. Molemmat ovat vain omaan napaan tuijottavia yhden asian liikkeitä. Jotta äänestäjä ei tulisi vallan pahasti petetyksi, niin kyllä puolueella täytyy olla mielipiteitä ihmisten elämään oikeasti vaikuttavista asioista, kuten taloudesta, työllisyydestä, vanhusten hoidosta, koulutuksesta jne. Kun nämä uusia ”puolueita” lähinnä kai huvikseen perustavat egoistit sanovat, että jokainen ehdokas toimii noissa asioissa näkemyksensä mukaisesti, niin se on aikamoista äänestäjien sumuttamista kaikenlaisten kunnallisvaaleista tuttujen sitoutumattomien listojen tapaan. Kun kunnallisvaaleissa äänestää yhtä mielestään hyvää sitoutumatonta ehdokasta, niin suhteelliseen vaalijärjestelmään perustuen äänestäjän antama ääni hyödyttää myös jotain toista sitoutumatonta ehdokasta jolla saattaa olla aivan täysin äänestäjän tahdon vastaiset näkemykset.
Noin se toimii myös noiden uusien yhden asian ”puolueiden” kohdalla koska he eivät kerro näkemyksiään kuin vain siitä yhdestä asiasta. Äänestettäessä ihan oikeita puolueita voi äänestäjä olla varma, että vaikka oma ehdokas ei menisikään läpi, niin ainakin tulee autettua jotain muuta samanmielistä ehdokasta pääsemään läpi.
Ettei puoluebuumi jäisi puolitiehen niin voitaisiinhan vielä perustaa esimerkiksi potkupallopuolue edistämään jalkapalloilua, naamakirjapuolue ajamaan kaikille Suomen kansalaisille pakollista jäsenyyttä Facebookissa, ajokoiramiespuolue, tennispuolue, kirjailijapuolue tai antipuolue lopettamaan kaikki puolueet.
Hei haloo! Kyllä ihan oikeasti pitäisi vähän enemmän kunnioittaa demokratiaa ja äänestäjiä, ettei lähdettäisi pellelinjalle. Äänestäjälläkin täytyy olla jonkinlainen kuluttajansuoja.

Euron duunia

Urjalalainen matkailuyritys tuomittiin kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Kyseinen yritys maksoi Tampere-Pietari-Tampere-bussilinjaa ajaneille venäläisille 1,03 euron tuntipalkkaa. Vaikka venäläiset kuskit olivat ehkä ”suostuneetkin” tuollaiseen palkkaan, niin se ei silti poista työnantajan velvollisuutta noudattaa suomalaisia säännöksiä ja määräyksiä. On selvää, että tämä ei suinkaan ole mikään ainutlaatuinen tapaus. Vastaavia on tullut ilmi monesti aiemminkin ja voi vain arvailla moniko tapaus jää paljastumatta. Viranomaisten resurssit eivät mitenkään riitä valvomaan kaikkia työpaikkoja ja ammattiliitoilla on vielä paljon vähemmän mahdollisuuksia valvontaan.
Hävettää rehellisten suomalaisten yrittäjien puolesta tuollainen toiminta. Nuo hämärämiehet rikollisilla puuhillaan ryvettävät muiden yrittäjien mainetta ja vaikeuttavat heidän toimintaansa kilpaillessaan tuollaisin epäreiluin keinoin.
Kun suomalaisista työehdoista tietämättömiä ulkomaalaisia työntekijöitä on runsain mitoin tarjolla, niin on selvää, että joillakin yrittäjillä on suuri houkutus unohtaa lakien ja sopimusten noudattaminen ja maksaa esimerkiksi vain kymmenesosa työehtosopimuksen mukaisesta palkasta. Noiden koijareiden puuhista kärsivät paitsi tietämättömät ulkolaiset työntekijät, myös suomalaiset duunarit ja yrittäjät jäädessään työtä vaille. Tarvitaan tehokkaampaa valvontaa, se on kaikkien etu.

Samaa mieltä

Vähän vielä vaalirahoitusasiaa, vaikka aihe jo minua ja monia muita kyllästyttääkin.
Kummallista kyllä, mutta joskus joutuu toteamaan, että jopa Kokoomuksen suunnalta saattaa tulla ihan järjellisiäkin ajatuksia. Jyrki Katainen torjuu jyrkästi demaripomo Urpilaisen esityksen, jonka mukaan vaalituet lopetettaisiin kokonaan ja puolueille sallittaisiin vain puoluetuki ja jäsenmaksut. Katainen toteaa aivan oikein, että puoluetoiminta on kansalaisjärjestöjen toimintaa ja kansalaisilla pitää olla oikeus osallistua poliittisen toiminnan rahoittamiseen. Olen Kataisen kanssa samaa mieltä. En voi ymmärtää sellaisia ajatuksia, että puolueiden toiminnan tukeminen olisi jotenkin tuomittavampaa kuin esimerkiksi urheiluseurojen toiminnan tukeminen. Haluan kuitenkin tuen olevan avointa, jotta kansalaiset voisivat nähdä millaisia tukijoita kullakin puolueella on. Puolueiden tukijaryhmien koostumushan antaa viitteitä siitä millaisia asioita kukin puolue haluaa edistää. Bisnesmaailma tukee porvaripuolueita ja ay-liike pääasiassa vasemmistopuolueita. Onko tuossa nyt jotain uutta ja ihmeellistä? Tämän aiheen käsittely saa osaltani jäädä ainakin toistaiseksi tähän, kun mielestäni meillä on suurempiakin ongelmia ratkottavana.

Vaalitauluja

Eilinen Valkeakosken Sanomat kertoi vaalirahakohuiluun liittyen, että kaupungin markkinointipäällikkö on ostanut 3-4 taulua ja maksanut niistä jonkun sata euroa. Hankinta liittyi Pekka Järvisen eduskuntavaalikampanjaan. Siis kaupungin rahaa on käytetty yhden ehdokkaan kampanjan tukemiseen. Toivottavasti ostetut taulut ovat edes jonkin arvoisia, muutenhan voidaan puhua pelkästä vaalituesta demareille. Olisi tuo taidehankinta kansalaisten ollut hyvä tietää jo aiemmin, vaikkapa jo ennen viime eduskuntavaaleja. Nyt lienee selvää, että seuraavassa eduskuntavaalikampanjassa myös muut koskilaiset ehdokkaat tarjonnevat ostettavaksi tauluja kaupungille ja kaupungin tulee niitä tasapuolisuuden vuoksi myös ostaa.

Mansikkapaikka

” Suomi on osinkosijoittajan mansikkapaikka” otsikoitiin männä viikolla Kauppalehdessä. Niin varmaan on, enkä sitä edes ihmettele. Suomessahan on jo pitkään paapottu rahamiehiä ja osingoilla eläviä.
Tuosta hellimisestä ovat pitäneet huolen maamme porvarillista politiikkaa harjoittavat hallitukset jo pitkän aikaa. Siten ei olekaan mikään ihme, että kiitosta satelee Kauppalehden ja muiden bisnesmaailman aviisien suunnalta. Kauppalehti kirjoitti, että ”avokätistä osingonjakajaa etsivä suuntaa katseen lähinnä Suomeen. Suomi on Pohjoismaiden Eldorado osingonjaossa useimmilla mittareilla mitattuna.” Lehti jatkoi, että ”ensinnäkin Suomesta saatu efektiivinen osinkotuotto on ollut suurin”, ”toiseksi Suomessa on eniten suuryhtiöitä, joiden tuotto on erittäin hyvä” ja ”kolmanneksi suomalaiset yhtiöt täyttävät parhaiten vakaalle osingonjaolle asetetut vaatimukset”.
Moni osinkoja runsaasti jakavista yhtiöistä toimii alalla, joissa riski on pieni, kuten energia-alalla, telealalla, elintarviketeollisuudessa ja lääketeollisuudessa.
Ei siinä sinällään ole mitään pahaa, että suomalaisilla yrityksillä menee hyvin, koska sillä on jonkinlainen vaikutus myös työllisyyteen. Ongelma tulee eteen siinä vaiheessa, kun noita voittoja jaetaan, ja ennen kaikkea miten osinkotuloja verotetaan. Kuten alussa kirjoitin, niin osinkotuloja saavia Suomessa kohdellaan aivan toisin kuin oikeaa työtä tekeviä. Osinkotulojen verotus on Suomessa naurettavan kepeää ja joissain tapauksissa veroista voi vapautua kokonaan aina 90 000 euroon asti. Rikkaat voivat maassamme elää vähäisillä, tai jopa olemattomilla veroilla, nauttien samaan aikaan kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Jotkut nimittävät tuollaista loisimiseksi. Suomi on mansikkapaikka osinkosijoittajille.

Vasemmisto voitti

Mukava vaihteeksi lukea positiivisia uutisia. Vasemmistoliiton sisarpuolueet menestyivät hyvin viikonvaihteessa käydyissä Saksan ja Portugalin vaaleissa. Saksassa Die Linken kannatus oli 11,9 %. Lisäystä edellisiin vaaleihin peräti 3,2 %. Portugalissa Bloco de Esquerda, BE, sai 9,9 % äänistä nostaen kannatustaan 3,4 %. Hieno juttu! Näin muualla Euroopassa, ja toivon mukaan kohta myös meillä täällä Suomessa Vasemmistoliitto voi juhlia vaalivoittoa.

Elvytyksen aika ei ole ohi

En ole koskaan osannut arvostaa järin korkealle kaikenlaisten ekonomistien talouspoliittisia kykyjä. Heidän näkemyksensä taloudesta tai ennusteensa talouden kehityksestä ovat useimmiten menneet enemmän tai vähemmän pieleen. Poikkeuksiakin toki aina on. Aktian pääekonomistin Timo Tyrväisen viimeisimmät ajatukset tuntuvat ihan järkeviltä. Hänen mielestään talouskriisin aiheutti kelvoton talouspolitiikka ja poliitikot ovat taas vaarassa töppäillä. Hänen mukaansa vuosi sitten hallitus teki virheen lähtiessään elvytykseen liian hitaasti ja liian pienellä rahalla ja uusi suuri virhe olisi keskustelun alkaminen elvytyksen lopettamisesta.
Samoilla linjoilla on talouden Nobel-palkinnon viime vuonna saanut professori Paul Krugman. Hänenkään mielestä elvyttämisen lopettamisesta ei pidä vielä edes puhua, siitä huolimatta, että se velkaannuttaa valtioita.
Mutta mitä tekee ministeri Katainen? Juuri päinvastoin. Kokoomuksessa elää edelleen vahva usko markkinoiden kaikkivoipaisuuteen ja kykyyn hoitaa itse omat ongelmansa, vaikka sen uskon realistisuus on nähty jo monta kertaa. Mitään ei ole edes yritetty oppia aiemmista virheistä. Valtiovarainministeri Kataisen mielestä nyt olisi jo pakko ruveta puhumaan elvytystoimien lopettamisesta. Sinänsä huvittavaa, kun hallitus ei edes tosissaan ole aloittanutkaan elvytystä ja nyt se jo pitäisi lopettaa.
Katainen haluaisi myös valmistella äänestäjiä julkisen sektorin menokuriin ja eläkeiän nostoon, siis perinteiseen porvaripolitiikkaan. Ministerin mukaan on myös välttämättä etsittävä rakenteellisia uudistuksia. Suomennettuna tuo ”rakenteellisia uudistuksia” tarkoittaa vähemmän, kehnompaa ja kalliimpaa palvelua entistä kauempana, lisää väkeä työttömyyskortistoon, jo entuudestaan pienten sosiaalitukien leikkauksia ja köyhien kyykyttämistä.
Ei ole vaikeaa päätellä, että noilla eväillä maamme syöksyy entistä syvemmälle lamaan. Se ei kaiketi Kokoomusta huoleta.

Valtuuston palleilta

Eilinen valtuuston kokous oli vaihteeksi kokemussisällöltään ihan positiivinen.
Joustava perusopetus (JOPO) sai vihdoinkin rahaa keväästä saakka kestäneen pallottelun jälkeen. Jostain kummallisesta syystä erityisesti Kokoomus ei haluaisi rahaa antaa tuohon toimintaan ja niinpä he ovatkin tehneet kaikkensa asian torpedoimiseksi. Nyt kuitenkin valtuusto päätti selkeästi äänin 33-10 myöntää 30 000 euroa tuohon toimintaan.
On sydäntä lämmittävää havaita, että vasureiden ajatukset saavat muuallakin ymmärrystä kun aikaa kuluu riittävästi. Tämä voitiin havaita taas eilen Nurmon tekemässä aloitteessa, jossa hän esittää hallituksen ja lautakuntien pöytäkirjoihin merkittäväksi äänestystuloksen lisäksi myös sen, kuka oli mitenkin äänestänyt. Vasemmistoliitto teki allekirjoittaneen suulla samansisältöisen aloitteen vuonna 2004. Silloin ajatuksemme ei saanut riittävää kannatusta. Vasureiden ajatusten hyväksyminen vaatii näköjään oman aikansa ja ilmeisesti myös muun kuin vasurin esittämään niitä. Sen verran positiivista palautetta aloite eilen lähetekeskustelussa sai, että jos poliitikkojen puheisiin on vähääkään luottamista, niin aloite tulee aikanaan saamaan enemmistön hyväksynnän.
En voi olla ihmettelemättä miksi vuodesta toiseen alibudjetoidaan sosiaali- ja terveystoimen määrärahoja. On aivan turhaa vatvomista ensin tehdä liian pieni budjetti, sitten vielä leikata sitä, kuten keväällä tehtiin ja sitten taas myöntää lisää rahaa, kuten eilisessä kokouksessa tehtiin. Turhan pallottelun sijaan järkevämpää olisi ollut myöntää jo alunperin riittävästi määrärahoja sosiaali- ja terveystoimeen, kuten vasurit olisivat halunneet. Näin on ollut joka vuosi tähän asti. Vaikka vahvasti epäilenkin, niin toivon silti tästä tavasta vastaisuudessa päästävän.

Kaikenlaisia tutkimuksia

Kaikenlaisia tutkimuksia ja vertailuja tehdään koko ajan mitä erilaisimmista aiheista ja lähtökohdista. Jotkut ovat ihan asiallisia, joihinkin on perin vaikea suhtautua vakavasti ja joillakin ”tutkimuksilla” on selkeät päämäärät. Tällä kertaa asialla oli Maailmanpankki, joka julkaisi Doing Business 2010 –raportin. Sen mukaan Suomi on maailman 16. yritysystävällisin maa. Pudotusta edellisestä vertailusta on kaksi sijaa.
Vuosittain julkaistava Doing Business -raportti arvioi pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä maailman eri maissa lähtökohtanaan yrityksille myönteisten reformien määrä. Maailmanpankin mukaan noita reformeja on enemmän köyhissä kuin rikkaissa maissa. Tuohon nyt ei tutkimusta olisi tarvittu, koska Maailmanpankkihan pitkälti sanelee köyhissä maissa noudatettavan talouspolitiikan.
Raportin mukaan Suomessa toteutetaan ensi vuonna vain yksi reformi, kun esimerkiksi Kolumbiassa kahdeksan ja Ruandassa seitsemän.
Suomennettuna nuo Maailmanpankin yrityksille myönteiset reformit tarkoittavat esim. työntekijöille maksettavien korvausten pienentämistä, irtisanomisen helpottamista, heikompaa sosiaaliturvaa tai vaikkapa löysempiä työsuojelumääräyksiä. Näin mm. Portugali ja Honduras saivat raportissa miinusta parannettuaan työntekijöiden asemaa.
Noilla kriteereillä tehdyissä vertailuissa Suomi saa mieluusti sijoittua häntäpäähän.
Käsitys Maailmanpankin roolista pelkästään yritysten ja talouselämän etuja yksisilmäisesti tuijottavana järjestönä tämän ”tutkimuksen” myötä vain vahvistui. Pitää muistaa, että se mikä on hyväksi bisnesmiehille, ei aina ole hyväksi kansalaisille.

Kallista on

Euroopan komission alainen tilastotietoa tuottava yksikkö, Eurostat, on tutkinut kuluttajahintoja EU-alueella. Sen mukaan vaatteet ja jalkineet ovat Suomessa unionin kalleimpia.
Vaatteet maksavat Suomessa 23 prosenttia EU:n keskiarvoa enemmän ja jalkineet 21 prosenttia enemmän. Tuohan nyt oli arvattavissakin katsellessa kauppojen hintoja, eikä tuo tutkimustulos siten mikään yllätys ollutkaan. Yleensä on hienoa olla ykkössijalla, mutta tässä tapauksessa ei. Ei ainakaan pienituloisen näkövinkkelistä, kun pakko on jokaisen pukeutua ja uusia vaatteita välillä ostaa muualtakin kuin kirpputorilta.
Kuluttajahintojen yleistä tasoa vertailtaessa Suomi on EU:n kolmanneksi kallein maa Tanskan ja Irlannin jälkeen. Suomen kuluttajahinnat ovat 25 prosenttia EU:n keskitason yläpuolella ja Tanskan peräti 41 prosenttia. Ruoka on kalleinta Tanskassa, missä ruoan hinta ylittää EU:n keskitason 47 prosentilla. Suomessa keskitaso ylittyy 25 prosentilla.
EU:n ylivoimaisesti halvimmat hinnat ovat Bulgariassa, missä kuluttajahinnat jäävät vain noin puoleen EU:n keskitasosta. Seuraavaksi halvimpia maita ovat Romania ja Liettua.
Halvimmat vaatteet löytyvät Iso-Britanniasta. Myös elektroniikka ja kodinkoneet ovat siellä edullisia.
Näin taas tuli tutkimuksella todistettua se minkä kansa jo tiesikin. Suomi on kallis maa, ja ostovoimaan suhteutettuna vielä kalliimpi. Tosin eihän tämä mikään ongelma ole jos on rahaa ja BB-talossa riittää säpinää..

Ohjuskilpi

Onneksi jotain positiivistakin välillä maailmassa tapahtuu. Uutisissa kerrottiin, että Yhdysvallat muuttaa suunnitelmiaan Eurooppaan sijoitettavasta ohjuspuolustusjärjestelmästä. Asiasta kertoneen presidentti Barack Obaman mukaan suurin uhka eivät enää ole Iranin pitkän kantaman ohjukset, vaan Eurooppaan yltävät lyhyen kantaman ohjukset, joita aiotaan vastaisuudessa torjua aluksissa olevilla torjuntaohjuksilla. Maastalaukaistavia ohjuksia sijoitetaan Eurooppaan vuodesta 2015 alkaen.
Kun yritän yleensä ajatella optimistisesti, niin nytkin saattaa olla niin, että tuo uusi suunnitelma jää vain suunnitelmaksi ja kunniakkaaksi tavaksi vetäytyä kokonaan Bushin härkäpäisesti ajamasta idioottimaisesta ohjuskilpihankkeesta. Joka tapauksessa tuo ratkaisu vähentää jännitteitä Euroopassa. Pienin askelin USA:n politiikka on muuttumassa järjelliseen suuntaan. Toivoa vain sopii, että Obama pysyy hengissä.

Kenraali puhuu asiaa

Entinen puolustusvoimain komentaja Gustav Hägglund puhuu asiaa. Hän taitaakin olla järkimies. Kenraalin mielestä Suomen joukot eivät kuulu Afganistaniin, eikä Suomen tulisi osallistua "tarpeettomaan sotimiseen". Kenraali toteaa myös, aivan oikein, että Suomesta on tullut sisällissodan osapuoli ja etteivät suomalaiset sovi taisteluihin, joissa pitää hyökätä ja tappaa ihmisiä. Tätä eivät johtavat poliitikkomme ole huomanneet. Hägglund kuitenkin lieventää stubbilaisten näkemyksistä poikkeavia mielipiteitään todetessaan, että Suomi ei voi yksinään vetäytyä Afganistanista, vaan Suomen tulisi edesauttaa kansainvälisen yhteisön lähtöä maasta. Kenraali arvelee, että länsimaat ennen pitkää kyllästyvät operaatioon kärsittyään riittävästi tappioita.
Ihan mukava havaita, että entinen puolustusvoimain komentaja ajattelee kanssani pitkälti samalla tavalla Suomen osallistumisesta Afganistanin sotaan. Suomen tulee pikaisesti ja yksin vetää joukkonsa pois Afganistanista sotimasta. Ei meidän tarvitse olla joka paikassa USA:n ja Naton mukana sapeleita kalistelemassa. Perinteinen YK:n rauhanturvatoiminta on hyväksyttävää, mutta Afganistanissa siitä ei ole kyse.

Nousua odotellessa

Ikävää olla ilonpilaaja, mutta on edelleenkin ennenaikaista iloita laman kääntymisestä nousuun. Niin ei ole, vaikka tälläkin viikolla televisioiduissa eduskuntakeskusteluissa etenkin porvaripuolueiden puhujat nousun merkkejä olivat näkevinäänkin. En ole ajatuksineni yksin. Taloussanomat kertoi Tapiola-Pankin arvioivan suhdannepohjan olevan edessä vasta vuodenvaihteessa. Pankki ennustaa bruttokansantuotteen laskevan 7,2 prosenttia tänä vuonna aiemman viiden prosentin sijaan. Ensi vuoden kasvuennustetta pankki nosti -0,3 prosenttiin aiemmasta -0,5:stä. Vaikkakin ennuste on positiivisempi, niin miinuksella silti edelleen kuljetaan ensi vuonnakin. Työttömyysennustettaan Tapiola Pankki nosti 11 prosenttiin aiemmasta 10,2 prosentista. Pankin mukaan tulevan talouskehityksen kannalta yksi suurimmista riskeistä on, että yleisö ja päätöksentekijät alkavat uskoa talouden nopeaan elpymiseen, ja talouspolitiikkaa kiristetään liian aikaisin. Elvytystä ei pitäisi vielä lopettaa, ja kaavaillut veronkorotukset jo kesällä 2010 kuulostavat liian aikaisilta, todetaan pankin tiedotteessa.

Tilastokeskuksen mukaan pienituloisilla tarkoitetaan niitä yksinasuvia ihmisiä, jotka ansaitsevat vuodessa vähemmän kuin 13 080 euroa. Tällaisia henkilöitä on Suomessa 707 000, eli 13,5 % väestöstä. Huomionarvoista on, että nuo luvut ovat vuoden laskettu vuoden 2007 ansiotietojen perusteella, eli ajalta jolloin elettiin nousukautta ja työllisyystilanne oli vallan toisenlainen. Tämän ensimmäisen lamavuoden nostattamat uudet köyhyyslukemat paljastuvat koko karmeudessaan vasta myöhemmin.

Lama ei siis ole lähimainkaan ohi ja köyhien määrä kasvaa koko ajan. Köyhyys ruokkii lamaa.
Tuo suuri pienituloisten määrä ja yhä paheneva työllisyystilanne heikentävät mahdollisuuksia nousta lamasta mikäli jatketaan nykyiseen malliin. On selvää, että kun suurelta joukolta puuttuu ostovoimaa edes jokapäiväiseen kulutukseen, niin se ei voi olla vaikuttamatta talouteen kokonaisuudessaan ja etenkin monen pienyrittäjän mahdollisuuksiin pärjätä. Moni kotimarkkinoilla toimiva pienyrittäjä tulee vielä menemään konkurssiin ja siten lisäämään kortistoissa olevien määrää. Hallituksen nykyisellä hymistelytyylillä ja voimattomalla käsien levittelyllä tämä lienee väistämättä edessä. Porvarihallitusta ei köyhyys ja työllisyys kiinnosta.

Tosipersut

Kun ei Perussuomalaiset näytä joidenkin mielestä olevan riittävän junttimainen puolue, niin tosijunttien pitää perustaa oma puolueensa. Perussuomalaisethan ovat taiteilleet ollako vaiko eikö olla- kysymyksen parissa koko olemassaolonsa ajan. Persuille on perin vaikeaa näyttää samaan aikaan suvaitsevalta ja köyhien asiaa ajavalta puolueelta ja todellisuudessa olla samalla patavanhoillinen äärioikeistolainen populistiporukka. Persuihin on pesiytynyt melkoinen joukko kaikenkarvaisia realismista irtautuneita änkyröitä. Tuon sekalaisen seurakunnan keskellä sitten Soini yrittää näyttää edes jotenkin varteenotettavalta puoluejohtajalta. Nyt tuon ristiriidan hedelmänä on syntymässä uusi puolue, ”Muutos 2011”. Tuon puolueen ydinajatus lienee silkka rasismi, kaikenlaisten ulkomaanpellejen maahantulon vastustaminen. Tuota yksisilmäisyyttä sitten yritetään naamioida höpisemällä suoran demokratian lisäämisestä ja kaikenlaisella muulla kauniilla sanahelinällä. Nuo tosiperussuomalaiset lähtevät aatoksissaan kaiketi siitä, että kun maassamme ei ole yhtään rättipäätä, mutakuonoa, svedupelleä, kinkkiä tai ryssää, niin valtion talous on kunnossa, lama voitettu, kaikilla on töitä ja isänmaamme asiat ovat kunnossa. Voi jospa asiat olisivatkin noin yksinkertaisesti ratkaistavissa. Silloinhan meillä ei olisi hätäpäivää, koska epä-älyllisyydestään tunnettu hallituksemmekin sen olisi varmasti tajunnut.
”Isi meni duuniin, pani jutkun uuniin”-periaatetta koitettiin aikanaan EU-alueella soveltaa tunnetuin tuloksin. Tuo historiallinen yritys näyttänee edelleenkin innoittavan joitakin.
Ja sitten ennustus. Koska valtaosa suomalaisista suhtautuu vierasmaalaisiin varsin negatiivisesti, niin lienee todennäköistä, että tuo aitosoinilainen puolue tulee menestymään. Onneksi se menestys tulee olemaan pääasiallisesti poissa Perussuomalaisilta, ja osittain myös muilta porvaripuolueilta. Se onkin ainoa positiivinen asia tuota helppoheikkijoukkuetta arvioitaessa.

Piraatit

Uusia puolueita ilmaantuu aina silloin tällöin. Uusimpana tulokkaana on puoluerekisteriin merkitty Piraattipuolue, jonka johtoajatus on omien sanojensa mukaan ”kansalaisoikeuksien turvaaminen ja kulttuurin ja tiedon vapauden lisääminen osana suurta piraattiliikettä, jonka johdosta piraattipuolueita on jo yli kolmessakymmenessä maassa”. Tyhjää höpinää hienosti muotoiltuna. Lyhyesti kerrottuna tuo puolue vastustaa kaikenlaisia rajoitteita etenkin internetin suhteen, koskien mm. tekijänoikeuksia, lääke- ja ohjelmistopatentteja, kopiosuojaa ja nettisivujen ylläpitäjien vastuuta. Tämä kaikki naamioidaan kauniisti kulttuurin edistämisen kaapuun ja valvontayhteiskunnan vastustamiseen. Siinäkö kaikki? Koko puolueen ajatus? Joistain asioista tuon ryhmän kanssa olen samaa mieltä, mutta olisi mielenkiintoista tietää, mitä mieltä tuo puolue on vaikkapa työllisyyden hoidosta, sosiaaliturvasta, tasa-arvosta, eläkkeistä tai terveydenhoidosta. Noista asioista he eivät ole maininneet mitään, ja luulenpa, että nuo asiat ovat oikeasti kaikille tärkeämpiä kuin esim. vapaa musiikin imurointi netistä.
Eduskuntaan päästessään puolueet joutuvat ottamaan kantaa mitä moninaisimpiin asioihin. Jos ei ole kuin yhdestä asiasta mielipiteitä, niin on rankkaa äänestäjien pettämistä, eduskuntaan tai mihinkään muihinkaan, päättäjäpaikoille pyrkiminen. Äänestäjät voivat silloin vain toivoa parasta ja pelätä pahinta. Piraattipuolueen ”ideologiaan” liittyviä asioita eduskunta oikeasti käsittelee melkoisen vähän. Ne muut asiat ovat sitä arkista aherrusta ja liittyvät ihan oikeaan elämään. Sitä oikeaa elämää kannattaisi kyllä välillä miettiä äänestäjienkin.
Ja sitten ennuste. Luulenpa että tuo Piraattipuolue tulee menestymään. Suomessa on niin paljon vain yhtä asiaa tuijottavia ihmisiä, että he saavat eduskuntavaaleissa mahdollisesti jopa useamman edustajan läpi. Ajatteluskaala ei tänä päivänä monenkaan kohdalla ulotu pieniä yksityiskohtia pidemmälle, saati että mieleen juolahtaisi muukin kuin oma napa ja nautinto. Vertailuna tulee vastustamattomasti mieleen vihreät. Vihreätkin aikanaan aloittivat yhden asian liikkeenä kahdella kansanedustajalla ja nyt istuvat hallituksessa. Vihreiden alkuperäisistä ajatuksista ei tosin ole enää juuri mitään jäljellä, vaan heistä on tullut valtapuolue Kokoomuksen kupeessa. Noin käynee todennäköisesti piraateillekin, jos eivät sitä ennen kuole omaan naurettavuuteensa.

Ei BB-taloon

Voi olla, että tämä ei monia kiinnosta näinä aikoina, jolloin BB-talossa eletään hektisiä hetkiä. Siitä huolimatta toivon, että edes jotkut heräisivät näkemään maamme vanhustenhoidon todellisuuden. Nythän asiasta on faktaa, kun eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio pyysi kesäkuussa selvitystä vanhusten hoidosta. Tosin faktaa kyllä oli ennenkin tiedossa niille, jotka sitä oma-aloitteisesti halusivat tietoonsa.. En ole lukenut selvitystä, mutta lehtitietojen mukaan selvitys kertoo karmaisevia asioita vanhusten arjesta. Vanhusten sijaan puhuisin kyllä mieluummin isistämme ja äideistämme, mutta se nyt lienee lähinnä nyansoaalinen pikkuseikka. Selvitys kertoo, että vanhuksia sidotaan sänkyihin ja suljetaan lukkojen taakse. He eivät pääse vessaan, kärsivät ruoan puutteesta ja saavat liikaa lääkkeitä. Karkaileva vanhus lukitaan huoneeseen ja levottomampi rauhoitetaan lääkkeillä. Jopa hyväkuntoisilla vanhuksilla vaippojen käyttö on yleistä. Vanhukset pääsevät ulkoilemaan vain harvoin henkilökunnan vähäisyyden vuoksi. Myös ruokahuollossa on ilmennyt ongelmia. Vanhuksilla on todettu jopa aliravitsemusta. Hygienia on kehnolla tolalla. Selvityksessä kerrotaan, että jopa puolitoista viikkoa voi vierähtää pääsemättä suihkuun, kun kukaan ei kerkiä auttamaan. Lienee mukavaa olla paskainen, jos on paskafetisti. Tai sitten kusivaipoissa, jos vaipoista nauttii..
Epäilen, että ei kovin moni.
Tuollaisten faktojen lukeminen pistää vihaksi noita lähinnä taskulaskimella ajattelevia päättäjiä kohtaan.
Selvitys ei jätä tulkinnanvaraa siitä, että suurin syy tuohon kaikkeen kurjuuteen ja epäinhimillisyyteen johtuu aivan liian vähäisestä henkilökunnasta. Sama pätee niin laitoshoidossa kuin kotona asuvienkin hoidossa ja palveluissa.
Meillä täällä Valkeakoskella tilanne ei ole järin paljoa parempi. Juuri tuli julkisuuteen työsuojeluvaltuutetun selvitys tilanteesta, ja se on myöskin aika yksiselitteisen karua luettavaa. Väkeä on aivan liian vähän ja sekin palaa loppuun tätä menoa. Hoito on sen mukaista. Pelottaa ajatus siitä, että esimerkiksi kotihoidossa työntekijät eivät kohta enää jaksa puurtaa yli-inhimillisissä oloissa, sairaslomat lisääntyvät jo nyt korkeista luvuista, ja sen seurauksena vanhukset jäävät heitteille kun ei yksinkertaisesti ole hoitajia. Siitä seuraa terveyskeskuksen ja sairaalan vielä paheneva ylikuormitus ja entuudestaan kasvava jono vanhainkoteihin. Kuka vastaa silloin tilanteesta? Veikkaan, että ”säästäjät” ja ”kokonaisvastuun kantajat” silloin vaikenevat. Silloin myös sitä rahaa tarvitaan todella paljon enemmän. En ”hirttäisi” virkamiehiä, vaan päättäjät. Päättäjät jakavat rahaa ja resursseja. Erityisen tragikoomista on, että kaikkien puolueiden puheissa korostetaan vanhusten kotona hoitamisen tärkeyttä, mutta kun pitäisi osoittaa sinne resursseja, niin silloin siihen ei olekaan varaa. Itselläni, eikä muillakaan vasureilla, ei ole syytä häpeään. Me olemme tehneet esityksiä ja äänestäneet vanhustenhoidon resurssien lisäämisen puolesta. Voima ei ole riittänyt, kiitos äänestäjien.
Pakko joskus kehua porvareitakin. Ministeri Risikko haluaa vanhustenhoidon suositukset korvattaviksi lailla. Se on hyvä juttu ja sitä taatusti vasurit kannattavat. Toivon onnea ja menestystä Risikolle tuossa pyrkimyksessä, vaikka en uskokaan sen läpimenoon porvarihallituksessa. Uskoneeko ministeri itsekään? Kyseessä lieneekin lähinnä ministerin hädässä lausuttu hurskas toive. Pitää muistaa, että rikkaat saavat aina hyvää palvelua rahalla, ja miksi ihmeessä silloin taskulaskinhallituksemme tekisi jotain positiivista muille kuin hyvätuloisille tukijoilleen. Ja kuten alussa totesin, niin moniahan ei kiinnosta muu kuin BB-talon paljastelut…tai sitten tuleva Talent-tähti. Paljonko silloin painavat isämme ja äitimme?
Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, niin sanon silti, että toivottavasti en tule koskaan vanhaksi. Ennemmin mukava ja vaikka lyhyempikin elämä, kuin pitkä ja tylsä elämä vihanneksena ”hoidossa” jossain laitoksessa. En halua BB-taloon.
En edes vanhuksena.

Ostovoimaa

Laman loppumisesta ja uudesta noususta on vielä ennenaikaista ilakoida, vaikka joitain sensuuntaisia merkkejä jotkut ovat näkevinäänkin. Epäilen vahvasti, kuten SAK:n ekonomistitkin, että työttömyys vain pahenee nykyisestä vielä jonkin aikaa. On siis aivan ennenaikaista puhua uuden nousun alusta. Sitä uutta nousua ei tule itsestään, markkinauskovaisten liturgiasta huolimatta, ilman toimia sen edistämiseksi. Suomen valtiovallan tahdotonta käsien levittelyä ei mitenkään voida väittää erityisen tehokkaiksi uuden nousun moottoreiksi.
Ettei nyt voitaisi syyttää tätä kirjoitusta vain vasurin vuodatukseksi pahan porvarihallituksen synneistä, niin kerronpa tässä nyt sitten amerikkalaisen arvovaltaisen tutkimuslaitoksen (NBER, National Bureau of Economic Research) näkemyksistä.
Lyhyesti sanottuna tuon laitoksen mukaan pörssi ei kuvaa koko taloutta, eikä taantuma ole ohi niin kauan kuin esimerkiksi työllisyys ja kansalaisten reaalitulot supistuvat. Juuri noistahan maamme hallitus ei piittaa tippaakaan.
Näinhän se meni viime lamankin aikaan. Vaikka bkt-kehitys oli hyvä ja pörssikurssit nousivat, niin työllisyydessä ja tavallisten ihmisten toimeentulossa lama jatkui vielä pitkään. Työllisyys ei vielä nykyisenkään laman alla ollut sillä tasolla kuin se oli ennen 90-luvun lamaa, eikä köyhyys ole mihinkään kadonnut. Rikkaat ovat kyllä rikastuneet.
Näyttää siltä, ettei juuri mitään olla opittu edellisestä lamasta. Todellisen nousun aikaansaamiseksi hallituksen tulisi pitää huolta kansalaisten ostovoimasta ja oikeasti huolehtia työllisyydestä. Jokainen pienituloisen saama lisäeuro menee välttämättömään kulutukseen ja siten jouduttaa uutta nousua. Talouden moottori vaatii bensaa. Kauniiden puheiden sijaan tarvitaan tekoja. Niitä tekoja lienee turha Vanhaselta, Kataiselta ja Sinnemäeltä odottaa. Ikävää, mutta totta.
Vaihtoehto on. Suosittelen luettavaksi Vasemmistoliiton ajatuksia valtion budjetista sivuilta: www.vasemmisto.fi/

Toivoa on taas

Eilisessä kaupunginhallituksen kokouksessa Leppälän koulun remontointihanke oli esillä puheenjohtajan käytettyä otto-oikeuttaan kasvatus- ja opetuslautakunnan aiemmin tekemään surkeaan päätökseen. Hallitus kumosi lautakunnan päätöksen ja saattoi Leppälän koulun remontointihankkeen taas liikkeelle. Lisäksi päätettiin antaa konserniohje Sointulan Keskus Oy:n hallituksessa ja yhtiökokousedustajina toimiville edustajille edistää Sointulan keskuksen nykyisten koulu- ja päiväkotitilojen saneerauksen toteuttamista.
Päätös syntyi äänestyksen jälkeen numeroin 6 – 3. Päätöstä vastusti Kokoomus, taas kerran. Kokoomus on hallituksessa ja lautakunnassa kaikin tavoin koittanut jarruttaa ja hankaloittaa Leppälän koulun remonttihanketta. Tuolla arvottomalla pelillään Kokoomus on saanut aikaan monta hankalaa tilannetta lapsille, lasten vanhemmille, koulutoimelle kokonaisuudessaan ja väittäisinpä, että samalla on kaupunkimme maine mansikkapaikkana ryvettynyt.
Onneksi selkeä enemmistö hallituksessa ajattelee myös sydämellään eikä pelkästään taskulaskimella.
Lapsillamme on taas toivoa Toivo-puolue Kokoomuksesta huolimatta.

Kulttuuripommi

Eilinen ehtoo meni monipuolisen kulttuurin harrastamisen parissa. Ensin kävimme katsomassa Porilaisen harrastajapohjaisen Cont´akti-teatterin näytöstä ”Veriruusut”. Vaikka en mikään teatterialan asiantuntija olekaan, niin aina voin lausua mielipiteeni ihan vain peruskatsojan näkökulmasta. Mielestäni esitys oli loistava. Näyttelijät osasivat eläytyä rooleihinsa todella upeasti ja tunnelma oli varsin tiivis teatterin pienellä näyttämöllä. Läheisyyden tunne oli käsin kosketeltava ja vaikuttavuudelle saa hakea vertaistaan kaikkien nähtyjen lähinnä hömppäpitoisten esitysten jälkeen. Suurinta roolia onnistumisessa varmaankin näytteli itse näytelmän teksti ja aihe, joka pohjautui Anneli Kannon samannimiseen romaaniin. Näytelmähän kertoi koskilaisista tehtaantytöistä ja heidän kohtaloistaan lahtareiden käsissä. En osaa enää muuta sanoa, kuin että esitys oli upea. Jos jollain on mahdollisuus se vielä nähdä, niin kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. Nyt kaikki kolme näytöstä oli loppuunmyytyjä ja kaino toiveeni onkin, että jospa tuo esitys saataisiin Valkeakoskelle vielä uudelleen nähtäväksi.
Ehtoo jatkui teatterin jälkeen Sulfiittirockin merkeissä Bulldogissa ja Lolassa. Velmulle vielä tänäänkin hatunnosto siitä, että saivat aikaan 30-vuotistapahtuman. Oli ilo havaita, että koskissa on hyviä bändejä, joilla joillakin saattaa olla jopa loistava tulevaisuus edessään. Itsellekin tuli vähäistä voimakkaampi tunne, että olisipa mukava esiintyä vaikkapa rumpujen takana tai kitara kädessä kuvitellen laulavansa kauniisti kiitolliselle yleisölle…Vanhalle miehelle juolahtaa toisinaan kaikenlaista mieleen.
Tuon eilisiltaisen vahvan kulttuuripläjäyksen vaikutukset tuntuvat vielä tänäänkin. Mennee vielä hetki, että saan sulateltua kaiken tuon taideannin nautinnollisuuden ennen kuin egoni on taas oma ihana itsensä.

Onnea Velmu!

Mikäpä sen mukavampaa näin parhaassa keski-iässä kuin muistella nuoruuden sankaritekoja. Tuo ajatus tuli mieleeni kun tänään on Valkeakosken Elävän Musiikin Yhdistyksen, Velmun, 30-vuotisen taipaleen kunniaksi Sulfiittirock kanavan rannalla. Pitää käydä katsomassa tapahtumaa. Olin tuota yhdistystä aikoinani perustamassa, vuonna 1979, ja edelleenkin minulla on tallella jäsenkortti numero 6. Velmu eli tuossa välillä pitkät ajat hiljaiseloa kunnes vanhat parrat taas tarttuivat toimeen Lahden Afan johdolla ja elvyttivät Velmun käymään ja kukkumaan. Hieno juttu, tosi hieno juttu. Tästä olisi hyvä jatkaa. Toivoisin, että nuorempi polvi nyt viitsisi ottaa ohjat käsiinsä ja jatkaa Velmun toimintaa. Äijät vanhenee, mutta rock elää. ”Peltirumpu” soikoon vielä Kemmolassakin.

Hörhöilyä

En voi kuin ihmetellä miksi ihmeessä jotkut jaksavat vouhottaa Karjalan palautuksesta. Uusimman julkisuustempun tekivät muutama liikemies jättäessään Itämeren kaasuputken reitille osuvan kaivoslupahakemuksen, josta he voisivat luopua mikäli Karjalan palautuksesta alettaisiin neuvotella. Kun ei noita haihattelijoita juuri kukaan ota vakavasti, niin sitten koitetaan kiristää. Täytyy sanoa, että kyllä mielikuvitusta riittää noilla hörhöillä. Ei ole tästä maailmasta sellainen ajatus, että Venäjä suostuisi rajojen muutoksiin Suomen osalta. Sehän johtaisi silloin muutoksiin myös muualla naapurimme rajoilla. Aivan turhaa leukojen louskutusta on silloin edes miettiä asiaa. Oleellisinta lienee kuitenkin se, mitä me oikein tekisimme Karjalalla. UPM ja Stora-Enso saisivat ehkä puuta ilman puutulleja, mutta valtiolle jäisi maksumiehen rooli kaiken muun suhteen. Epäilen myös, että monikaan ei halua Suomeen satojentuhansien venäjänkielistä vähemmistöä. Itse asiassa noiden taivaanrannan maalareiden puuhasteluja ei kannattaisi edes kommentoida. Jääköön siis tämä aihe tähän. Nyt lähden Bemikselle viettämään tämän työharjoittelujakson viimeistä päivää.

Palkkaporrastus

Toisinaan kun lukee ns. oppineiden viisauksia, ei voi välttyä tunteelta heidän elämisestään joissain korkeammissa sfääreissä kaukana meidän tavallisten ihmisten arjesta. Tämä mielikuva vahvistui taas lukiessani iltapäivälehdistä Jyväskylän yliopiston kansantaloustieteen professorin Jaakko Pehkosen ajatelmia palkkojen porrastamisesta.
Proffan mielestä on huolestuttavaa, että palkat ovat samat koko maassa aiheuttaen näin esimerkiksi Uudenmaan työvoiman rekrytointiongelmien palkkapaineiden leviämistä koko maahan. Hänen mielestään palkkojen pitäisi olla pienempiä työttömyydestä kärsivillä alueilla. Pehkosen ajatukset oli tilannut Elinkeinoelämän Valtuuskunta, EVA, ja tokihan EVA sai mitä tilasikin. Voisihan tuota professorin ajatusmallia vielä hivenen jalostaa. Miksi ei samalla periaatteella työttömyysalueiden yrittäjille sallittaisi vapauksia esimerkiksi työaikojen, työturvallisuuden, ympäristön ja verojen suhteen?
Palkkojen porrastus paikkakunnan mukaan ei sinällään ole mikään uusi asia. Kuntien yleisestä kalleusluokituksesta annetun lain voimassaolo päättyi vuoden 2008 alussa. Palkat oli porrastettu sen jaon mukaisesti. Lain voimassaolon päättymisestä huolimatta kalleusluokitus ei ole poistunut kaikista palkkataulukoista, vaan joillakin aloilla sitä tietääkseni edelleen noudatetaan.
On toki totta, että pääkaupunkiseudulla asumiskustannukset ovat korkeammat. Korkeampien kustannusten korvaamiseksi ei työnantajilla ole mitään estettä maksaa korkeampaa palkkaa. Työehtosopimushan määrittelee vain alarajan. Siitä vain porrastamaan ja maksamaan parempaa palkkaa. Puheet työntekijöiden rekrytointiongelmista voidaan jättää ihan omaan arvoonsa. Jos sellaista oikeasti jollain alalla esiintyy, niin työnantajan on silloin syytä katsoa peiliin ja miettiä ehtoja joilla työtä tarjoaa. Lieneekin selvää, että puheilla palkkaporrastuksesta asuinpaikan perusteella EVA, Pehkosen suulla, tarkoittaakin sitä, että työttömyysalueilla palkkoja pitäisi laskea.
En ole havainnut, asumista lukuun ottamatta, että esimerkiksi polttoaineet, ruoka tai vaatteet olisivat työttömyysalueilla halvempia. Niinhän pitäisi olla, mikäli palkkojenkin tulisi olla pienempiä. Vai haluaako arvon proffamme maahamme ”erityistalousalueita”, palkkaparatiiseja?
Asuinpaikka ei saa vaikuttaa palkan suuruuteen.

Tulovinkki

Pääministeri Vanhanen arvelee viimeistään tulevalla vaalikaudella, ja ehkä jo aiemminkin, olevan tarvetta talouden tasapainottamiseen. Hänen mukaansa se tulee tarkoittamaan verotuksen kiristämistä mm. arvonlisäveroa korottamalla. Pääministeri on oikeassa siinä, että valtion ja kuntien kassaan olisi saatava lisää euroja. Verotusta ei kuitenkaan tarvitsisi kiristää, jos veronkiertomahdollisuudet estettäisiin ja harmaa talous yleensäkin saataisiin aisoihin. Verotusta voitaisiin silloin jopa keventää.
Taloussanomista voi joskus saada hyviä vinkkejä valtion tulolähteiksi pienituloisten veronkiristyksen sijaan. Taloussanomat kertoi männä viikolla, että verojen kiertäminen ulkomaisten tilien ja veroparatiisiyritysten avulla maksaa Suomelle ainakin kolme miljardia euroa vuodessa. Veroviraston viime vuonna tekemän arvion mukaan harmaa talous maksaa Suomelle noin viisi prosenttia bruttokansantuotteesta, eli noin yhdeksän miljardia euroa, josta veronkierron osuus on siis tuo kolme miljardia.
Tuollainen bisnesluokan vapaamatkustaminen on nykypäivänä helppoa koska valuuttakontrollia ei oikeastaan ole, pankkisalaisuus on tiukka ja pääomien liikuttelu käy kätevästi kotikoneen ääreltä.
Taloussanomien mukaan veronkierto on helppoa. Bisnesmiehet voivat toimia ulkomaille rekisteröidyn yrityksen nimissä Suomessa ja jättää asiaankuuluvat verot maksamatta. Tai sitten vientiä voidaan harjoittaa veroparatiisiin rekisteröidyn yrityksen kautta ja selvitä tullimaksuista halvemmalla muuttamalla tavaran arvoa.
Osakesijoittajien on mahdollista toimia ulkomailla hallintarekisterin suojissa, jonne ilmoitetaan ulkomailla osakkeita omistavan henkilön asemesta osakkeita hallinnoiva taho. Tällöin viranomaisilla ei juurikaan ole mahdollisuuksia saada tietoa järjestelmän takana olevista ihmisistä, jolloin tulojen ilmoittaminen verottajalle jää omistajan omantunnon varaan. Ja jos ei tuo vielä riitä vakuuttamaan omistajaa tuntemattomuuden ja verottomuuden säilymisestä, niin ainahan voi asiaa varmistaa ketjuttamalla omistuksia sekavaksi vyyhdeksi.
Tuo kaikki on siis mahdollista vain rahamiehille. Tavallinen duunari, eläkeläinen tai työtön ei noin voi toimia, vaan saa maksaa joka eurosta veroa.
Jos edes kolmanneksen tuosta bisnesmiesten maksamatta jättämästä summasta saisi valtion kassaan kerättyä, niin sillä voitaisiin rahoittaa jo melkoisesti kaikkea kansalaisille tarpeellista. Kyllä Vanhasen ja Kataisen kannattaisi tosissaan alkaa Toivo-talkoilla tukkimaan noita keinottelijoiden porsaanreikiä. Näyttää kuitenkin siltä, että hallitus mieluummin kouraisee tavallisten pulliaisten taskuista pois liiat eurot.

Alvista

Porvarihallitus jatkaa tutulla rikkaita suosivalla linjallaan. Tuo hyvätuloisia paapova politiikka konkretisoituu etenkin veroratkaisuissa. Tällä kertaa asialla on itse pääministeri Vanhanen väläyttäessään arvonlisäveron korotusta 25 prosenttiin. Selvää on, että kulutuksen verottaminen, siis kalliimmat hinnat, rokottaa erityisesti pienituloisen kukkaroa. Meidän jokaisen on tuloista riippumatta asuttava, syötävä, pukeuduttava, kuljettava, yleensäkin kulutettava edes jonkin verran. Välttämättömiä menoja välttämällä saattaa näet loppua kulutus kokonaan.. Pienituloisella rahat menevät suoraan tuohon välttämättömään kulutukseen, ja jos kulutusveroja nostetaan tarkoittaa se monella köyhällä perustarpeista tinkimistä. Ehkä porvarit haluavatkin, että köyhä myös näyttää köyhältä.
Hyvätuloisille arvonlisäveron nosto ei samassa mitassa ole merkittävä asia. Toki se heidänkin maksamiaan hintoja nostaa, mutta ei vaikuttane heidän kulutukseensa. Työllisyyteen arvonlisäveron korotuksella on negatiivinen vaikutus, joskaan se ei näytä Vanhasta ja kumppaneita huolettavan.
Vanhasen ajatus ei ole mitenkään uusi ja outo. Se noudattelee perinteistä porvarillista linjaa, jonka mukaan verotusta on siirrettävä tuloista kulutukseen. Se suosii hyvätuloisia ja rankaisee köyhiä. Tämä näyttää sopivan vihreillekin erinomaisesti, koska hehän lähtevät ajatuksissaan kaiken kulutuksen turmiollisuudesta ja siinä ei ihmisten toimeentulo, saati tasa-arvo, merkitse mitään.
Yhteiskunta tarvitsee tuloja. Vanhanen voisi vaihteeksi miettiä tulojen hankkimista sieltä missä rahaa ja varallisuutta on köyhien kukkarolla käymisen sijaan. Mahdollisuuksia on muitakin kun vain niitä halutaan käyttää.

Kemiaa kepeästi

Taas on selvitty Kemianliiton kesäpäiviltä kotiin. Reissu oli mukava ja pidimme hauskaa parhaita säteriläisiä perinteitä noudattaen. Ehkä siksi olo ei nyt olekaan ihan sellainen, että tulisi mieleen heti kohta esimerkiksi lenkille lähtö. Ennemminkin sänky ja lepo olisivat nyt sopivampia toimintaideoita kaiken tuon rentoutumisen jälkeen. Nuo Kemianliiton kesäpäivät ovat aina tosi hyvä tapahtuma, niin nytkin. Väkeä niihin tulee ympäri maata pitämään hauskaa, hauskaa ja hauskaa. Tällä kertaa oltiin Hämeenlinnassa hauskaa pitämässä.
On mukava nähdä vanhoja tuttuja monelta suunnalta Suomea, vaihtaa kuulumisia, parantaa maailmaa ja tutustua uusiin ihmisiin. Koko tapahtuman yllä leijuu hyvä henki ja suopean siunauksellinen ilmapiiri pyhittämässä hyvää ja rentoa meininkiä, ilman kiukuttelua, kateutta ja kaunaa, saati vittuilua, läimintää ja jäynää.
Armoitettu Mestari Pepe Willberg esiintyi tänään tapahtumassa. On perin juurin harvassa yhtä rehelliset esiintyjät, kuin tuo Pepe on. Kun hän laulaa ”Saat miehen kyyneliin”, niin fiktio muuttuu faktaksi. Ehkä meissä kaikissa kuitenkin asuu pieni Pepe, ja kukapa ei itseään säälisi?
Faktinen sääli on kuitenkin se, että ammattiosastomme jäsenet eivät ole hoksanneet isommalla joukolla lähteä noihin tapahtumiin. Nytkin meitä oli paikalla todella vähän, ja niistä vähistäkin ilmoittautuneista puolet jätti tulematta. Olihan se tosin lähtijöille mukavaa sikäli, että jokainen sai nyt sitten yhden hengen huoneen, koska huoneita ei voinut enää perua ja täydestä määrästä piti osaston silti maksaa. En kylläkään havainnut kenenkään matkalle lähteneen tuosta privaattimajoituksesta pahastuneen.. Loppukevennyksenä totean, että Kemia on kova sana ja säteriläisyys kruunaa kemian.

Normaalia toimintaa

Kun ammattiliittojen jakamasta tuesta vasemmistopuolueille nyt näyttää lehdissä ja kaikenkarvaisilla nettipalstoilla olevan mitä erikoisempia kirjoitelmia, niin en kai minäkään voi olla lausumatta julki ajatuksiani asiasta. Useimmiten noissa kirjoituksissa tunnutaan ay-liikkeen tukea pidettävän pahana ja jotenkin ammattiliittojen toimintaan kuulumattomana. Niinhän asia ei suinkaan ole. Ammattiliittojen tuki vasemmistolle on mitä parhainta duunareiden etujen ajamista. Ei yleensäkään ole mitenkään moitittavaa, saati rikollista, tukea puolueita. Ilman rahaa minkään puolueen on pirun paljon vaikeampaa toimia menestyksekkäästi.
Koska ammattiliitot ovat etujärjestöjä, on selvää, että ne silloin toimivat luonteensa mukaisesti. Etuja ammattiliitot voivat, ja niiden pitääkin ajaa, monella eri taholla ja tavalla. Työehtosopimusten solmiminen on se tärkein edunvalvontatehtävä. Työelämää säätelevät erilaiset lait ja säädökset, joista päättää EU ja Suomen eduskunta. Myös kuntien päätöksillä on merkitystä ammattiyhdistysten jäsenille. Olisi siis aika merkillistä, jos ammattiliitot eivät pyrkisi noihin asioihin vaikuttamaan esim. auttamalla ammattiliittojen tavoitteisiin myönteisesti suhtautuvia ryhmiä ja ehdokkaita menestymään vaaleissa. Missään tapauksessa tukea ei ole järkevää jakaa kaikille ryhmittymille, koska kaikki ryhmittymät eivät suinkaan suhtaudu myönteisesti ammattiliittojen tavoitteisiin. Ammattiliittojen tavoitteita selkeimmin ajavat vasemmistopuolueet, kun taas esim. Kokoomus on selkeästi työnantajien ja hyvätuloisten puolue. Heikko vasemmisto tarkoittaa duunareille epäedullisempia lakeja ja heikentyvää työelämää. Ammattiliitoille tuosta tuesta luopuminen tarkoittaisi siis etujärjestötoiminnan yhden osa-alueen pahaa laiminlyömistä, eikä olisi siten jäsenten etujen mukaista. Samanlaista tukitoimintaa harrastavat kaikki etujärjestöt, ei ainoastaan työntekijäjärjestöt, vaan myös esim. Mtk ja työnantajajärjestöt, kukin hyväksi katsomilleen tahoille.
Tuo tuki, kuten yleisestikin puolueiden rahoituslähteet, saisivat olla julkisia. Nythän ne ovat olleet ainoastaan julkisia salaisuuksia.

Vaihtamalla paranee

Jäi vielä vähän mietityttämään tuo kasvatus- ja opetuslautakunnan tiistainen päätös Leppälän koulun remontoimatta jättämisestä. Lautakunnan päätöshän syntyi äänestäen numeroin 5 – 4, eli niukalla enemmistöllä. Pelkään pahoin, että nyt kuitenkin koko lautakunta leimataan epäkelvoksi tuon huonon päätöksen takia, siis myös ne jotka olivat toista mieltä. Syyllisyyttä ja moitteita joutuvat vastaanottamaan nekin jotka sitä eivät suinkaan ansaitse. Monet kansalaiset ajattelevat kovin yksisilmäisesti eivätkä vaivaudu tarkemmin pohtimaan asioita, vaan valitsevat helpoimman tien lyödä petturin leima otsaan kaikille. Se on vähintäänkin epäreilua. Tämä sama pätee kaikkiin muihinkin lautakuntiin, hallitukseen, valtuustoon ja muihin vastaaviin toimielimiin. Huonoista päätöksistä joutuvat vastuuta kantamaan kaikki, kun ei viitsitä tai haluta nähdä, että kaikki eivät ole olleet samaa mieltä. Tuolla samalla yksinkertaisella ajattelutavalla sitten myös vaaditaan kaikkien edustajien eroa ja kuvitellaan, että asiat naamoja vaihtamalla paranevat. Eivät ne henkilöitä vaihtamalla parane, vaan ainoastaan voimasuhteita muuttamalla. Toki voimasuhteiden muuttuessa myös henkilöt vaihtuvat, mutta oleellista on silti minkälaista ajatusmaailmaa ne uudet henkilöt edustavat. Porvari ei muuksi muutu vaikka nimi ja kasvot vaihtuisivatkin. Poikkeuksena tuosta säännöstä on pakko mainita Kokoomuksen entinen valtuutettu Juha Alftan, rohkea ja rehellinen mies, poikkeuksellinen porvari. Sääli että hän jättäytyi pois valtuustosta ja lautakunnasta. Mutta muutamista poikkeuksista huolimatta asiat paranevat vain vaihtamalla voimasuhteita, ei kasvoja. Loppukevennyksenä tuli mieleen, että Berliinissä taitaa alkaa tänään jotkut kisat. Näin olin havaitsevinani Kansan Uutisten Viikkolehden sanaristikosta..